Ensin työ sitten huvi

Traktori liittyy maatalouteen ja tämä on
maatalousaiheinen blogi, joten kuva ei ole täysin
aiheen vierestä. Katselimme nuorimmaisen
kanssa neuleitten kuvia. Tämä eräässä villapaidassa
ollut kuvio innosti nuorukaista niin, että se tuli piirrettyä
muistiin. Ruutujen värittämiseen silmukoita
laskemalla emännän piirustustaidot riittävät.

Tänään on tavattu eläinlääkäri. Kohtaamiset liittyvät onneksi useimmiten koulun kuusijuhlan, lasten harrastusten tai maatalousnäyettelyn kaltaisiin tilanteisiin, mutta tänään tapaaminen oli valitettavasti työn merkeissä. Nolla-hieho oli alkanut ontumaan jalkaansa. Kurkkasimme sitä itse perjantaina, mutta koska mitään hälyyttävää ei sorkassa silloin havaittu, uskallettiin toivoa, että kyseessä olisi levolla koheneva venähdys tms. Kohenemista ei kuitenkaan tapahtunut, mikä johti tämän päivän kohtaamiseen. Kyseessä ei valitettavasti ollut venähdys mutta jonkinlaisen tuoreen tapaturman huonoennusteinen seuraus kuitenkin. Ajallisesti kuvaan sopii valitettavasti sekin, että uuden vuoden pamauksia pelästyessä on tapahtunut jonkinlainen riuhtominen väärässä paikassa.  Positiivinen puoli on se, ettei mistään tarttuvasta ole kysymys. Nyt sitten ihmetellään, mikä olisi vähiten huono vaihtoehto.

Lavetin valojen korjaus lauantaina iltapäivällä. Seitsemän johtoa meni yllättäen
kerrasta oikeille paikoilleen. Isäntä tuumi, olisiko pitänyt laittaa lottokuponki samalla
vauhdilla - nykytekniikalla olisi vielä ehtinyt. Emäntä tyrmäsi ajatuksen tilastollisin
perustein, vaikka aikanaan lukiossa menestyksellä suoritetun todennäköisyyslaskennan
kurssin sisältö oli aika hyvin painunut unholaan. Sitä ei ole edes päässyt kertaamaan,
kun lukiolainen on selvinnyt tehtävistään itse. Sen verran kuitenkin oli hämäriä
muistikuvia, että johtojen epäilisi menevän paikoilleen 20000 kertaa helpommin. -
Tietysti voisi ajatella, että viisi oikeinkin on ihan hyvä.

Verokuittien naputtelu saavutti loppusuoransa ja maaliviiva ylittyi iltapäivällä. Vaati muutamia kierroksia auton tuulilaseilla ja eri lompakoissa, mutta ne kuitit, joita osattiin kaivata tulivat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Ne, joita ei osata kaivatakaan - sikäli kun niitä on - jäävät verottajan voitoksi. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä muuttamaan kirjaukset veroilmoitukseksi. On olevinaan työlästä verrattuna konemaiseen kirjaamiseen (aika monen tililajin numero löytyy tässä vaiheessa päästä), sillä  kyseisiä kirjanpito-ohjelman kohtia tarvitsee vain kerran vuodessa.

Veroilmoituksen jättöaika myöhentyi kahdella kuukaudella aikaisemmasta.  Eräpäivä on nyt huhtikuun lopussa. Teoriassa sen voisi siis säästää samaan ruuhkaan tukihakemusten jätön ja kevätkylvöjen kanssa. Arvonlisäverojen eräpäivä on kuitenkin ennallaan, mikä suojaa ruuhkahuipun muodostumiselta. Eli emäntä pysyy järjestyksessä ja tekee ensin toimistotöitä ja sitten vasta palkitsee itsensä talvihuveilla - vaikka nyt niillä yläkuvan neulomisilla.

Uuden vuoden klapit

Uuden vuoden siistiminen, kun joulusiivouksen jäljet ovat jo
havaitsemattomissa. Nompparellin (vas.) porukka on saanut etuosan pahnat
järjestykseen, mutta takarivin pojilla näyttäisi olevan vielä röykkiön loppu
tasoitettavana.

Uuden vuoden sääennuste aiheutti varautumistoimia. Klapia laatikkoon,
laatikot pulkkaan ja klapit keittiöön. Kaikenlaisia riskejä otetaan, mutta
puuroton aamu olisi jo liikaa. Tuulisen yön jälkeen sähköllä saattaa
olla hyppymatkaa. Tee ajateltiin tehdä termoksesen valmiiksi jo illalla.

Tänään on ollut vuoden vaihtumiseen liittyvien rituaalien vuoro. Kirjattiin ylös traktorien ja kuivurin tuntilukemat, sähkömittarin lukemat, laskettiin paalit jne. Rituaalivälineiksi riittivät kynä ja paperi, ääntä lähti lähinnä avustavasta työvoimasta. Sitä lähtee erityisesti silloin, kun avustava työvoima (2 kpl) on keskenään erimielistä tai vaihtoehtoisesti hyvin innoissaan jostain. Kautta maailman suositut myöhempään vuorokauden aikaan sijoittuvat äänekkäät mutta ruutiset rituaalit jätämme suosiolla niille, jotka eivät ole koskaan viettäneet uuden vuoden päivää hiihdellen jäljittämässä metsään paukkuja karanneita nautoja. Emäntä ei ole, mutta isäntä on nuoruudessaan sitäkin lajia kokeillut. Kyytöt ovat pysytelleet kotona, mutta eivät ne lehmän hermoistaan huolimatta uuden vuoden öinä varsinaisesti ole levollisuutta huoukuneet.

Paalien laskennan tulos vahvisti aikaisemman arvion, että niukasta sadosta huolimatta rehu ei lopu ennen kuin uutta taas kasvaa. Teurasruuhkan muodostamiselle ei siis sen puolesta ole tarvetta. Tähänastinen syksy ja alkutalvi on tosin syöpötelty ylivuotisia heiniä. Viime suven korsiin siirrytään vasta nyt. Toivottavasti turpien omistajat ilahtuvat tuoreemmasta rehusta ja toivottavasti pötsit eivät tykkää pahaa menneen kesän säillä sokeripitoiseksi kasvaneesta heinästä.

Vähän vielä jouluhymyjä, kun loppiaiseen on vielä turvaväliä.

Uuden vuoden tienooseen on luvattu lumisateella terästettyjä kovia tuulia osin epätyypillisestä suunnasta. Oivallista säätä istua pirtissä, paitsi että pirtti käy koleaksi, jos tuuli ja lumi järjestävät sähkölle hyppymatkaa. Sähkö ei kumminkaan ymmärrä hypätä juuri lämpökeskuksen stokerin virtapireihin. Lämpö siis tulee hakkeesta, mutta hake siirtyy varastosta palelemaan sähkön voimalla. Itse asiassa lämpökeskuksella oli juhlapyhän aattojen tapaan pientä remontin tarvetta, joten varaajassakaan eivät ole lämmöt valmiiksi korkeimmillaan.

Klapit ja halot liikkuvat onneksi lihasvoimalla ja niitten liikuttaminenkin lämmittää. Agregaattia tarvitaan vasta sitten, kun lehmien juomasammioissa alkaa pohja häämöttää. Ihmisten vedet hakee lyhyen aikaa vaikka ämpärillä purosta. Lehmien litramäärillä olisi kyllä vesitornissa puolensa - painovoima - niin kauan kuin sitä riittää - tehoaa vaikka sähkö olisi poikkikin. Laiskemmat naudat tosin nytkin särpivät välillä lunta silloin, kun eivät viitsi löntystellä juoma-altaalle. Suositusta lumen syönnin välttämisestä ne tuntuvat noudattavan yhtä hyvin kuin noin kolmi-nelivuotiaat yleensä.

Kohti lanttulaatikkoa

Valopäät pimeänä. Terveisiä Töölön rekosta! Näin me yleensä pukeudumme kaupungissa käydessä. Huopatossut eivät näy kuvassa.

Knehtilän joulumarkkinoille olimme
saaneet Korvatunturilta henkilökuntaa
lainaan. Kuvan tonttu päivysti
maistiaistiskillämme molempina
markkinapäivinä -
grillimakkarataukojansa
lukuunottamatta.

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Kiirehdimme tämän tunnetun airuen edelle ja veimme tai toimme joulun palasia osallistumalla joulukuun reko-myynteihin ja joulumarkkinoihin. Nyt Tuomaan päivän häämöttäessä ollaan jo asetuttu kotinurkkiin ja nostettu pakastimet pois autosta. Täältä kotoa on jostain syystä haettu lanttuja ja jauhoisia perunoita normiviikkoa enemmän.

Reko-keikat tehtiin isännän kanssa ihan kahdestaan, mutta Knehtilän joulumarkkinoille ilmoittautui molempiin päiviin mukaan hiippalakkinen joulutonttu. Aidot Korvatunturin tontut ovat kuulemma yleensä ikivanhoja. Tämä mukaamme lähtenyt taas oli niin uutta mallia, että oli kehittänyt oma-aloitteisesti itselleen osallistumismotivaation päivän päätteeksi luvassa olevasta glögistä ja joulutortusta, ehkä pihalla myynnissä olleella grillimakkarallakin oli osuutta asiaan. Tontun mukaan ottamiseen taas oli helppo motivoitua kuvittelemalla, että riittävän monta kertaa myyntipuheitamme kuultuaan, tonttu hoitaa markkinat ja me isännän kanssa maistamme vaikka sitä makkaraa ja katselemme, mitä muuta on myynnissä. Toistaiseksi muuhun tarjontaan tutustuminen on jäänyt aika vähiin.

Markkinoitten jälkeen kruisailtiin vielä Helsingissä ja Lahdessa lihalastin kanssa, mutta nyt voisi keskittyä lanttulaatikkoon ja kirjanpitorästin purkamiseen. Meillä paistetaan kyllä lanttulaatikkoa muulloinkin kuin jouluna, mutta juhla eroaa arjesta sillä, että sekaan lorautetaan maidon sijasta kermaa. Tuo toinen mainittu keskittymiskohde - kuittien naputtelu - ei varsinaista joululomatunnelmaa tuo, mutta eipä näyttänyt sopineen kesäohjelmistoonkaan. No, ehkä sen voi tehdä tonttulakki päässä glögimuki tietokoneen vieressä. Ei teekään ole koskaan näppäimistölle kaatunut.

Näitä oli jossain vaiheessa olevinaan paljon suhteessa jäljellä olevaan myyntiaikaan, mutta nyt on joka palalle löytynyt pyhiksi pöytä.

Käry kävi

On se vuodenaika, jolloin toteaa, että tänäkään vuonna joulukortteja ei tullut väkerrytettyä ajoissa. Pääasiallinen syy lienee nuorison iän myötä lisääntynyt kritiikki taiteellisia kykyjään kohtaan. Osalla vaikuttaa ehkä sekin, että kännykkää ja askartelutarvikkeita on hankala pitää yhtä aikaa kädessä. Postilaatikosta on toistaiseksi löytynyt vasta firmojen tervehdyksiä ja kalentereita. Oman tervehdyksensä lähetti myös ely-keskus. Lähetys sisälsi pari paperipumaskaa ja palautuskuoren. Jouluiseksi oli luokiteltavissa postitusajankohdan lisäksi pumaskojen päälle kirjoitettujen "jää tilalle"- ja "palautetaan ely-keskukseen" -tekstien värivalinta.

On myös mahdollista, että lähetyksen syy ei ollut joulun lähestyminen, vaan raadollisesti se, että loppukesällä teurastetun hiehon osalta osa paperitöistä oli unohtunut ja tehty viiveellä. Ely-keskus siitä nyt kainosti huomautti. Unohduksen hintalappukin varmaan joskus selvinnee.

Ristiintarkastustyypin 1 valvonta-ajo 6480 tuotti tulosta.

Eläimen poisto pitää ilmoittaa nautarekisteriin kolmen päivän kuluessa. Tämä oli hoidossa. Kyseinen Muhkea-hieho oli kuitenkin listattuna myös sopimukseen alkuperäisrotujen kasvattamisesta. Sopimuksen olemassaolo ja siihen kuuluvien lehmien henkilöllisyydet eivät poistopäivänä ilmeisesti ollut päällimmäisenä mielessä. Itse asiassa taisimme lehmän autoon saatellutta isäntää lukuunottamatta muut olla kummipojan syntymäpävillä.

Perjantain toimintaa purolla. Ympäristökeskuksesta käytiin
mittailemassa ja vaa'ittamassa patojen ja rantojen korkeuksia. Tarkoitus on
seurata lähteekö virta syömään vai onko eroosiosuojauksissa onnistuttu.

Tällaisen sopimuseläimen poistamisesta ja sen korvaamisesta toisella olisi pitänyt ilmoittaa ely-keskukselle 15 päivän kuluessa tapahtumasta. Itse muistin määräajan olevan kymmenen päivää, mutta se on näemmä muuttunut suopeampaan suuntaan. Reilu kuukausi myöhemmin Muhkea ja paperityöt kuitenkin putkahtivat jostain mieleen ja tarkistin, että sieltähän se sopimuslistalta löytyy, enkä ole ilmoittanut sitä korvatuksi. Sitten piti vain valita, mikä reilusta puolesta tusinasta korvaavaksi kelpaavasta eläimestä korvaajaksi merkitään. Tämän viiveellä mieleen tulon olivat viraston tietokoneet nyt huomanneet.

Ajankohtainen kuva, joka liittyy tekstin aiheeseen vain hyvin välillisesti.
Lämpötila on vallinnut myös nollan alapauolella.

Byrokratiaa pitäisi vähentää, mutta jostain syystä tätä "sopimusta alkuperäisrotujen kasvattamisesta" ei voida tehdä niin, että sovitaan, mikä määrä sopimuskelpoisia eläimiä kasvatetaan. Sen sijaan jokainen eläin pitää olla sotunumerollaan yksilöitynä ja eläimen poistaminen aiheuttaa aina muutaman paperin tai pdf:n lähettämisen ely-keskukseen. Joku virkailija ne sitten vastaanottaa ja sopiviin tiedostoihin merkitsee. Tämän lisäksi sopimuskauden päätteeksi tehdään selkoa eläinten sukupuolielämästä edellisen viiden vuoden ajalta. Rastitetaan siis lomakkeeseen, onko ne astutettu vai keinosiemennetty ja onko tuloksena ollut vasikoita vai ei. Ja nämäkin kai sitten joku tarkastaa. Tai sitten ne vaan siirretään sopivaan arkistoon. Jälkimmäinen voisi olla kansantaloudellisesti järkevämpää. Muhkean tilalle tuli muuten nätti ruskeanvoittoinen Onega-hieho.

Ylimääräisen liikunnan välttelyä

Lehmävasikat Pulina ja Putukka terassilla.

Liki puoli vuotta kestäneen itsepalvelujakson jälkeen ovat kuivitus- ja ruokintaharrastukset  taas palanneet päiväjärjestykseen. Talonväki suurinpiirtein muistaa, mitä tehdään, mutta isojen poikien kavereiksi siirtyneillä pikkuhärillä on vielä harjoittelemista. Isoilla pojillakin tuntuvat sisäruokintakauden taidot olevan suven jäljiltä ruosteessa. Mokomat lähtivät mukaan pikkukavereitten toilailuun.

Isäntä oli kuivittamassa sonneja; langat auki hallin päädystä, kuormaajan ja kuivikkeen kanssa sisään, karistelu pitkin karsinaa ja seuraavan kauhallisen haku. Poikien hallissa pysymistä kauhan täytön aikana katsotaan perään, jos joutilas paimen sattuu hallia läsänäolollaan kunnioittamaan. Usein ei satu. Langat saavat ylimääräisen liikunnan välttämiseksi yleensä olla operaation ajan auki. Potentiaalisilla paimenilla oli tälläkin kertaa muita kiireitä. Langat jäivät sulkematta, sillä pojilla on yleensä homma sorkassa ja seurue pysyy tontillaan kauhan täyttämisen ajan.

Tästä peruutetaan pois hakemaan lisää kuivikkeita. Sivistynyt nauta
ei poistu tontiltaan sillä aikaa, mutta sisäruokintaopintojen
alkuvaiheessa suoritus ei ollut ihan täydellinen.

Laitumella pääosan elämästään viettäneiltä viimekeväisiltä vasikoilta sisäruokinta-alan opinnot ovat  ilmeisesti sen verran alussa, että ammattitaitoon ei olisi kauden tässä vaiheessa parannut luottaa. Kuivitustieteen ensimmäinen prinsiippi (naudan näkökulmasta) kuuluu, että kuivikekauhan täytön aikana jatketaan märehtimistä tai pöllytetään juuri levitettyä ensimmäistä kauhallista. Tämä alkeiskurssitason tieto oli osalla kavereista jäänyt hiukan teoreettiselle tasolle. Teoriaa käytäntöön soveltavia harjoituksia oli tietysti ehtinyt lämpimän syksyn seurauksena olemaan kovin vähälukuinen määrä. Niinpä turvekauha numero kaksi kohtasi lauman irtohärkiä hallin päädyssä.

Suurimmalle osalle oli onneksi takaraivoon iskostunut se ruokintatieteen perusprinsiippi, että vallitsevaan vuodenaikaan ei kannata kovin kauas omille teilleen lähteä. Enemmistö käänsi kurssia 180 astetta ja palasi halliin. Nopealiikkeisin kaveri eksyi oviaukolta, minkä jälkeen isäntä eksyi soittamaan emännälle, joka lähti irtohärkää vastaan. Härkä palasi halliin kuivurin puolen päädystä ja isäntä ehti vastaan toisen päädyn ovelle. Tapauksen taustoista tässä vaiheessa tietämätön emäntä tietysti oletti, että poika ohjataan karsinaan hallin sisällä olevasta portista, kun taas isäntä oli ajatellut käyttää auki olevaa kuivituspäätyä. Operaation jatkosta keskusteltiin yksipuolisesti vajaalla lauseella hallin päädystä toiseen. Tämä johti tietysti siihen, että emäntä ymmärsi tilanteen väärin ja kiiruhti toiseen päähän ilman härkää. Härkä teki ruokintapöytien välissä pari ylimääräistä kunniakierrosta, muttei lähtenyt enää ulos. Lankojen sulkematta jättämisellä ylimääräistä liikuntaa välttänyt isäntä nimittäin hölkkäsi taas ulkokautta hallin toiseen päähän.

Loru lounastaa.

Katetaan katon alle kaikille

Tämä kännykän kameran pyytämättä tarjoilema panoraamakuva on hallin viereiseltä laitumelta. Aitalankoja omatoiminen kyuvaohjelma ei kuitenkaan osannut laittaa suorina jatkumaan. Marraskuukin näyttää parhaita puoliaan.

Laidunkausi teki tässä talossa uuden ennätyksensä. Sonnit kotiutettiin vihreältä niityltä vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Ruohon kasvu on kyllä ollut aika olematonta jo jonkin aikaa, mutta alaa oli käytössä sen verran, että itsepalvelusyötävää vielä riitti.

Hiehoja ja varttuneempia lehmiä lounaalla hallissa rouvien ruokasalin
puolella. Olohuone häämöttää puisen väliseinän takana.

Hölkättävää pojilla oli joitakin satoja metrejä ja reitti vakiosta poikkeava. Siltikään ei pääse kertomaan jännittäviä tai jälkikätten koomisia "nauta väärässä paikassa" -kertomuksia. Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu. Vähän pojat pysähtyivät seurustelemaan aidan yli lehmävasikoiden kanssa, mutta jopa yleensä naama väärään suuntaan oleva Nuttu päätyi kotikarsinaan ilman ylimääräisiä koukeroita.

Palmukaalia saa vielä suoraan maalta.
Saatavuutta uhkaa kolme p:tä: peurat,
puput ja pakkanen. Tämäkin kaali
kyllä kestää pakkasta, mutta kärsii
siitä enemmän kuin lehtikaali.

Poikien edellä hölkännyt isäntä oli ainoa joka hengästyi. Sen puolesta olisivat voineet siis tulla vähän hitaamminkin. Mummo ja emäntä liittyivät saattueeseen vasta hallin ovelle johtavalla loppusuoralla. Lapsukaisia oli pyydetty kohottamaan valmiutta, jotta tulisivat seisoskelemaan kädet levällään todennäköisimpiin harhautumispaikkoihin. Heitä ei kuitenkaan ehditty edes hälyttää paikalle, kun pojat jo olivat perillä. Sama Strömsö-meininki jatkui seuraavan illan teuraslastauksessa. Scanialla joulumarkkinoille lähtevät härät olivat autossa noin kolme sekuntia ovien auki saamisen jälkeen. Nyt täytyisi vaan tietää, jatkuuko moinen menestys vai alkaako pyrkimys kohti arkisempia keskiarvoja ja valita hommat sen mukaan.

Menestystä riitti vihannespuolellekin. Viikolla haimme aukioloaikalapun pois tienvarresta ja heti tuli lauantaina asiakkaita. Muuten marraskuun vihannesväki on pistäytynyt aukioloaikojen ulkopuolella. Saattoihan vilkastuminen tietysti johtua sään kirkastumisestakin eikä tienvarsi-informaation määrän kääntäenverrannollisuudesta asiakasmäärään. Joka tapauksessa aukiolo siis jatkuu joustavalla sopimuksen mukaan -periaatteella. Tämä joustava järjestelmä ei kuitenkaan toistaiseksi sovi innovatiivisena pidettyyn internet-maailmaan. Esimerkiksi Google kyllä mielellään kertoo meidän olevan auki tai kiinni, mutta kaavoihin kangistunut kaveri tuntee vain kellon. Olisin kohteliaasti pyytänyt tätä laajojen kansanjoukkojen tuntemaa 24/7 päivystävää opasta kertomaan etsiskelijöille tämän soita ja sovi -aukioloajan. Ei onnistunut, joten viesti oli ilmeisesti liian monimutkainen välitettäväksi. 

Kuka päättää aikatauluista?

Kreijan "pienokainen" maidolla. Tuon kokoiselle mötkäleelle
maidottoman marraskuun ei pitäisi olla ongelma.

Tällä kertaa lehmä. Talon väki sopeutuu.

Perjantai-iltapäivällä kotiutuva koululainen tiedotti hallipihalla vaeltelevista irtonaudoista.
Koululainen kiskoi haalarit päälle, emäntä perästä. Sen verran hidastelua matkalle, että napattiin matkanvarrelta paremman puutteessa luuta parantamaan ominaisuuksia aidan pätkänä.

Operaatiosta selvittiin kuitenkin lähes hiettömästi. Valmiiksi pihalla ollut isäntä oli myös havainnut oman tiensä kulkijat. Spurttaamalla ylämäkeen laitumen halki ehti tukkimaan  aitauksien välissä menevän metsäatuotien, jonne seurue suuntasi. Emännän ylämäkispurtti turvasaappaissa ehti parahiksi tukkimaan paljain sorkin vastaavan harjoituksen tehneen lauman paluun samaa tietä takaisin, jolloin porukka siirtyi sujuvasti avatusta portista hallin viereiselle laitumelle.

Kesän jatkuminen on hiukan haitannut metsänhoitoon ehtimistä, mutta
jotain pientä sentään tapahtuu. Raivaussahuri kivisennäköisessä kuusikossa.

Aikaisemmin samana päivänä oli mietitty, koska eläimet otettaisiin sisälle ja vasikat vieroitettaisiin emoistaan. Oli päätetty ottaa viikonloppu rauhallisemmin ja sen jälkeen levännein voimin ryhtyä operoimaan. Paikkaa vaihtaneen lauman pääluku huomioon ottaen hallin viereinen laidun oli kuitenkin turhan pieni samoin kuin tältä laitumelta käytettävissä oleva hallin puolikas. Piti siis korjata aita ja palauttaa eläimet takaisin isommalle laitumelle tai järjestellä osa porukasta toisen puolen karsinoihin. Kokonaistyömäärän minimoimiseksi päädyttiin jälkimmäiseen ja pyhäinpäivä muuttuikin sitten osin työpäiväksi. Pyhätyölisää tilillä tuskin kuitenkaan havaitaan.
 
Kevättalviset vasikat ovat siis nyt ehtineet viettää pari päivää kasvissyöjän elämää. Huhuilu on ollut aika äänekästä aidan molemmilla puolilla. Emojen ja vasikoitten väliseen aitaan lisättiin vielä yksi hyvin näkyvä lanka varmentamaan dieetin muutosta. Maito epäilemättä edelleen maistuisi. Tutkimusten mukaan sekä emot että vasut stressaantuvat vieroituksesta vähemmän, kun ne pääsevät näkemään toisensa. Siinä on nyt kuljeskeltu aidan viertä molemmilla puolilla. Maitohuhuilu alkaa huomen illalla olla aika vähissä. Se voisi pitemmän päälle stressata talonväkeäkin, mutta tänne toisella puolella rakennusta olevaan toimistokammariin isompi meteli aiheutuu puuromansikoita jakavien herrojen eriävästä näkemyksestä koskien jaon tasapuolisuutta.