Nurmesta ja Seiskarista

Tahdissa mars tai ainakin mars. Ohjaus toimi hyvin koko
matkan ajan ja Nurmi vaihtoi laidunta. 

Herra Nurmi on jonkun aikaa majaillut parin hehtaarin yksityisosastossa. Mahtitasapaino kollega Oleksin kanssa tuntuu olevan vähän turhan hyvä ja herroilla oli tihentynyt tarve selvittää vaa'an mahdollista keikahtamista. Tasapainon jatkuva mittaaminen (sorkat tanassa, niska jännitettynä, otsat vastakkain) on aika energiasyöppöä toimintaa ja altistaa lisäksi tapaturmille. Oleksi toivutteli keväällä ilmeisesti tällaisessa mittaustilanteessa saatua venähdystä. Edellisessä laitumen vaihdossa Nurmi jätettiin sitten omilleen seurustelemaan tien toisella puolella olevien lehmien ja vasikoiden kanssa. Muut pojat muuttivat parin lohkon päähän.

Nurmi oli siis saanut yksinään mahtailla laitumellaan vakituisimpana yleisönä naapurin hevoset. Alkuviikoksi olisi ollut kuitenkin tiedossa ainakin hevosvoimien puolesta mahtavampaa seuraa. Kyseinen laidunlohko on tarkoitus kalkita. Traktori ja kalkkikärry eivät naudan näkökulmasta ehkä ole lajityypillistä seuraa. Lisäksi kalkkipöly saattaa vähän aivastuttaa ja traktorin kulkua varten avatusta portista kulkee hyvin sonnikin. Vaivattominta ja kaikille mukavinta oli siis, että sonni käveli siitä veräjästä jo tänään - opastetusti. Asemapaikka siirtyi lehmävasikoitten talvikarsinaan ja sen viereiselle laitumelle. Olikohan tämä nyt tytöttelyä? 

Sonnin siirron lisäksi meinasi tarjolla olla myös vasikan ohjailua. Eilen emäntä vastaanotti ilmeisesti valtatie 12:lta soitetun puhelun, jossa kerrottiin valkoisesta lehmästä naapurin sänkipellolla. Lapin lehmien loputtua talossa ei enää ole yhtään valkoista lehmää, mutta keväällä Olhava niminen ruskeakylkinen kyyttö sai valkoisen lehmävasikan. Hyvällä tahdolla vasun kyljissä voi nähdä kyyttömäisyytenä pienen pientä vaaleanruskeaan vivahtavaa värieroa selkään verrattuna. Sen voi kyllä tulkita nuhraantumiseksikin - valkoisten nautojen tyypillinen "vaiva" rodusta riippumatta. Huomioiden sen, että tuntomerkit oli otettu valtatienopeudesta syylliseksi tuli heti epäiltyä tätä Seiskaria talviasussa, vaikka kyseessä olikin vasikka ei lehmä. 

Emäntä lähti laitumen kulmaan etsimään aidan mahdollisia heikkouksia. Lapioon nojailijoita käveli perässä useampia. Tai se lapio puuttui. Emäntä ei oikein innostunut siitä, että Patonki pyrki nojailemaan sähköaitaa heinänkorrella hipelöivään emäntään. 

Emännän ehtiessä paikan päälle oltiin täysilukuisina kotilaitumella. Teletodistajan lausunnon sisältö viittasi kuitenkin siihen, että aidan ominaisuuksiin kannattaisi perehtyä. Perehtymisen tulos oli se, että alimmainen lanka tuli havaittua osalta matkaa sähköttömäksi. Lisäksi kulmassa samainen lanka oli alla olevan pöpelikön lakastumisen seurauksena aika korkealla. Emäntä polkaisi pihaan ja kävi kyselemässä hallin seinässä naksuttavan paimenpojan kuulumisia ja testasi vaikuttaako niittyalueen irrottaminen verkosta pojan vointiin. Ei vaikuttanut, mutta tulipahan pyöräiltyä riihen mäki pariin kertaan ylös ja alas. Sähköä piti kuitenkin järjestää siihen alimpaan lankaan, joten rautalankaa, eristäjä ja pihdit taskuun ja paluu laitumelle. Lankakin tuli laskettua alemmas, joten Seiskarin on ainakin parannettava limboamistaitojaan, jos sänki vielä houkuttelee. 

Limboaja kavereineen päästettiin uudelle lohkolle, jotta sängen mahdollinen houkuttelevuus vähenisi. Petsamo ja Lempaala vanhoina lehminä ovat rohkeasti kävelleet maahan lasketun langan yli. Suursaari vähän epäröi, mutta kaikki ehtivät yli ennen kuin emäntä sai vyyhdettyä väliaidan pois.