Talvea taas

Tämä tyttö ei ole legenda jo eläessään, Myytti kumminkin. Emän nimi on muuten Saaga. Nimi näkyy tarkkasilmäisille korvamerkistä.

"Riihenpelto" - naudoille, jotka eivät kulje omia polkujaan. Laumaeläimet
kulkevat usein jonossa ja siitähän syntyy yhteinen polku. Taustalla
häämöttävä rakennus on nuoruudessaan ollut riihi.

Tässä vaiheessa talvea ei ole esitellä suuria uutuuksia työrintamalta. Ruokitaan ja kuivitetaan. Kertaus. Välillä käydään ReKo-myynneissä ja ihmetellään, kuinka ei ole ehditty vielä metsätöihin. Eilinen päivä meni Knehtilän Ystävällisessä laskiaistapahtumassa kyytönlihaa, härkäpapuja ja hamppuja esittelemässä.

Koneet ja niiden käyttökunto pitävät myös osaltaan toimeliaisuutta yllä. Siitä rikkinäisestä lumiaurasta huolimatta kylätie ja liittymä talouskeskukseen piti saada auratuksi. Kuopat ja tienlaidat tunteva talonväki vielä voisi pöpperössä tarvittaessa muutaman kerran kaasutella ja odotella ensiviikon suojakelien sulattelevaa vaikutusta. Muutakin liikennettä kumminkin on.  Lehmille tilattua turverekallista odotellaan ylihuomiseen mennessä. Nollakelillä turve edistää mukavaa lehmän elämää, joten sitä ei päästetä loppumaan. Lumipöpperö ei kuitenkaan edistä rekan pihaan pääsyä tai tiellä pysymistä - tai ainakaan kuljettajan turvallisuuden tunnetta. Lumenpoiston täysbioenergiavaihtoehto ei siis ollut tällä kertaa käytettävissä.

Paperi- ja bittipuolella on tietenkin ahkeroitu verokarhun ajantasalla pitämiseksi sekä tilattu tulevan kevään vasikoille korvamerkit. Riittänee niitä jokunen seuraavanvuotisillekin. Ei saisi riittää, vaan viljelijän kuuluisi ennustaa vasikkamäärä täsmälleen ja tilata vain se, mitä tänä vuonna tarvitaan. Vasikoiden ilmoittamiselle ja merkitsemiselle on kuitenkin määräajat, jotka kyllä paukkuvat, jos vasikan syntymän jälkeen ruvetaan odottelemaan Ranskasta saapuvaa merkkitilausta. Keltaiset muovilätkät päivystäkööt siis hyllyssä.