Itsepalvelu ja avoimet ovet

Reitti kasvimaalle pitää huoltaa ennen varsinaista kauden avausta. Tässä meneillään piennarten niitto.

Emäntä lähdössä karhottamaan. Kone ja emäntä ovat
ilmeisesti molemmat riittävän leveitä, kun kumpikaan
ei mahtunut kuvaan kokonaan. 

Ensimmäinen satsi heiniä saatiin korjuun juhannuksena. Juhannusta vietettiin paremmin sitten vasta sunnuntaina. Sato jäi aika niukaksi. Ensin kasvua rajoitti kylmyys ja sitten kuivuus. Tällä erällä ja vanhoilla varastoilla pärjättäisiin kyllä talven yli, mutta siltä varalta, että seuraava suvi on samanlainen, harjoituksia jatketaan, kun korret ovat taas kasvaneet. Toivottavasti tulee vettäkin jossain välissä. Muutkin kasvit tykkäisivät. 

Nyt odotellaan kovasti, että perunat hiukan vielä pulskistuisivat. Ja tietysti muutkin vihannekset. Kasvimaan itsepalvelu julistetaan avatuksi ihan lähipäivinä. Sorttimäärä on valitettavasti pienempi kuin edellisinä 

Avomaankurkku näyttäisi poikivan heinäkuun alkupuolella. 

vuosina tähän aikaan. Ensin oli se kylmä alkukesä halloineen ja yöpakkasineen ja sitten eräisiin kaalikasveihin ilmestyi kirppoja ihan toiseen malliin kuin edellisinä vuosina. Purjotkin ottivat jostain nokkiinsa, mutta sellerit ja herneet näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä tämä tästä. Tuhdeimmin kasvua puskevat kuitenkin oloihin täydellisimmin sopeutuneet kasvit eli rikkaruohot. Kitkemään tarttis mennä. Se on onneksi ihan mukavaa hommaa, kun työn jälki aina näkyy. 

Sitten herättiin siihenkin, että puolentoista viikon päästä (8.7.) on Avoimet maatilat Hämeessä. Tapaukseen on kyllä jo sikäli hyvin valmistauduttu, että eilen tuli kotiutettua hiehollinen lihoja. Sitten vain toteuttamaan valmistelujen harkittua aikataulutusta: kasvimaalle silloin, kun aurinko on alempana ja kyyttöpasteijoita leipomaan silloin, kun enemmän porottaa. Ehkä jotain muutakin pitää tehdä. Yritetään vaan muistaa mitä. Isäntä suosittelee aina kaikenlaisten tarkistuslistojen tekemistä, mutta emäntä ei luota siihen, että muistaisi, minkä nimisessä tiedostossa tällainen lista on. Jostain syystä on helpompi luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee jossain vaiheessa mieleen. Tai sitten on vaan helpompi siirtää listan laatimisen kaltaista hommaa, jota ei ole ihan pakko tehdä. Ja se lista pitäisi tietysti malttaa lukeakin joka kohdasta. Tämä tietysti myös kuvastaa eroja emännän ja isännän huithapeliusasteessa.

Reitillä kasvimaalle on myös huollettujen piennarten välissä tilaisuus tutustua lukuisiin kuoriaislajeihin niiden lajityypillisessä ympäristössä.

Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.