Satoi ja paistoi

Tällaisia kuvia on julkaistu ennenkin avoimien ovien päivän jäljiltä. Uutta on telttakatoksen väri. Sen alla on väristä johtuen hämärämpää kuin vanhan, vuosia sitten sulovilenöidyn (*) valkoisen. Arveltiin kuitenkin, että värillisestä ei niin pahasti pistäisi silmään sen kesäinen oleskelu pihlajan alla. Valkoinen on puun roskista aika nuhraantunut ja lisäksi ilmastointiteippi ei ole pysynyt kauhean hyvin vuotokohdissa. (*) sulovilenöidä = ostaa jotakin, kun sattuu halvalla saamaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa televisiota katsoneet varmaan termin ymmärsivätkin

Metsästä yleisön ulottuville. Isommalta näytöltä katselevat
havainnevat lapsityövoiman juoksevan edellä. Kännykällä
katsottuna lehmä ja pikkupoika näyttävät aika samalta.
Kärkijoukko oli vetänyt selvän välin kameraryhmään.
Kameraryhmän virkaa hoitanut isäntä todennäköisesti selittää,
että välimatkan kertyminen ei johtunut juoksunopeudesta
vaan kännykän esiin kaivamisen ja kameran toimintaan
näpyttelyn viemästä ajasta. 

Kirjoitusaktiivisuudesta - tai pikemminkin sen puutteesta - johtuen avoimet ovet on jo vuodenaikaa lukuun ottamatta menneen talven lumia. Satoi. Ehkä viisi kertaa. Kuusi kertaa oli poutaa. Päiviä on järjestetty kohta kymmenen vuotta. Itse asiassa pyöreät vuodet täyttyvät juuri elokuun 26. päivä, jolloin on tänäkin vuonna Suomen luonnon päivä ja avoimet ovet tulossa. Luonnonpäivän lisäksi on ollut avoimia maatiloja Hämeessä. Kalaaseja on pidetty yhteensä kuusitoista kertaa ja vain yhden kerran on ollut sadetakki esillä, mutta ei silloinkaan sitten oikein satanut. 

Ei siis voi säästä valittaa, jos nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin biotooppiretki vaati sadevarustusta. Pihalle sen sijaan oli saatu uusi katos ja viljelykasvinäyttely oli suojautunut autotalliin, joten vähemmilläkin varusteilla pärjäsi. Ensimmäisenä koronavuonna Avoimet maatilat oli tauolla ja silloin tuli vettä ihan kunnolla, mutta ei sitten lasketa sitä. Kehutaan vaan, että on ilmoja pirelly.

Viime viikon isompi operaatio oli porkkanan harvennus ja kitkentä. Ensi viikoksi niitä saadaan todennäköisesti jo myyntiinkin. Omassa pöydässä on jostain syystä viime päivinä useimmissa ruokalajeissa ollut harvennusporkkanaa. Tämä ei  siis johtunut muodikkuudestamme, vaikka sesongin mukainen ruoka onkin kovasti muotia. Porkkanamaan lisäksi on kontattu mansikkarivien välissä. Tässä lajissa on kunnostautunut erityisesti mummo. Ensi talven mansikkatilanne näyttää tässä vaiheessa aika turvatulta. Ei näy aamiaispöydässä kaurapuurosta vilaustakaan, kun mansikkakerros ei ole läpinäkyvä. Mustikoiden suhteen on huonompaa, kun ensin oli hallaa kukinta-aikaan ja sitten niin kuivaa, että ne niukemmat marjat jäivät kovin pieniksi. Maatalous on siis talven yli pärjäämisen kannalta selvästi varmempaa kuin tuo keräilytalous. Tämän esi-isätkin huomasivat jo vuosituhansia sitten ja siirtyivät laajamittaisesti eräkulttuurista agrikulttuuriin. 

Kesäkukkia koko pelto. Näille herneille näytetään kyllä syksyn tullen leikkuupuimuria. Rypsipelto puolestaan ei enää viherrä tai kirkkaankellerrä, joten sinne puimurin saa suunnata kohta puoleen.