Matkalla saunaan

Leivonnaissuvun edustajat turpeella. Vasemmalla uunituore Torttu elämänsä ensimmäisenä aamuna ja Patonki oikealla. Ensin mainittu on väristä päätelle vielä raaka. Patonki vartioi pienoistaan sillä asenteella, että kuva oli terveellisempi ottaa karsinan ulkopuolelta.

Viideltä saunaan ja kuudelta... Putkaan ei jouduttu ja saunaankin oltiin menossa vasta seitsemän maissa. Tämä saattaa kertoa siitä, että nykyihmiset tosiaan nukkuvat vähemmän kuin 1960-luvulla, jolloin kyseinen riimi on kirjoitettu. Saunatakki päällä pihan poikki kipittäessä kuului hallin ja tarhan suunnalta mölinää. Sen verran kovaa, että isäntä kääntyi takaisin vaihtamaan haalarit päälle. Emäntäkin kääntyi takaisin ja siirsi itsensä saunavarustuksesta haalarienpukemisvalmiuteen. Isäntä kai soittaisi, jos vastaan tulisi esim. opastusta kaipaavia irtosonneja. Kaverin oleskelu aidan väärällä puolella on yksi perinteinen mölinän aihe. "Hei, miks toi sai mennä tonne?". Samalla logiikalla lähtee kyllä ääntä ihmisistäkin. "Miks toi (lue isoveli) sai neljä siivua suolakurkkua ja mää vaan kaks?"

Emäntä kuitenkin havaitsi melkein saman tien isännän puhelimen keittiön pöydällä. Hyvässä lykyssä tilanne saattoi siis olla se, että lauma sonneja oli irtaimena ja isäntä oikeassa kohdassa tien tukkeena estämässä niiden leviämistä pitkin pihoja. Paikalta poistuminen lisävoimien hakuun avaisi tulpan ja päästäisi sonnit pullosta. Isomman porukan palauttaminen takaisin oikeaa reittiä yksin taas vaatisi vähintään tuuria ja lisäväen kutsuminen on hankalaa sillä keittiönpöydällä olevalla puhelimella. Huonossa lykyssä sonnit olisivat jo hajaantuneena sinne ja tänne. Emäntä pisti siis haalarit niskaan ja lähti perään. 

Mölinä kuului kuitenkin lehmien tarhasta, missä isäntäkin näkyi kauhatraktorin kanssa häärivän. Irtoeläimiä ei näkynyt missään. Älämölön syy oli siis joku muu. Emäntä suuntasi mäkeä ylös ja äänenlähteeksi paljastui Patonki. Se ihmetteli ääneen tuoretta vasikkaansa kuusen juurella, josta lumet olivat jo sulaneet. Kuusen juuri sopii kyllä ikääntyneitten vähemmän tärkeitten maatalouskoneitten säilytykseen, mutta uudenuutukaisen vasikan voisi tähän aikaan viedä parempaankin suojaan. Lehmät vain eivät ainakaan tässä talossa tunnu poikimisessa kuivitettua katonalustilaa arvostavan, jos ulkoplaania ja tähtitaivasta on tarjolla. 

Isäntä oli nostanut vasikan pahnojen päälle kauhaan hallille siirtämistä varten. Patonki oli sen verran suojelevainen, että sylissä vasikkaa ei kannattanut ruveta kanniskelemaan. Patonki piti vain saada seuraamaan "lastenvaunuja". Toiset lehmät pysyvät hyvin vakuuttuneina siitä, että vasikka on siellä, mihin se putkahti eikä kymmenen metrin päässä kauhassa tai sylissä. Silloinkin, kun sitä käy siinä vieressä katsomassa. Patonki tuntui olevan tätä lajia. Vietiin siis vasikka hallille päin. Emäntä hyppäsi kauhaan varmistamaan, ettei pontevanoloinen pienokainen ponnista pois kyydistä. Traktori parkkeerattiin rakennuksen kylkeen ja lähdettiin ohjaamaan Patonkia kohti hallia. Homma onnistui yli odotusten lumitilanteen ansiosta. Alarinteessä oli lunta vielä niin paksulti, että Patonki pysytteli lumeen tallautuneella lehmänpolulla ja eteni oikeaan suuntaan. Emäntä ja isäntä kävivät kyllä ohjailun vuoksi välillä polun ulkopuolellakin. Isännän saappaan varsi riitti, emännän ei ihan.  

Vasu ja emo saatiin siis turpeen ja pahnojen päälle, muut lehmät viihtyivät vielä pihalla. Haalarit vaihdettiin takaisin saunatakkiin ja kahdeksalta saunaan. Oli vielä löylyjä jäljellä.

Seiska, Soppa ja Suttu

Seiskassa usein esitetään kuvia, joissa julkkis poseeraa. Tässä kuitenkin poseeraa Seiska itse.

Vasikkasesonki on päässyt tällä viikolla vauhtiin. Nyt iltapäivän mittarilukema on viisi. Isommalla emolehmätilalla tuon verran lisäsöpöyttä putkahtaa vilkkaampaan aikaan aamupäivässäkin, mutta tässä kyyttömittakaavassa volyymit ovat pienemmät. Isompi päivittäinen vasikkamäärä edellyttäisi lukuisampien emojen lisäksi yleensä myös, että emojen kesäheilojakin olisi ollut useampia.

Papu ja Soppa pahnoilla. Soppakin syntyi ulkona, mutta nuorelle
perheelle tarjottiin pariksi päiväksi paikka ensikodissa.

Kyyttövasikat ovat sen verran luisevia takamukseltaan, että poikimisissa ei juuri ole vasikasta johtuvia ongelmia. Sen puolesta vasikoinnit voisi jättää lehmän ammattitaidon varaan. Aina voi kuitenkin sattua jotain ennalta arvaamatonta. Esimerkiksi kerran tuore emo ei ollut oikein ymmärtänyt uutta rooliaan ja puski ylös yrittävän vasikan aina takaisin maahan. Poikimisaikaan hallilla käydään siis paljon tavallista useammin.

Nykytekniikalla valvonta tietysti onnistuisi vaikka kännykällä, kun piuhoja tai toimivia lähettimiä ja verkkoja on oikeassa paikassa. Reilu parikymmentä vuotta sitten tässäkin talossa katsottiin telkkarista, joko lypsylehmä poikii. Parsinavetassa homma oli siinä mielessä helppoa, että kameran sai näyttämään varmasti oikeaan kohtaan. Lehmä ei lampsinut mieleiseensä kolkkaan vasikkaa pyöräyttämään. Poikima-ajankohtakin oli keinosiemennetyllä lehmällä aika tarkkaan arvioitavissa. Sonni ei pidä kirjaa astutuspäivämääristä. Emolehmän poikimisen ajankohtaisuutta arvioidaan siis enemmän eläimestä. Osa kyytöistä on melkoisia pikasynnyttäjiä; ne eivät juuri ennakkomerkkejä anna. Joku taas kulkee häntä sivussa pidemmänkin aikaa. Valvontatekniikan suhteen on siis menty vähemmän teknisen menneisyyden suuntaan, koska valvonta hoituu kahdella jalalla paikalle kävelevillä ihmissilmillä. Viime viikosta alkaen kansanterveydelliset syyt kuitenkin tehostivat valvontaa tavanomaisesta. Maisterit netissä opettaa. Etäkoululaiset pitävät välituntia kotona ja välitunnillahan voi aina käydä tarkistamassa vasikkatilanteen.   

Kolmantena syntyi Putukan vasu. Kaikki toistaiseksi lehmäsiä.

Nelijalkaisia ja sulia kevään merkkejä

Vasikkamittari näyttää tällä hetkellä reilua kymmentä. Puoliväli on siis ennusteitten mukaan ohitettu. Tänä keväänä poikimiset ovat työlllistäneet hiukan tavallista enemmän. Useat emot ovat edellisvuosien tapaan valinneet ulos poikimisen kuivitetun hallin sijaan. Monena vuonna tarhan yläosa on ollut kuiva poikimisaikaan, joten vasikan on olltut siellä ihan hyvä ensiaskeltaa. Ensiaskel johtaa aina silloin tällöin esim. turvalleen tuiskahtamiseen tai muuhun vastaavaan painovoimavaikutteiseen ilmiöön. Nyt on maassa kuitenkin vielä lunta ja sulamisvesiä, joten huolestunut ihminen on sitten kanniskellut vasuja sisälle ja määrännyt perheille pariksi päiväksi ulkonaliikkumiskieltoa. Kieltoa on  joutunut tehostamaan aidan pätkällä. Aidan pätkän taakse jäävässä karsinan osassa on sitten juokseva tai liukkaina päivinä turvallisuussyistä kävelevä vesi.

Rajajoki viettää paljon aikaa ystävänsä Rutun seurassa. Yläkuvassa kaksikko olisi lähtenyt
luistelemaan, mutta jäät olivat jo onneksi huonossa kunnossa. Vapaa-aikana voi tietysti myös
ihan vaan loikoilla, esim. poissa vanhempien silmistä, kuten alakuvassa.

Vasikan kanniskelu on homma, johon ei kannanta pukeutua liian lämpimästi, vaikka kyyttövasikat aika kirppuja joskus ovatkin. Emo seuraa vasikkaa, mutta jostain syystä se ei aina jaksa vakuuttua sylissä olevan vasikan henkilöllisyydestä ja kääntyy takaisin etsiskelemään lapsukaistaan muualta. Tällöin vasikkakyydin kanssa täytyy pysähtyä ja laskea pienokainen alemmas, jolloin emo yleensä keksii taas oikean suunnan. Muutaman metrinkin päästä epävarmuus saattaa kumminkin taas iskeä ja sitten  pysätään uudestaan ja lasketaan vasu alemmas. Urheilijatkin kyykkäävät painojen kanssa, mutta eivät kai saa niistä maitokakkatahroja.

Puro tulvii. Ei tässä käsipohjaa uisi, vaikka vesi olisi lämpimämpääkin.
Nämä vedet eivät ihan vielä nousseet niitylle.

Sulamisvesiä oli päättyvän talven edesottamusten perusteella odotettavissa muuallekin kuin hallin viereen. Puro on ollut sangen muhkeassa kunnossa, mutta niitylle ei vesi vielä noussut. Tähän asti pitkiä saappaanvarsia tai suksia on vaatinut matkanvarrella ollut lumi jo puroa lähestyessä. Nyt varrelle virran pääsee jo vaivattomammin, mutta virran yli eivät saappaat enää yhtä lailla riitäkään. Siltaa pitkin pääsee, mutta liukastuminen voi vaikuttaa alentavasti ruumiinlämpöön.

Sesongin ensimmäiset

Nea ja toistaiseksi vielä nimeämätön vasu
turpeella tepastelemassa. Lumi olisi
armollisempi väritykselle.

Mummo tuli kertomaan, että metsän laidassa on aidan väärällä puolella lehmä ja vasu. Kauden avausvasikka saatiin jo pari päivää sitten. Lapsukaisen kanssa lähdettiin tarkistamaan, kuka suhtautuu poikimarauhaan näin fanaattisesti ja näkyykö suhtautuminen aitarikkoina. Ajateltiin myös opastaa perhe samalle puolelle aitaa vesipisteen ja muiden mukavuuksien kanssa.

Tuore isä, Oleksi, ajattelee omaa mahaansa eikä jälkikasvua. Pääasia,
 että syömään on lyhyt matka. Herra oli taas pötkähtänyt märehtimään aivan
ruokintapöydän viereen, vaikka viden metrin päässä olisi kuivempaa
ja pehmeämpää.

Metsän siimekseen oli päätynyt toista kertaa poikinut Nea. Aitalanka oli matalalla, muttei varsinaisesti rikki. Aika taitava ylitys, kun ottaa huomioon ylittäjän ison mahan ja täyttyvän utareen. Vasu oli huolellisesti nuoltu ja jalkeilla eikä sitä saanut kävelemällä kiinni. Ammattitaitoista toimintaa Nealta.

Talven mittaan on hiukan huolettanut, näkyykö edellisvuosia vähäisempi kivennäisten kulutus vasujen virkeydessä, mutta ainakaan tässä tapauksessa ei voinut vetelyydestä moittia. Asia tuli testattua, kun päädyimme kiinni saatuamme kanniskelemaan vasun katon alle turpeille siinä toivossa, että emo malttaisi juoda samalla reissulla. Emännällä oli operaation jälkeen olkavarret aika lämpimänä, tulokas kun koitti toistuvasti pompata sylistä omille teilleen. 

Kyyttövasikat ovat sentään onneksi aika köykäsiä. Järeämmän rodun pienokainen olisi varmaan pitänyt hinata pulkassa, jos paikanvaihto olisi nähty tarpeelliseksi. Tai sitten emännän pitäisi käydä punttisalilla tai ainakin hiihtää useammin lipsuvilla suksilla. Isäntä ainakin pitäisi näitä vaihtoehtoja parempana kuin emännän vaihtoa. No, karjan rotua ei olla vaihtamassa, että sen puoleen ei ole kuntoilun lisäystarpeita.

Vasuja

Jakriksen päivän vanha pienokainen aamupäivätorkuilla.

Ei Oppi ojaan kaada, vaan maastoutuu heinien joukkoon. Lehmä valitsee
mielestään soveltuvimman poikimapaikan ja sekä ulos että sisälle pääsevien
lehmien valinta osuu lähes aina ulos. Ihmisaivot helposti kallistuisivat
luulemaan turpeen ja pahnojen kuivittaman katonalustilan vievän
voiton, mutta emme vissiin ajattele laiduneläimen aivoilla.

Uusia vasuja kerettiin jo vähän vartoilemaan, mutta viime päivinä niitä on maailmaan pullahdellut tasaista tahtia. Sesongin huippu ilmeisesti.

Eilispäivän uutuus oli Jyhven lehmävasikka, josta varmaan tulee Ohvi. Vähentää huitomista meillä etelän ihmisillä, vai miten se meni. Tullessani hallille Jyhven turpaan katosivat juuri viimeiset jälkeisten rääppeet, ja vasikka oikoi koipiansa muutama metri taaempana.

Lehmä yleensä syö jälkeisensä, jos niitä ei keretä siirtämään ulottumattomiin (=lantalaan). Lienee sitä lajin mukaista käyttäytymistä. Syystä on kahdenlaista oletusta. Saaliseläimenä lehmä ilmeisesti ymmärtää hävittää maisemasta merkit siitä, että lähettyvillä voi olla helppo saalis. Vasikkahan yleensä piileskelee vähän syrjemmässä ensimmäiset päivät ja emo käy sitä tarpeen mukaan paapomassa. Toinen olettamus on se, että näin se saisi talteen joitain tärkeitä ravintoaineita korvaamaan vasikan rakentamiseen menneitä varastoja. Yleensä jälkeisensä syönyt lehmä kyllä jonkin aikaa syljeskelee märepaloja pois, joten istukan sulavuus taitaa olla heikonpuoleinen.

Pari huurteista. Uusi kauha ja paalipiikki. Oli pakkasaamu.

Eilen käytiin etelän auringossa. Täällä satoi vettä, mutta Järvenpään torilla reko-jakelussa paistoi aurinko. Järvenpäästä lähdettäessä soitti autoilija. Isäntä oli tilannut etukuormaajaan uuden kauhan ja paalipiikin. Isännän nettishoppailu tuppaa olemaan tyyriimpää kuin emännän. Kysyy se kyllä luvan (yleensä). Autoilija kertoi, että on tulossa Pohjanmaalta päin kohta Hämeenkoskelle, mutta tulee tuomaan tilauksen vasta seuraavana aamuna. Ajopiirturin sallimaa ajoaikaa oli jäljellä sen verran vähän, että hän pääsee meiltä kolmen kilometrin päässä olevan huoltoaseman pihaan. Jos kauhan ja piikin olisi käynyt ensin tipauttamassa meille, olisi edessä ollut yhdeksän tunnin parkki hallipihallamme. Nyt se yhdeksän tunnin parkki oli sitten siellä huoltoasemalla, ja aamulla ennen viittä jyryytteli kuorma pihan poikki.

Kevään uutuuksia

Kukkasen vasikka lähti maailmalle jo nuorena. Pienokaisen säkäkorkeudella alalanka ei aiheuta ongelmia. Pari metriä aidan takana taitaa olla aika itsenäinen olo. Ääni ei kuvasta välity, mutta kyllä Kukkanen tässä jo vähän pienoistaan kotiin päin komentaa.

Kevään ensimmäinen vasikka havaittiin lankalauantaina. Poikimisen aloittivat laitumen puolen lehmät. Poikimapaikaksi oli tarjolla sekä kuivitettua hallitilaa että kuivaa ja vähemmänkuivaa taivasalla- tai kuusenallatilaa. Ensimmäiset vasikat ovat vaihtoehdoista huolimatta olleet luonnonlapsia tai emot luomupoikijoita. Uudet vasikat ovat aloittaneet tähän maailmaan tutustumisen suoraan isänmaan kamarasta.

Lanan vasikka kuusen kuiskinaa kuulemassa. Lanan emä on Jyrä. Koneiden sukua tämä sonnipoika siis. Isännän esitys "Nivelaura" ei kuitenkaan ole vielä saanut lopullista hyväksyntää. Ainakin se on vähän pitkä kirjoittaa korvamerkkiin.

Lankalauantain aamuna oli Jakriksella kuiva vasikka ja Lanalla märkä. Ikäjärjestys oli siis helppo määrittää. Ensitöikseen emo nuolee vastasyntyneen vasikan kuivaksi. Lana ei vielä tähän työhön ollut ehtinyt. Nuoleminen saa vasikan veren kiertämään ja emon hormonit hyrräämään niin, että jälkeiset hyvin poistuvat. Lisäksi vasikka saa hyödyllisiä bakteereita. Probioottiannostelu onnistuu ilman pilleripurkkia. Turkkikin tietysti kuivuu samalla. Kylmään aikaan syntyvien vasikoiden karva on paksumpi kuin lämpimällä kaudella tai lämpimissä tiloissa syntyneiden. Ihmislapset eivät jostain syystä tunnu olevan yhtä eteviä säänmukaisen pukeutumisen suhteen.

Ei siinä kuusen juurella koko aikaa viitsi lojua. Pitäisiköhän tälle kaverille kuitenkin vähän opettaa pöytätapoja? Vaikka onhan tuolla ruokintakehässä tietysti mukava köllötellä. Korvat ja valkoinen selkä vain pilkottavat.

Pronssille kiilasi tällä kaudella Kukkanen sonnivasikkansa kera. Trendikäs vasikan nimi alkaa kuluvana vuonna n-kirjaimella. Kukkasen pojasta tulee varmaan Nuppu. Katsotaan, mitä korkea-arvoinen nimilautakunta ehdotuksesta sanoo. Nythän Nuppu kuulostaisi oikein somalta, eikä kai nimi 600 kiloa myöhemminkään sonnia pahenna