Vuoden vaihtuessa

Hyvää uutta vuotta! O samma po kuusprook, möö möö.

Kuten autonlasi, traktorinkaan näköelin ei mene säpäleiksi,
vaan jää säröille. Valoisalla tiellä vielä näki säröjen läpi, mutta
aurauspölly ja säröt eivät enää olleet läpinäkyvä yhdistelmä. Kun
aura laskettiin maahan, piti keskeltä vähän kirkastaa.
Alkuun päästyään kirkastus tosin laajeni ihan omatoimisesti. 

Tämän viikon jännittävin tapahtuma oli punaisen Valtran tuulilasin rikkoutuminen. Aurauskeikalla kuului kräk, minkä jälkeen isännän silmien eteen ilmestyi läpinäkyvyyttä oleellisesti heikentävä tiheä säreikkö. Säröjen läpi saattoi kuitenkin välittömästi havaita kyseisen aurauskeikan tuottaneen nettoa väärään suuntaan, vaikkei oltu vielä edes kohteella. 

Tuo ensimmäinen lause sillä varauksella, että jäljellä olevana reiluna vuorokautena ei tapahdu mitään vielä jännittävämpää. Mahdollisuudet ovat kyllä tavallista suuremmat, sillä tunnin päästä lienee maisemassa (myös ääni-) todennäköisesti tavallisuudesta poikkeavaa pauketta ja välkettä. Sen määrä on joskus ollut liikaa lehmän hermoille. Niillä kerroilla on seuraavana päivänä hiihdelty huhuilemassa hermoilijoita takaisin notkuvien pöytiensä ääreen. Positiivinen puoli on se, että lumipeite helpottaa hiihtoa ja jäljittämistä sekä parantaa mahdollisten hermoilijoitten kotiutumismotivaatiota. Onneksi ilotulitus on uuden vuoden eikä juhannuksen juhlintamenetelmä.

Vuodenvaihdehommiin kuuluu myös näyttöpääteoperointia - proosallisemmin ilmaistuna laskujen maksua. Vuoden viimeisenä päivänä maksetusta laskusta arvonlisäverot ovat pienentämässä alv-ilmoituksen nettoriviä heti alkuvuodesta. Jos maksu siirtyy tammikuun puolelle, ovat verot hyödynnettävissä vasta vuotta myöhemmin, vaikka raha on omasta käytöstä pois käytännössä yhtä kauan. Valtion rahatilanne huomioon ottaen olisi tietysti isänmaallista jättää summa vuodeksi pidempään verottajan käyttöön, mutta ihmisillä tuntuu olevan taipumus ajatella omiakin finanssejaan. 

Kalenterivuosi on siis maatiloilla tyypillinen arvonlisäverotusjakso. On paljon tiloja, joilla pientä tai isompaa menoa kertyy joka kuukausi. Sadosta, esim. viljasta taas saattaa saada paremman hinnan myytäessä isompi erä kerrallaan, jolloin myytävää ei monelle kuukaudelle riitä. Tai sitten vähittäiskaupan käytäntö on ollut maksaa esim. perunaa syksystä kevääseen toimittavalle viljelijälle talven toimitukset kahdessa erässä: yhden erän talvella ja jälkimmäinen vasta sitten, kun varasto on tyhjä. Näissä tapauksissa ei myyntituloista valtiolle tilitettäviä "alveja" ole läheskään joka kuukaudelle. Alv-maksuliikennettä olisi siis useammin valtiolta tilalle kuin tilalta valtiolle. Valtio siten pidemmän alv-jakson mahdollistamalla säästää itseltään byrokratiaa - viljelijöiltä tietysti myös. 

Siltä varalta, että veroaihe ei kaikilla viritä vuodenvaihteen juhlinnan tunnelmaan, päätän raportoinnin tältä erää tähän sympaattiseen kuvaa luomutarkastuslaskusta ja veroihin palataan todennäköisesti ennen helmikuun viimeistä päivää. Hyvää loppu- ja alkuvuotta kaikille Huljalan Tupalan lukijoille!

Tämänhintaista lystiä, sikäli kuin luomutarkastusta voi lystinä pitää. Ruokavirastolle  kokonaan menevällä luomutarkastusmaksulla ei maksuvuoden puolesta ole vaikutusta alv-rahojen liikenteeseen. Summa joka tapauksessa uppoaa kokonaisuudessaan yhteen valtion lukuisista taskuista.