Sukupuuton pelko

Ekstratöitä aiheuttanut Lappis. Taitaa tulla vähän kalliimpaa lihaa.

Sonnit ovat laiduntaneet talon alapuolella olevaa laidunta. Osa lehmistä ja muutama hieho taas olivat toisella lohkolla näistä vähän matkan päässä. Väliin oli varmuuden vuoksi jätetty yhden lohkon levyinen no man's, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa no gender's, land. Aamulla todettiin kuitenkin liikehdintää tällä puskurivyöhykkeellä. Selitys löytyi sähköpaimenen alhaisesta jännitelukemasta. Aidan läpäisy oli nippaissut liian vähän. Jossain meni sähköä maihin. Ennen sähkövajeen selvittelyä selvitettiin kuitenkin toteutuuko sukupuolien syrjintä laitumella edelleen toivotulla tavalla. Ei toteutunut. Puskurialueella oli useampia sonneja ja Lappis-niminen poika oli päätynyt lehmien puolelle asti. Lauman eläimet olivat onneksi pääasiassa tiineitä ja loput piakkoin teuraaksi meneviä, joten au-vasikoihin ei tarvitse varautua.

Tarkkasilmäinen erottaa tästä kolme jatkosta. Metri vasemmalle on vielä yksi. Yritin houkutella valkoisen sonnin kuvaustaustaksi, jotta aitalanka paremmin erottuisi. Kaveri ei valitettavasti tajunnut, kuinka hyödyllinen voisi olla.

Lajittelimme isännän kanssa lehmät vasikoineen metsälaitumen puolelle. Sonnivasikat tosin olisivat jääneet hengailemaan "isoveljen" kanssa, mikä viivytti osaa emoista. Ei lähdetty ennen kuin lapsikin oli turpa oikeaan suuntaan. Lehmät siirtyivät asiantuntevasti talouskeskuksen toisella puolella olevalle lohkolle. Lappis saatiin suhteellisen nätisti takaisin kavereitten joukkoon. Tämän jälkeen oli vuorossa aidan korjaus. Sitten oli tarkoitus mennä etsimään sähkönmaahanvirtauspaikkaa. Jäi tarkoitukseksi. Lappis ilmeisesti pelkäsi alkuperäisrotujen kuolevan sukupuuttoon, ja käveli aidan läpi lehmiä etsimään. Huoli oli tietysti täysin perusteltu. Sekä lapinlehmän että kyyton perimän säilyminen on uhanalaista. Rotujen edustajat ovat  paljon vähälukuisempia kuin valkoselkätikka tai liiito-orava.

Lietteenlevitysjälkeä tältä päivältä. Liete valuu multaimen lautasten tekemiin viiltoihin.  Maan uumenissa on hyvä odotella laidunkauden alkua. Valkoiset muruset ovat maanparannusaineena käytettyä puukuitua.

Ukki on tehnyt kellariin uuden sisäoven. Vanhan oven biohajoavat osat olivat alkaneet todistaa biohajoavuuttaan.

Emäntä siirtyi siis uuteen paikkaan aitaa korjaamaan. Täytyi korjata ennen kuin muu porukka keksii kävellä samasta lävestä. Lappis ei onneksi keksinyt, missä päin lehmät olivat, kävi vain kuikuilemassa toisella peltolohkolla muutaman sadan metrin päässä. Poika opastettiin takaisin aitaukseen ja emäntä siirtyi korjaamaan Lappiksen kauempana rikkomaa aitaa. Ilmeisesti arvaatte, mitä tapahtui, kun tämä työ oli valmistumassa. Toistoja tuli vielä muutama. Lehmiä etsimään ja kun mitään ei näkynyt takaisin poikien luo. Emäntä hakemaan lisää rautalankaa. Muutaman kerran aitaukseen palattiin nimittäin samalla tekniikalla kuin sieltä poistuttiin. Lopulta kaveri jäi haahuilemaan metsätielle sen verran pitkäksi aikaa, että ehdin etsimään kadonnutta sähköä. Syy oli ilmeinen. Puron ylittävästä aidasta oli keritty ylimääräinen aitalangan pätkä rullalle tolpan päähän, mistä se oli pudonnut - puroon. Johan johtui sähkö. Rulla ylös ja johan jännitteet paranivat. Lappiskin ilmestyi maisemiin. Pahimmat höyryt olivat haihtuneet, koska kaveri asettui laitumelle märehtimään. Päivän puuhailujen positiivisina puolina mainittakoon, että emäntä sai runsaasti raitista ilmaa ja satoi vain vähän.