Lumen syrjäytystä

Lunta. Pystyraidoitus hoikentaa, tuumi
männikkö. Puilla kylläkin paksuutta pidetään
tavoittelemisen arvoisena ominaisuutena.

Vanhan kansan säänennustussanonnoissa on määritelty lumen kertymisen ajoittumista. Eri versioissa puolet talven lumista on tullut loppiaiseen (6.1.), Paavon päivään (25.1.) tai Matin päivään (24.2.) mennessä. Näinä leutojen joulukuitten aikana voi todeta, että loppiainen ei ainakaan tämän vuoden osalta osunut kohdalleen. Hiihtäminen on kivaa, mutta silti toivon, ettei tuon Matin päiväkään tällä kertaa täsmäisi. Kertyy meinaan kohtuulliset - tai siis pikemminkin kohtuuttomat - kinokset, jos vielä ei olla puolessa välissä.

Traktorin jarruissa on harmillisia oireita ja kone pitäisi viedä siksi huoltoon. Näillä säillä vika vaivaa ilman muuta juuri sitä lumiauran takana olevaa konetta. Nyt vain pitäisi tietää, koska lumisateissa on vian korjauksen pituinen tauko. Oireet viittaavaat 75 prosentin todennäköisyydellä suht nopeasti hoidettavaan tautiin. Loppu todennäköisyys osuu valitettavasti pitempää poutaa vaativalle vaivalle. Onnistuneeseen sään ennustamiseen pitäisi vielä kombinoida  turvekuorman tilaus sellaiseen ajankohtaan, että toimitus ei osu kyseisen Valtra P(unainen):n sairaslomalle. Turvekuorma tosin on tarvittaessa hoidettavissa toisellakin kauhakoneella, mutta sen riisuminen metsä- ja paalinkuljetus
varustuksesta turpeen kauhomiseen vaatisi ylimääräistä työtä. 

Ilman avattua päätyä paalimakkara on aika hyvin maisemoitu valkoisen
eristekerroksen alle.

Hangen kätköistä on etsitty tienpinnan lisäksi rehuja. Preerialla biisonit huitovat turvallaan lumen pois eineittensä päältä. Kotieläinkyytöillä on vähän helpompaa. Pellon laidassa olevat paalikätköt ovat maastouttamismateriaalin runsaasta kertymisestä huolimatta edelleen löydettävissä. Kuopimisvoima tulee jykevän niskan sijasta 1980-luvun dieselmoottorista ja saanto yhdestä paikasta on selvästi suurempi kuin villillä preerialla. Kaikki tämä tietysti pöytään tarjoiltuna. Korsien lisäksi tarjolla on kivennäisiä. Niiden menekki on jostain syystä pudonnut murto-osaan aikaisemmasta. Voi olla, että kuivan vuoden rehuissa on kivennäistiheys tavallista suurempi, mutta vähän silti huolestuttaa. Mahdollinen kivennäispuutos kun voi näkyä kevään vasikoiden virkeydessä. Sattuu sitä tietysti ihmisilläkin, että tarjolla on monia kropan tarvitsemia hivenaineita sisältävää sapuskaa kuten täysjyväleipää, mutta sitten valitaan kumminkin vain hötöä ranskanpullaa. 

Kivennäiskaukalo ruokintapöydällä. Tarjolle asettelu ei ehkä ole visuaalisesti kummoinen elämys, mutta epäilen silti, ettei koristekuvioiden veisteleminen tarjoiluastiaan kohota menekkiä. Syy lienee jossain muussa.

Hyvän sään aikana

Härveliosan lautaset viiltävät pellon pintaa ja
liete valuu takimmaisena olevista mustista
torvista vakoon lähelle viljely- (ja valitettavasti
myös rikka)kasvien juuria. Levittää voidaan
siis myös kasvustoon - ei pelkästään kynnökselle.

Sataa sataa, muttei aina ropise - välillä, kun tulee räntää. Tämän hyvän sään aikana vaihdettiin lietevaunun multaimeen letkut. Vanhoilla tuli sotkua teippauksista huolimatta. Toisenlaisen hyvän sään aikana vaunun olisi tähän aikaan vuodesta ollut syytä olla pellolla.

Sateen vuoksi työmaa jouduttiin siirtämään verstaan edestä konehallin katon alle. Hyvä puoli oli se, että henkilökunta säilyi suhteellisen kuivana. Huono puoli taas se, että peltikattoon ropisevien pisaroiden ääni peitti verstaan edessä yleensä kuultavan linnun laulun.

Näistä tuli liete läpi vääristä paikoista.
Ilmastointiteipistä huolimatta.

Uudet letkut oli sopivien metsästämisen jälkeen tilattu hyvissä ajoin tammikuussa. Saisi vaihtotyön tehtyä ennen kuin kärryä tarvitaan taas tositoimissa. Viime viikkoina kevätsäiden koristuessa letkujen perään jo muutamaan kertaan kyseltiinkin - syysrypsikasvustoon olisi periaatteessa jo päässyt. Tänään aamulla kaivattu kuljetus lopulta pihaan körötteli. Lastina 60 metriä teräslangalla vahvistettua kumiletkua.

Talon oma karja tuottaa runsaan oljen ja turpeen sekaista kuivikelantaa. Suurin piirtein samaa tavaraa, josta Jukolan Juhani totesi: "Nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaanlinnan kultaiset muurit." Hitaasti kasvaneiden "laihalla" rehulla ruokittujen eläinten lanta ei kuitenkaan ole niin kultaista, että se riittäisi koko peltoalallemme. Täydennystä saamme  parilta naapurilta lietelantana. Sitä levitetään pelloille talon kalustoon kuuluvalla vaunulla, jonka perässä kulkevan multaushärvelin omistaa pari naapuria. Muodikas hybridi siis.

Muurin paras paikka olisi Juuren vieressä.
Tässä on kuitenkin erehdytty juuren viereen.

Lietteen levittäminen hajalleen pellon pintaan olisi halvempaa. Osa typestä päätyy tällä menetelmällä kuitenkin suoraan harakoille, joiden kasvua se ei juuri paranna. Siksi vaunun peräpainoksi on ripustettu yläkuvassa näkyvä letku- ja kiekkosekamelska varmistamaan elämän eliksiirin pääsy aivan kirjaimellisesti ruohonjuurelle.