Mansikka-aikaa

Mansikkamaa istutettiin kesäkuun alussa, joten mansikan makuun päästiin vasta heinäkuun loppupuolella. Sen jälkeen makua on sitten riittänyt - isoille, pienille ja pakastimelle. Myöhäisen mansikka-ajan hyvä puoli oli mustikoiden samanaikainen kypsyminen. Hyvä puoli, jos ei poimintakiirettä ota huomioon. Räkättirastaat - tuttavallisemmin räksät - häipyivät pihamarjojen kimpusta mustikkametsään samoihin aikoihin, kun mansikoita alettiin noukkia. Hyvänä indikaationa tästä olivat pitkin maita ja mantuja pläjähtäneet siniset linnunkakat.

Näköala puumajasta. Männyn oksassa näkyvä mötikkä on
räkättirastaan pesä. Pesässä oli alkukesästä poikaset, joiden
varttumisesta puumajan henkilökunta huolellisesti raportoi.
Mansikkamaa häämöttää takana, joten pesäpaikan valinnassa
on ollut ammattilainen asialla.

Mansikansyöntitavoitteet ovat edenneet loistavasti - aamuisin kauhallinen puuroa ja sen päälle kolme, neljä kauhallista mansikoita.
Lastenkasvatukselliset tavoitteetkin ovat kohtuullisella tasolla. Aikuisiakin on silti penkkien välissä kontannut.

Miten niin paita märkä? Porkkana- ja kaalimaalle viritettiin
sadettaja. Osa roiskeista ulottui mansikkamaan puolelle ja
paikallisista sadekuuroistahan riitti riemua.

Mansikat ovat kolmea eri lajiketta: aikaisin nimeltään Rumba, seuraava Polka ja myöhäisin Malviina, jonka satokausi taitaa nyt olla jälkipuoliskollaan. Rumbia ja Polkiakin vielä sieltä täältä löytyy. Tosi makeita, kuten kauden viimeiset mansikat usein ovat. Pieniä kylläkin. Toivottavasti ensi suvena on jäljellä yhtä monta lajiketta, eikä talvi ota omiaan - tai siis meidän omiamme. Nyt lajikevalinta tuntuu siinä mielessä onnistuneelta, että myöhäisin valmistui lähes kokonaan eri aikaan kahden aikaisemman kanssa. Tuoretta mansikkaa riittää pidempään, eikä ole poimijoilla, pakastimella tai hillokattiloilla niin hoppu.

Mitäköhän tämän mansikan korvien välissä on liikkunut? Ovatko siemenet ruvenneet itämään samantien vai onko mansikoillakin joku tuulenpesäsieni? Täytyy ottaa selvää.