Pitkin peltoja pöristelty

Nuuuh! Emäntä ei kyllä pidä saunakukkaa erityisen nuuhkimisen arvoisena kasvina, mutta Runsas on elkeistä päätelle eri mieltä. Arvatkaa muuten, kävikö sonnipoika purolla pesemässä naamaansa vai juomassa?  Jos ensimmäistä niin lopputulos oli samaa tasoa, kuin ihmislapsilla joskus samassa iässä. Sonnien elämäntapoihin kuuluu kaivaa kuoppia ja pöllyttää maata ja sen kyllä usein kostyymistä huomaa. Ja niistä laitumella olevista kuopista, joihin traktorin pyörä tömpsähtää, jos ei ole tarkkana. Pojat päästettiin viime viikolla puron toiselle puolelle, Runsas tässä kurkki maisemia ennakolta.

Rikkojen torjuntamuokkausta traktorin ikkunasta katsottuna.
Ilmavoimat saapui paikalle tyypillisestä poikkeavalla,
lähes täydellisesti maastoutuvalla kalustolla. Yleensä
muokkausalalle saavutaan suurina ja paljon näkyvämpinä
lentueina. Tämä lienee siis jokin haukka, mutta tavallisimmin
muokatulle jäljelle ilmaantuu madoille persoja lokkeja.

Kesä etenee ja sato pääosin kasvaa. Pääosin tarkoittaa sitä, että rusakoiden syömät salaatit, kaalit ja mangoldit eivät enää kasva. Seuraava salaattierä tavoittelee täysikasvuisuutta verkon suojaamana. Valitettavasti tähän mennessä kertyneen kokemuksen perusteella verkon joutuu jättämään salaattien päälle asiakkaiden vaivoiksi vielä kerien valmistuttuakin. Täytyy varmaan kirjoittaa käyttöohjeet viereen. Porkkanat on saatu harvennettua, mutta harvennusporkkana ei vielä ole poistunut talossa noudatetusta dieetistä. Sen verran olivat kerenneet kasvamaan.

Kasvimaata isommilla lohkoilla eli päätettävillä nurmilla on valmisteltu syysrypsin kylvöä. Viimevuotisilla meni talvehtiminen pieleen, mutta ainakin toistaiseksi riittää uskoa, että nyt ei mene. 

Nyt puhutaan paljon apulannan hinnan noususta. Hinnat
nousivat voimakkaasti myös vuonna 2008 - ennen kuin Tupalassa
luomuviljeltiin. Silloin tuli hommattua lannoitteeksi lihaluujauhoa,
joka sitten kuitenkin jäi pääosin levittämttä. Nyt luomuaikanakin
on kasvuvoimana suosittu sitä itteään, eli liete on loiskunut.
Syysrypseille päädyttiin nyt purkamaan vanhaa varastoa. Tässä siis
nostellaan vuosikausien pölyjen alta lihaluujauhosäkkejä pellolle
vietävään kuormaan. 

Luomussa kun ollaan, valmistelu tapahtuu paljon löpöä ja työaikaa -menetelmällä eli muokkaamalla. Yksivuotisten rikkakasvien siemenpankista yritetään saada mahdollisimman suuri osa itämään. Monivuotisia koitetaan katkaista sopivasta kohtaa niin, että juuresta ei joko itäisi uutta tai ainakin se uuden kasvattaminen kuihduttaisi juuren varantoja niin, että siitä kasvaisi korkeintaan viljelykasvin varjoon jäävä yksilö. Se karrikkeen (ohdake suom.huom.) juuri vaan ulettuu niin tolkuttoman syvälle. 

Toisina vuosina tässä onnistutaan, toisina vuosina onnistutaan huonosti ja sitten joinain vuosina epäonnistutaan. Pitäisi olla sen verran kosteaa, että ne yksivuotiset itävät ja sitten sen verran kuivaa, että maan pinnalle pöllähtäneet itäneet - olivat ne sitten yksi- tai monivuotisia -  kuivahtavat hengiltä. Ajoituksen kanssa on yhtä tarkkaa kuin kesäteatterissa. Emäntä kävi viikonloppuna seuraamassa reilun tunnin mittaista ulkoesitystä, joka ajoittui juuri reilun tunnin mittaiseen poutajaksoon sillä illalla ja paikalla. Peltolohkoille riittäisi usein pienempikin tarkkuus ajoituksen suhteen. Näytelmäesitys tosin onnistuu, vaikkei heti perään sataisikaan, mutta rypsinkylvön päälle kohtuullinen pisarointi olisi eduksi.

Naapurilla on lihaluujauhon levitykseen sopiva kärry.