Mutkia matkassa

Havainnekuva puron nykymuodosta. Kuvan siniset mutkat ovat käyttöön palanneitaa mutkia, suorat 1980-luvun lopun kaivauksia ja hailakamman sinisen alueet tulvan aikaan veden alle jääviä alueita.

Kaivinkone lähti purotyömaalta tunti sitten eli viime hetkellä. Rotkon reunat alkoivat käydä sateen ja sulamisen myötä niin liukkaiksi, että kone pääsi ylös vain kauhan avulla vipuamalla. Edellisyön sade ja sulaminen alkoi myös nostaa veden pintaa niin, että patojen kestävyyttä tulee heti koeponnistettua. Patojen tekoon käytettiin siis brutaalisti kaivinkonetta. Viisivuotias tiedusteli homman luonteen ymmärrettyään, miksei haeta majavia töihin. Ei nyt muistunut mieleen yhtään keikkatöitä tekevää majavaa. Lisäksi niillä on taipumusta tehdä patonsa ja nostaa veden pintaa siellä, missä se ei ole toivottua.

Runkoja on kaatunut ja osin kaadettu uoman laidalle. Tässä kohtaa
hämärähommina, mutta tähän vuodenaikaan päivät jäävät kovin
lyhkäisiksi, jos niitä karttaa. Paikoin runkoja on kiilattu
paikalleen niin, että ne toimivat eroosionsuojana. Osasta toivottavasti
tulee uppotukkeja, jotka aikaan saavat virtaukseen sopivia
pyörteitä tai pieniä suvantoja kalojen suoja- ja kutupaikoiksi.

Loput työt eli paikkojen siistiminen jäi talonväen heiniksi. Kaivinkone oli paikalla ja maatakin liikkui SYKEn projektin  laskuun. Tarvittavia maakasoja oli kipattu enimmäkseen tiiviiksi tallotun lumen päälle, joten ne on kohtuullisen helppoa kauhoa pois. Pehmeän lumen kohdallakin valitettavasti kuitenkin joku oli. Viimeisen siistivän silauksen tekee läpitunkeva kasvillisuus aikanaan. Alkukeväästä ympäristö voi olla vielä paikoin aika karun näköinen, mutta eiköhän luonto kärsivälliselle hoida hommansa.

Lehmien kulkureitit ainakin jonkin verran muuttuvat. Kaivettu uoma oli syönyt itsensä syvälle pehmeään pohjaan. Kovemman aineksen tultua vastaan eroosio oli alkanut leventää uomaa, jolloin se oli käynyt matalaksi. Matalasta uomasta eläimet ja isosaappaiset ihmiset kulkivat yli, mistä vain aiheelliselta tuntui, mikä toisissa kohdin kiihdytti eroosiota. Nyt uoma on syvempi ja kulku yritetään keskittää muutamaan tarkoituksella matalaksi jätettyyn kahlaamoon. Emännän saappaan varsilla voi niissäkin kulku tehdä tiukkaa.

Osan padoista on tarkoitus pitää vesi takanaan koko ajan. Osa taas - kuten tämä toiseksi ylimmäinen pato tässä kuvassa - on tulvan aikaan pohjapato. Se on pinnalta kivetty ajoittaista virtausta kestämään. Ylin pato häämöttää takana ja ensimmäinen käyttöön palannut mutka vasemmalla. Vesi on sateen ja kaivamisen jäljiltä aika sameaa.