Kylvöt jatkuvat

Härkäpavun taimia. Näitä voi käyttää myös herneenversojen
tapaan. Maistuu myös rusakolle.

Papupellossa ajellaan niin, että rikkaäkeen piikit antaisivat
kyytiä rikoille papujen välissä ja pavut jäisivät jäljelle. Eri
kasvit kestävät äestystä erilailla.

Hamput ja härkäpavut ovat nätisti taimella. Samoin kirjava valikoima rikkakasveja niiden joukossa. Jälkimmäisiä on jo ensimmäiset kierrokset käyty rikkaäkeen voimalla kurittamassa.

Yhtä kuitenkin vielä uupuu. Tänä keväänä on suunnitelmissa kylvää myös tattaria. Sitä oli muutama vuosi sitten kasvussa siemenlisäykseen ja siemenet ovat odottaneen tattarin myönteistä hintakehitystä ja kasville sopivaa peltolohkoa. Nyt nämä tekijät ovat riittävästi kohdallaan ja siemenetkin vielä itivät.

Ei ole rypsiä tämä keltainen vaan peltokanankaalia. Sitä ajetaan tässä
lautasmuokkaimella maanrakoon pois tattarin tieltä. Peltokanankaali
on kaksivuotinen, joten se kukkii jo nyt. Hortaoppaat suosittelivat
 käyttämään rukolan tavoin, kukkasenkin voi syödä. Teimme
siitä kyllä salaattia, mutta tarjolla ollut määrä oli ylimitoitettu.

Tattarin kylvöajankohta on tarkasti ja yksiselitteisesti määritelty: viimeisen hallan jälkeen. Enää ei tarvitse kuin tietää, koska se viimeinen halla on ohitse. Olemme uskaltautuneet arvaamaan, että nyt olisi, joten tattarimaata on valmisteltu vastaanottokuntoon.

Tattarin olisi saatava rikkakasveista riittävä etumatka. Rikkakasvien torjunta ilman kemiallista apua tarkoittaa käytännössä maanmuokkausta. Maanmuokkaus valitettavasti tarkoittaa myös katkenneita matoja. Matoja maa kuitenkin tarvitsee. Toivottavasti niitä nyt jääkin, vaikka pöllytetty on aika monella koneella. Kaikkea ei voi saada. Kuiva poutasää sinänsä on hommaa suosinut, kun irti nyhtääntyneet rikkakasvit kuivahtavat ja kuolevat auringossa. Kosteammalla kelillä ne helposti juurtuisivat uudelleen.

Lautasmuokkauksen jälkeen on ajeltu juolannostimella ja
lopuksi vielä kynnetty. Paikoin vielä äestys ennen kylvöä.

Kylvökonekin on jo kaivettu esille, blinipannu vielä lymyilee kattilakaapissa, mutta muuten ollaan valmiina.

Käy muuten myös salaattiryyneiksi, puuroon, tattarittoon, leipään...

Maan rakenteen puolesta pellon kasvukunnossa ei ole ongelmia. Matojen ja juurten muodostamia käytäviä piisaa. Tähän ei jää sateen jälkeen vesi seisomaan.

Mansikkaa

Katemuoviin tehtiin X-muotoiset reiät puukolla. Marjanviljelijöillä on nopeampiakin menetelmiä, mutta tässä mittakaavassa tämä rautakautinen teknologia oli riittävän nopea ja erittäin toimintavarma. Teroittamaan joutui kyllä aika usein. Veistellessä täytyi muistaa varoa muovin alla kulkevaa kasteluletkua. Kuvassa näkyvään mittatikkuun oli tehty tussilla merkit 40 sentin välein, jotta taimien etäisyydet saatin tasaisiksi. Muovin ruudut olivat 15-senttisiä,  niiden hyödyntäminen tällä taimivälillä olisi vaatinut jatkuvaa aivotyötä.

Mansikantaimia odoteltiin helatorstain alla. Olisi ollut koululaisilla paremmin aikaa osallistua työmaalle. Ne tulivat lopulta viime tiistaina, joten tällä viikolla aikani on mennyt tämän harrastustoiminnan piikkiin. Maatalouspuolella on omissa nurkissa härkäpapuja  rikkaäestetty toista kierrosta ja eläimiä vaihdettu lohkolta toiselle.

Koululaisilla oli luokkaretkeä, kevätjuhlaleipomista ja kevätjuhlaa, pallopelissä auki revenneitä polvia tms., mikä esti ehtimisen tai osallistumisen taimityömaalle. Lisäksi märän kevään seurauksena tavallisesti alkukuulle osuvat lietteen levitykset ajankohtaistuivat tällä viikolla, mikä piti isännän kiitelemässä ympäri kyliä lantakaluston kera. Lapsityövoimaa oli siis odotettua vähemmän käytettävissä. Lasten kasvatuksellisista tavoitteista joutui siten istutuksen osalta tinkimään.  Isäntä syö kaikkia marjalaatuja nurkumatta ja itseasiassa mansikkamaan laajennusajatus oli hänen, joten aikuiskasvatustavoitteita ei tässä asiassa ollut.

Tämä parta piti saada sojottamaan maan keskipistettä kohti, mutta maan sisässä. Lastalla aukaistiin kolo märkään multaan, taimi aseteltiin kohdalleen ja maa tiivistettiin ympäriltä. Mustuudestaan huolimatta muovi kiilteli niin, että olosuhteet olivat suuren osan aikaa turhankin loisteliaat. Pitkät hihat ja nenänvalkaisu (aurinkorasvalla) olivat tarpeen.

Aika sykkyrältä näyttää. Ämpärin pohjalla parikymmentä mansikan poikasta.

Työsuhde-etuna pääsi vastaanottamaan ohimarsseja. Pojille on tullut jano, joten purolle, mars.

Mansikkamaalla konttattiin  siis pääasiassa agronomin asiantuntemuksella, vaikka tehtävää oli ajateltu jakaa myös koululaisen pätevyyden omaaville. Perehdyin ensin "Mansikanviljely"-nimisen teoksen lukuun mansikan istutus. Tämän jälkeen harjoittelin 19 taimen koe-erällä. Lukumäärä sillä perusteella, että se oli yksi prosentti koko satsista. Tämän jälkeen näkemyksen vahvistamiseksi soitto auttavaan puhelimeen eli puutarhatieteitä lukeneelle opiskelukaverille, joka viljelee mansikkaa. Hän arveli selostukseni perusteella ettei käyttämäni menetelmä vaaranna taimien uraa mansikantuotannossa ja antoi vinkkejä sopivista työvälineistä. Tilasin ukilta ohjeiden mukaisen lastan ja jatkoin työtä - seuraavat päivät. Tänään tuli valmista, loppuvaiheessa mukaan ehti sentään muutakin henkilökuntaa.

Risaisesta lehdestä hiukan vasemmalle näkyvä vaaleankellanvihreä kohta on kasvupiste, josta uudet lehdet kasvavat. Kohta ei saa jäädä mullan alle. Tiistaina istutetut taimet ovat jo kasvattaneet ensimmäisen kolmilehdykkäisensä.

Lapsityövoimaakin sentään nähtiin, varsinkin pienempiä. Heidän vaikutuksensa työn etenemiseen tosin saattoi olla jopa negatiivinen, kun välillä täytyi käydä apumiehiä laastaroimassa. Täytetty kastelukannukin saattoi silloin tällöin itsestään tyhjentyä. Tässä kuitenkin tomerasti isosiskon apuna.