Jako viiteen

Tämä päivä on lajiteltu karjaa. Tähän asti on laidunnettu kolmessa ryhmässä: lehmät vasikoineen, hiehot ja sonnit. Nyt järjestäydyttiin uudelleen siinä toivossa, että ensi keväänäkin syntyy vasikoita. Sonnien laumasta kolme kaveria päästettiin rouvasseuraan loppujen jäädessä viettämään poikamieselämää.

Kotinurkkiin tuli sonniporukan lisäksi kolme lehmien ja hiehojen laumaa. Yhteen laumaan tulivat ne lehmät ja hiehot, joita ei enää poi'iteta, vaan ennen ensi kevättä ura jatkuu padoissa ja pakastimissa. Tämä joukkue oli siis ilman sonnia - kolmea emoansa seuraavaa maitopoikaa lukuunottamatta. Lopuista kaikki lehmävasikallisest ja muutama muu eläin saivat seurakseen isomman siitossonnimme Korvenojan Kalervon. Viimeiseen pikkuryhmään muutaman lehmän aveciksi päästettiin pikkupoika, Laiha Lohtu, keväällä hankittu siitossonnin alku. Sonnin alkuperäinen omistaja oli toivonut lehmävasikkaa. Sonnivasikka oli siis talonväelle laiha lohtu. Näin L-vuonna sitten myös isolla kirjaimella.

Rotuerotteluakin harjoitettiin. Edellämainitut ryhmät olivat itäsuomalaisia. Viisi pohjoissuomenkarjan edustajaa lajiteltiin erikseen ja seurue lähtee lähipäivinä pitäjän rajan taakse ylläpitämään perinteitä. Siis laiduntamaan naapurin perinnebiotooppia. Myös pieni itäsuomalaisten iskujoukko on valmiina vastaavaan koitokseen toisessa naapurissa.

Tässä talsitaan vielä koko porukalla omassa perinnebiotoopissamme.

Eläinten järjestely on kestoltaan vaikeasti ennakoitavaa puuhaa. Kaikki voi mennä sutjakasti ja sitten yksi aidan ali pöhköttävä vasikka voi juoksuttaa väkeä pari tuntia. Tällä kertaa päästiin yhdellä pienellä ekstrakierroksella ja sekin oli laitumella eikä kasvimaalla tai naapurin pihassa. Kaverin kanssa treffit sopinut nuoriso-osastokin pääsi työmaalta toivomassaan aikataulussa.

Kalervon liikkumatilaa yritettiin rajoittaa korvamerkin kiinnitystä varten,
mutta tästäkin paalimajasta kiivettiin paalin yli etuaidan vierestä pois,
kun korviin yritettiin koskea.

Suurin ylimääräinen vaiva oli taas kerran korvamerkistä. Kalervon merkillisyydessä oli vajavaisuutta ja tilannetta yritettiin korjata. Sangen höveli ja rapsuteltava kaveri ei kuitenkaan vahingossakaan laittanut päätään sulkuaitaan. Kuormaajalla nosteltiin sitten pari kuormaa pyöröpaaleja rajoittamaan pojan liikkumatilaa, jotta korvaa voisi lähestyä korvamerkkipihtien kanssa. Jouduttiin toteamaan, että yllättävän ahtaassa välissä iso sonni mahtuu kääntymään sen lisäksi, että kiipeää yllättävän korkealle. Päätyveräjän kiinnityskin päätyi hitsauskuntoon operaation seurauksena. Mutta mitäpä sitä ei kansalainen korvamerkkien eteen tekisi.