Sekakolminpeli

Pojille toimitettiin taas uudet oljenkeltaiset, biohajoavat matot ihan pyytämättä ja yllättäen.

Talvella kerkeää tekemään kaikenlaista valmiiksi kesää varten. Jostain syystä vaan tuntuu kovin lyhyeltä tämä Suomen talvi - loppuu kesken. Tee ja suunnittele -listaa ei ole vielä loppuun käytetty ja kohta on huhtikuu. Vaikkapa Tervolassa tai Suomussalmella olisi tietysti tämän talvi-nimisen luonnonvaran suhteen vähän riittoisampaa. Luulen, että olen kuitenkin ihan suosiolla tyytyväinen vallitsevaan leveyspiiriin ja tee ja suunnittele -listan loppupään tavoittelua jatketaan seuraavilla lumilla.

Sen verran on sää lämmennyt, että eläinten kuivitus on taas muuttunut pykälää työllistävämmäksi. Vakaa miinus kymmenen on kaikinpuolin miellyttävä olotila. Kuivitustarve on vähäinen, eläimet tykkää, juoma-altaat pysyvät sulana ilman kommervenkkejä ja lohkolämmitin auttaa traktorin moottoria kuvittelemaan itsensä jos ei nyt ihan palmun niin ainakin jonkin lauhkean vyöhykkeen puun alle.

Maistiaispöytä. Hamppuleipää, kyytönpaistia, härkäpapuja, paahdettua hamppua, lihapullia ja prosyyreita. Viimemainitut vain ulkoisesti nautittaviksi.

Viikon ohjelmassa on ollut urheilua  isännän kanssa. Joskus pari-kolme vuotta sitten kävimme kerran lenkillä yhdessä. Tämän kokeilun jälkeen useammin harrastetuksi lajiksi on kuitenkin vakiintunut pakastimen noston sekakolminpeli. Pelaamme siis kahdestaan painovoimaa vastaan. Olemme voitolla, sillä pakastimet ja sormet ovat edelleen ehjiä.

Tiistaina hiiopattiin pakettiauton kyytiin kolme näitä valkoisia suorakulmaisia särmiöitä. Isäntä kompressoripäässä ja emäntä toisessa. Silloin kun isäntä ei kerkeä työmaalle, emäntä hoitaa kompressoripään ja lapsityövoima sen kevyemmän. Lapsukaiset yleensä huomauttelevat vanhempiensa nuoruusrajoitteisuudesta. Tosissaan heidän voi kai olettaa olevan siinä vaiheessa, kun työmaalla kuuluu, "jos äiti ottaisi tämän kevyemmän pään". Ei siis vielä.

Lastauksen jatkoksi ajeltiin hakemaan jäistä härkää leikkaamolta, minkä päälle jaeltiin kylmiä paketteja Helsingin seudun rekokierroksella. Auton loppuviikon kalenteri näytti aika tyhjältä, joten pakastinsarjan jatko-ottelua ei tarvinnut tällä kertaa järjestää heti seuraavalle aamulle. Viikonloppuna oli tiedossa käynti Knehtilän luomutilan pääsisäistapahtumassa täyttämässä siellä majaileva kyyttöpakastin. Pakastimet saivat siis epäurheilullisesti päivystää autossa muutaman päivän. Olisihan ne tietysti kuntoilumielessä voinut tyhjentää ja nostella sisälle ja parin päivän päästä taas takaisin autoon. Kuntoilumieltä ei ollut. Se palasi vasta Knehtilästä kotiudutta, jolloin pakastimet palautettiin paikoilleen. Eikä autonkaan tarvitse pysytellä jatkojohdon mitan päässä pistorasiasta.

"Ja sitten pojat viimeistellään tämä kuivikkeitten levittely. Tuo talonväen työnjälki on taas hiukan keskeneräistä, vaikka me tässä hyviä neuvoja koko ajan annettiin."

Katse korviin

Korvamerkkien katsastusreissulla ylitettiin puro. Sonnit kahlaavat, mutta
kaksijalkaiset käyttävät yleensä siltaa (no, varikset ym. varmaan lentävät).
 Pikkuveli ei ole jalat ristissä, vaikka saappaista niin saattaisi päätellä.
Vesi virtaa saappaan kärkien suuntaan päämääränä Pohjanlahti.
Ehtiiköhän jatseihin mennessä Kirjurinluotoon?

Kyyttöpakastimessa on pinta vajunut. Lisätäyttö edellyttää soittoa teuraskuljettajalle. Toinen välttämätön toimenpide on korvatarkastus. Vaikusta ei niin väliä, mutta teuraaksi kelpaavat vain eläimet, joiden korvissa killuu riittävästi keltaisia muovilätkiä.

Merkkien bongaaminen on joskus todella vaikeaa, sillä toisilla eläimillä ne peittyvät tehokkaasti korvakarvojen joukkoon. Lisäksi molemmat korvat pitäisi päästä näkemään sekä edestä että takaa. Sonnin mitoilla päätä pystyy aika monella tavalla kääntelemään niin, että toisen korvan jompikumpi puoli on koko ajan näkymättömissä. Sillä korvakarvapuolella varman havainnon saamiseen ei hätäinen vilaus välttämättä riitä. Suunnitelluilta eläimiltä merkkejä ei onneksi ollut liikaa putoillut, joten emme joutuneet rasittamaan itseämme suunnitelmanmuutoksella. Siitä vain sitten naputtamaan numerosarjaa autoilijalle. Ainoastaan etukäteen nautaeläintunnuksella (tarkistin lukujonot kahteen kertaan) yksilöidyt eläimet ovat hakukelpoisia.

Laidunkauden loppua seuraa teurastamolla karitsasesonki. Pientä ruuhkaa siis meneillään, mutta sonneillekin kyyti luvattiin. Eläinten nouto ajoittunee ensi tai seuraavaan viikkoon. Silloin pääsee täyttämään lisää kuponkeja. Muuten on lähipäiville tiedossa lietteen levitystä kotona ja kylillä. Levitysaika päättyy lokakuun lopussa. Tänään lantaa on ajettu keväällä härkäpavun alle perustetulle nurmelle. Uudella laitumella pitäisi siten olla ensi keväänä kasvun eväät valmiina, kun säät alkavat suosia.

Laskunmaksu kuuluu (valitettavasti) joka sesongin töihin. Luomutarkastus ei ole ilmaista lystiä. Tämä oli ilmestynyt syyslomaviikolla postilaatikon täytteeksi.