tiistai 11. toukokuuta 2021

Lämpösummaa lopultakin

Donitsi tässä, terve! En ole vielä kovin tehokkaassa
ruohonsyönti-iässä, mutta hengessä mukana.
Säätyyppi muuttui aika äkkiä. Ruohon kasvu oli ollut aika vaatimatonta yöpakkasten vuoksi. Nyt sitten sateen pläjäys ja siihen lämmintä päälle siirsi lehmät ruokintakehän viimevuotisten korsien äärestä kulkemaan turpa maassa. Muutama päivä kasvua ja aitojen virittelyä, niin päästään ihan oikeasti laitumelle. 

Lehmän kestävien aitojen lisäksi pitäisi saada pavut ja hamput maahan ja vihannesmaallekin kaikenlaista. Tänään emäntä kylvi kasvimaan penkkeihin tilliä ja mangoldia. Vihannesten kylväminen sinänsä ei ole vaikeaa. Ensimmäisten tillien kohdalla ajoitus on kuitenkin hankala. Pelkkää tilliä harvempi viitsii tulla noutamaan, joten se kannattaisi kylvää niin, että muutakin on saatavilla, kun se on niittoiässä. Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Tosin jos kovin aikaiseksi jää, saa siinä varmistettua omat ensi talven tillit pakastimeen. Viimeinen pakastettavaksi silputtu piimäpurkillinen on nyt menossa, joten uusi sato alkaa olla paikallaan.

Penkit tehtiin viime viikolla lämpenemään. Ne tulivat lohkon
viettävälle osalle korkeuskäyrien suuntaisesti. Penkkikoneen
ja sen edessä olevan pienen traktorin yhdistelmä taas oli selvästi
suunniteltu tasamaalle. Jonkinlainen antipainovoimamoduuli
olisi helpottanut työtä ja parantanut lopputulosta.
Vihannesmaan biokalvopenkit tehtiin viime viikolla. Penkkikoneen kanssa on ollut säätämistä ennenkin, mutta nyt päästiin varmaan ennätykseen. Useampaa kohtaa muutettiin toiseen asentoon ja sitten hetken päästä takaisin alkuperäiseen, kun ei se kumminkaan parantanut jälkeä.  Säätämistarvetta lisäsivät tuuli ja pellon vieno kallistus. Tuuli laittaa kalvon lepattamaan ja alamäki koneen hiukan valumaan niin, että kalvon reuna ei meinaakaan jäädä multaryöpyn alle. Toimivin säätö saatiin lopulta aikaiseksi niin, että emäntä talsi koneen perässä siihen hieman epäergonomisesti nojaillen ja tarvittaessa toisella kädellä ohjasi kalvon reunaa. Pedin pehmeys testattiin kohta penkkien valmistumisen jälkeen sipulin istukkailla. Niistä jo nopeimmat pukkaavat naattia, joten kelvannee siinä juurien teknisistä hankaluuksista huolimatta köllötellä. Tuulikaan ei ole raastanut kalvon reunoja irti, joten eiköhän näillä syksyyn asti pärjätä.

Kasvihuoneessa on jo pitkä rivi taimikennoja. Ensimmäisiä pääsee kohta istuttamaan. Pidemmän esikasvatuksen vaativat taimet on tilattu valmiina ja ne noudetaan loppuviikosta. Näyttää lupaavalta, että ne päästään myös istuttamaan. Vuosi sitten taimet tulivat samoihin aikoihin, Kasvihuone, johon ne vietiin, on loivan nurmikkoalamäen päässä hallipihalta. Pakettiautolla ei kuitenkaan uskaltanut ajaa viereen, koska takaisin pääsy olisi saattanut lumen vuoksi vaatia pontevan työntäjän ja tälle pitoa jalkineisiin. Ja sen lumen vuoksi ne taimet piti viedä sinne kasvihuoneeseen eikä jättää suoraan istutettavaksi. Nyt näyttää tilanne paremmalta. Ja iso kylvökonekin pääsee kohta pellolle. Näin myöhään ei ole vuosikausiin mennytkään. 

Kremppaa juuri, kun isommat kiireet ovat alkamassa. Emännälläkin on joskus ollut oikea olkapää kipeä. Sen hoidoksi on riittänyt venyttely ja parit jumppaliikkeet. Valmetti sen sijaan tarvitsi vastaavaan paikkaan varaosia ja tohtorin (Herralan konehuolto) kotikäynnin, vaikka on parikymmentä vuotta emäntää nuorempi.  





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti