sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kenraaliharjoitus

piilotteleva vasikka
Vasikan etsintähän ei ollut mikään ongelma, koska paikalle odotettiin lisää väkeä. Nuoriso-osasto ehti laatia etsintäkuulutuksenkin, minkä jälkeen mummo kohta vasikan löysi. Henkselit siis ilmoituksen päälle.
Luonnonpäivän vastaanottoon (=avoimien ovien päivä Huljalan Tupalassa) valmistaudutaan tulevan kuun 27. päivä. Eilen oli avoimien ovien tilaisuus reko-asiakkaille. Varovaisesti mainostettu tilaisuus jäi aika pienimuotoiseksi, mutta tulipahan harjoiteltua kylttien ja puffettikalusteitten sijoittelua. Perinnebiotooppi ja kyytöt onneksi osaavat roolinsa harjoittelemattakin. Auringosta en ole ihan varma.

Pari lehmälaumaa haettiin pihan tuntumaan lastenvaunukelpoisiin olosuhteisiin. Toisesta laumasta yksi lehmä poiki vaalivauvan tai siis yleisövasikan sopivasti edellisenä päivänä. Talonväki ei tästä varsinaisesti riemastunut. Litu oli viime kesän laumassa, jossa ei ollut sonnia. Loppukeväästä olimme kuitenkin todenneet, että onpa huippuhedelmällinen yksilö, koska on ihan selvästi kantava. 

Reko-päivän aamuna pihalta kuuluvasta mölinästä tiesi heti, että yksiöinen vasu ei ole kotona, vaan on livistänyt alalangan ali emon tavoittamattomiin. Kylttien sijoittelu ja puffetin rakentelu keskeytyi vasikan etsintään. Sitä ei nimittäin näkynyt missään. Piilossa oleilu on pränikältä vasikalta aivan oikeaoppista käytöstä. Lymyillään pedoilta suojassa ja emo käy tarjoilemassa maitoa sopivin välein. Aitauksen ulkopuolella olevaan piilopaikkaan emo ei kuitenkaan pääse, joten paremman puutteessa huudellaan sitten kakaraa kotiin. Vasikka löytyi lopulta. Litukin oli kävellyt veräjän läpi ja lähtenyt hakemaan. Matkaa aitaukseen oli alle kymmenen metriä, mutta nokkospöheiköstä sitä ei nähnyt, jollei osunut ihan kohdalle.

Jokaiselle jotain. Jos lehmän lähellä pärskityttää voi tutustua talon viljelykasveihin. Suomen luonnon päivää varten haetaan esille naapurienkin kasvit.
Iltapäivällä katoamistemppu toistui ja emäntä lähti illan suussa vasikkaa etsimään. Etsintäapulainen jarrutti menoa noin kahdellakymmenen kilon takanojalla, joten kierrettiin enemmän matkaa kuin hankalia paikkoja. Etsintäapulainen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole mammanpoika. Litu puolestaan näytti siltä, että ryhtyy taas itse toimeen, jos ei talonväki saa aikaiseksi. Yksi Litu, joka kävelee vasikkansa luo aidan läpi ei varsinaisesti ole ongelma. Samasta aidan reiästä yön aikana pihalle ilmestynyt muu lauma sen sijaan vähentää pyhäaamun rauhaa jo merkittävästi. Etsintäapulaisten oli kuitenkin siirryttävä tutkistelemaan Höyhensaarten mahdollisisa piilopaikkoja, joten etsintävuoro siirtyi ukille. Hän aloitti kurkkaamalla niiden rompekasojen taakse, johon emäntä lisäpainojen kera oli jättänyt menemättä. Heti tärppäsi. Näytösmänniköistä siirryttiin takaisin isommalle laitumelle, jossa nyt toistaiseksi on ollut tilaa samalla puolella aitaa. Ja muutaman päivän päästä vasikka itsekin tulee emon tykö, kun nälkä yllättää.

2 kommenttia:

  1. Tätä tarinaa me ei kuultukaan vierailun aikana. On teillä ollut vkl. Kiitos kovasti vierailumahdollisuudesta. Oli mielenkiintoista ja hyviä muffinsseja, pasteijoita!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa uuden kerran 27.8. Muffinssien päällysmarjat kuitenkin vaihtunevat kauden edetessä.

    VastaaPoista