Kolinaa

Härkäpavut ovat kasvaneet sitten toukokuun.
Viileys on kuitenkin pitänyt tahdin aika
rauhallisena. Kasvusto on pariin kolmeen
kertaan rikkaäestetty. Viimeisellä ajolla kyytiä
sai myös osa pavuista, mutta kylvötiheys
oli suunniteltu niin, että pientä harventumisvaraa on.

Viljelykasvien lisäksi pelloilla kasvaa paikoin kiviä. Siltä ainakin joskus tuntuu. Murikat on kyllä edellisenä vuonna kerätty ja silti niitä vain seuraavanakin vuonna löytyy. Ja sitä seuraavana.

Eivät ne tietysti uusia ole. Jääkausi on näitä koviksia pitkin maata ripotellut, harjunlaidalle vähän runsaammin. Routa ja maan muokkaus muljaavat multakerrosta ja nostavat uusia kiviä esiin. Kerättävä ne on, sillä halpa harmaa möykky saa huonolla tuurilla aikaan koneremontin. Ne eivät yleensä ole halpoja. Lisäksi työ keskeytyy. Hypoteettinen päivätienesti kivenkeruussa on siis helposti aika moninumeroinen, kun kertoo nosteltujen kivien määrän sopivalla remonttikustannuksella. Valitettavasti näillä hypoteettisilla euroilla ei pysty laskuja maksamaan.

Papumaan laidalla. Kuormaajan kuskina ukki. Me nuoremmat
ja pätkemmät, joiden kourat luonnostaan sijaitsevat
lähempänä kivien korkeutta, heittelimme kiviä kauhaan, joka
välillä käytiin tyhjentämässä uutta lastia varten.

Kivien lisäksi kuormaajan kauhaan heiteltiin puukalikoita. Edelliset kolahtavat melkoisesti kauhaan pudotessaan. Varpaille pudotessa ääni lähtee varpaiden omistajasta, mikäli turvakengät sinä päivänä sattuvat turvaamaan jalkinehyllyä. Jälkimmäiset ovat sekä korva- että varvasystävällisempiä.

Kahden peltolohkon välistä kaadettiin jokunen vuosi sitten molempia lohkoja varjostanut pieni kuusikko. Hakkuun jälkeen kannot nostettiin, jotta ala saataisiin pelloksi. Kannot olivat odotelleet noutajaa pellon laidalla, mutta nyt kasa oli lopulta kaikonnut ja kasan liepeille jääneet oksanpätkät päästiin keräämään pois.