Hetihän tästä tulee marraskuu mieleen. Harvennettua paisterinnettä ja rypsipelto. |
Yleensä valkovuokkoja on kerätty äitienpäiväksi, mutta nyt oli isällekin pari tarjolla. Ei kerätty, kun isä löysi ne ihan itse. |
Kasvimaa tuli tyhjennettyä. Tihkuletkut ovat irti, kyltit pois, vaaka tuotu kuivattelemaan ja lämmittelemään ja biokalvokin on kerätty pois. Sen kyllä mikrobit maaduttaisivat, mutta silti tekee mieli kerätä se pois. Tai "tekee mieli" on ehkä pientä liioittelua. Kosteassa +1-kelissä homma ei varsinaisesti kutsu. Sormet ovat kyllä jo lämmenneet operaation jäljiltä.
Lehtikaalia, persiljaa, muutama porkkana ja satunnainen kaalinkerä saattaa vielä maalta löytyä, jos jonkun viherpeukaloa vielä pahasti kolottaa. Emäntä pitää vähän taukoa ja käyttää peukaloaan sitten siemenkatalogien selaamiseen. Tämä tapahtuu nykyään pääosin hiiren nappulaa pyörittämällä eli itseasiassa etusormella. Kaipa posti jonkun paperisenkin vielä tuo, että peukalokin treenaantuu.
Sää ja valaistus ovat suosineet myös puhdetöitä. Verstaalla näkyvyys on puoli viiden maissa selvästi parempi kuin pihalla, vaikkei olisi sumuakaan. Taltoista ja puukoista on innostunut erityisesti nuorempi työvoima. Siinä määrin, että raportoitiin kauhaoptimaalisen puutavaran varastojen huvenneen. Epäoptimaalisuutta aiheuttivat tiettyjen puulajien maku ja ötököitten varastossa toisiin tekemät reiät. Rei'itetty´jä olivat nimenomaan ne paremman makuiset. Ei ole tuohesta ötökän suu. Kokemus optimaalisuudesta ei yhtään lisääntynyt, vaikka kerrottiin, että liikkeissä ja netissä myydään huonekaluja, joihin on porailtu "ötökän reikiä" vanhan vaikutelman tekemiseksi. No, on niitä valmiiksi revittyjä farkkujakin kaupan.
Tästä saadaan mauttomampaa puutavaraa, kunhan ensin kuivuu. Toimitusajat lienevät siis linjassa korona-evergivensuezissa-ym. -aikakauden kanssa, jos tilaat puurokauhan näiltä kuorijoilta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti