perjantai 23. joulukuuta 2022

Ei etsi eikä soisi löytävänsä

Myymälämme saavutettavuudessa oli kuluvalla viikolla ajoittain pientä haastetta.

Sähkön kulkureittejä on yritetty jo reilun vuoden ajan saada muuttumaan. Sähköyhtiön intresseissä oli saada ilmajohto pois Helvetin rotkon lahojen kuusten alta, itse taas halusimme vähentää kierrettävien tolppien määrää muuten suoralla peltolohkolla. 

Edellissyksynä routa ehti ennen tekijöitä. Työmaakoppi ja kaapelikela vain asettuivat talvehtimaan maillemme. Salaojakonetta tarvitseva peltoväli saatiin sitten tehtyä sekä sähköyhtiön että meidän osaltamme seuranneena sulan maan aikana, mutta tien varteen tulevat viimeistelyt ovat antaneet odottaa itseään. Isäntä lopulta kaivoi oman osuutemme silloin, kun kohmetta oli pinnassa vasta vähän. Sähköyhtiön urakoitsijan ehti paikalle pakkasten jatkuttua. Vähän oli yritetty avittaa hommaa auraamalla lumet toispuoleisesti ja jättämällä lumikasa melkein keskelle risteystä niin, ettei maa pääsisi jäätymään ihan niin syvältä. 

Nurkissamme liikkui alkuviikosta myös
kompakti sorkkaeläin. Tämä kuva tosin
on naapurin pellolta. Meiltä matka suuntautui
kuitenkin toisen naapurin peurapassipaikalle.
Ajoitus oli täydellinen, sillä naapuri ei ollut
vielä hankkinut joulukinkkua. Erittäin positiivista
tämä naapurin kinkunhankinta on ensi suven
kasvimaa-asioiden kannalta.
Villisika ja perunamaa eivät ole oikein
yhteensopiva yhdistelmä.
Haastetta hommaan toivat tien alla olevat tietoliikenneoperaattorien ja vesilaitoksen kaivaukset. Puhelinlaitokselta saatiin yksi kartta, johon linjoja oli merkitty. Muuten hyvä, mutta työmaalla oli oltu sen verran, että tiedettiin, ettei niitä näin laitettu. Ruvettiin tinkaamaan toista. Lisäksi tiedettiin, että kuituja kulki useampia, vaikka firmat kovin väittivät määrää pienemmäksi. Urakoitsijan ja isännän useampaan kertaan tietoja nyhdettyä, saatiin kuitenkin sen verran uskottavia määritelmiä, että hommaan päästiin aloittamaan. Toisaalla kaivinkone onnistui kuitenkin rikkomaan hulevesikaivon, johon pääsi soraa. Urakoitsija yritti tilata vesilaitokselta imuautoa sitä tyhjentämään. Vastaus oli kuitenkin, ettei ole heidän kaivonsa, täyttäkää vaan. Isäntä ryhtyi tavoittelemaan firman seuraavaa porrasta, joka kyllä uskoi, että paineenkorotusaseman viereen metsään kukaan muu ei tee hulevesikaivoja ja lupasi lähettää auton. Tiedusteli kuitenkin, mitä isännällä asian kanssa on tekemistä. No, sitä vaan, että sattui olemaan maanomistaja, jonka maille kyseinen kaivo oli tehty asiasta mainitsematta. Eikä kukaan putkien sijaintia varmistellessakaan ollut huomannut kyseisestä kaivosta mainita. Nyt piirretään kyllä kartat itse ja toivotaan, että seuraava sukupolvi niiden olemassaolon muistaa, jos joskus tarvis on. Nykyopetussuunnitelmassa käsityötunneilla kuulemma opetellaan dokumentoimaan tehty työ. Näiden laitosten edustajat ovat selvästi käyneet koulua vanhempien opetussuunnitelmien aikana.

Eikä niitä kaapeleita vielä kytketty ole. Voipi olla, että vielä seuraava rehunteko pyöritellään koneita tolppien ympäri. 

Ja sitten on aurattu lunta. Onneksi etupäässä täällä kotinurkissa ja Helsingin rekoreissu oli vasta pahimman myräkän jälkeen. Matkassa olleelle lumikolalle oli kyllä käyttöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti