torstai 17. elokuuta 2023

Puitu ja kylvetty

Paalaava isäntä tuli juuri karhottimen kanssa kruisailevaa emäntää vastaan. Tällä kertaa jäi morjestamatta, kun emäntä räpläsi kännykkää esille saadakseen rehuntekokuvan. Automaattiohjauksen siirtäminen karhotintraktoriin (vuosimallia 80-luku), olisi parantanut mahdollisuuksia yhdistää kuvaaminen ja isäntäkullan tervehtiminen. Taustalla ukki naapurin traktorilla. Oma oli turbiinikytkinperusteisella sairaslomalla.
Edellisen kuvan karheet ovat aika olemattomia, eivätkä nämäkään
koolla juhli. Rehuhommat kävivät siksi aika nopeasti. Paalaimen
kanssa ei tarvinnut pysähdellä kovin taajaan, paalia ulos
pullauttamaan, kun paalin kertymiseksi sai ajella sen verran pitkän
matkan. Kyllä veden - tai tässä tapauksessa sen puutteen - 
vaikutukset ovat ihmeellisiä.
Kesä on edistynyt edellisestä numerosta. Rypsit on puitu, uudet on kylvetty ja ruohoja on paketoitu. Uuden rypsin kylvö jäi valitettavan vähälle, kun ruohon lisäpaketoinnin tulevaan suveen tuoma joustonvara nähtiin tarpeelliseksi. Toivottavasti jonkun keväällä kylvettävän kasvin hinta nousee talven aikana sellaiseksi, että sen kylväminen innostaa. Ostajien hintakehitystoiveet taitavat olla päinvastaiset. 

Puimuriharjoituksia riittää vielä, sillä toistaiseksi härkäpapu, herne ja hamppu kukoistavat ja vähän tuleentuvatkin pelloilla. Homman haasteellisuutta lisää päivien lyhenemisen lisäksi se, että näiden ns. hyötykasvien joukossa kukoistaa  paikoin myös savikkaa, saunakukkaa ja ohdakkeita. Viime mainittu olisi kyllä maukasta kutunruokaa, mutta muonavahvuuteen ei nyt kuttuja kuulu. Lisäksi ohdakkeen kasvutapa on sellainen, että hehtaarisadot olisivat todennäköisesti reilusti pienempiä kuin viljelykasveilla. Hehtaarilla heinää ruokkisi siis selvästi useamman kutun kuin hehtaarilla ohdakkeita.

Ennen kuin päästään puimaan lisää, on kuitenkin vielä Suomen luonnon päivä (26.8) ja avoimien ovien tapahtuma sen merkeissä. Elleivät emännän käyttämät arkistolähteet  (=internet) ole kovin erehtyneitä, ensimmäinen luonnon päivä oli vuonna 2013. Emännän muisti, jossa ajoittain kyllä ilmenee joitakin pieniä epätäsmällisyyksiä, tukee tietoa aloitusvuosiluvusta. Muistikuvissa nimittäin on, että puffetin astioita ei päässyt tuolla ekalla kerralla asettelemaan edellispäivänä valmiiksi. Talossa asusti silloin herra Puoltoistavee, jonka mielestä kaikkiin asioihin ja esineisiin kannatti tutustua ja perehtyä. - Ei huono asenne korkeammassakaan iässä. - Jos nuo asiat sijaitsivat esim. otsan korkeudella (=pöydällä oleva astia), perehtyminen kävi paremmin, kun siirsi kyseisen mielenkiinnon kohteen hiukan alemmaksi. Siirtomenetelmiä oli kaksi: hallittu ja vähemmän hallittu. Aina tietysti yritettiin hallitulla, mutta toteutus saattoi poiketa tavoitellusta, jos esim. joutui kovasti kurkottamaan. Tätä ongelmaa ei ole enää viime vuosina esiintynyt. Kehitys kehittyy lapsista puhumattakaan.
Uusia papuja voisi kyllä kohta puida, kun vanhat matkustivat Pohjanmaalle. Tämän erikoispikavuoron esteettömyys on hoidettu näin teknisesti. Se yläkuvassa mainittu turbiinikytkinperusteinen sairasloma alkoi tällä työmaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti