Lenkkeilemässä

Hop, hop. Loiva ylämäki ennen viimeisiä satoja metrejä. Huomioliivi olisi ollut valokuvassa huomiota herättävämpi, mutta pukeutumisen kiireellisyyden vuoksi kuvausvaikutelmat jäivät miettimättä ja matkaan lähdettiin arkisesti sini-mustissa haalareissa ilman mitään blingblingiä. Kuvan epätarkkuus johtuu etenemisnopeudesta.

Naapuri pyysi aamulla lenkille. Puhelin soi puoli kahdeksan maissa. Tarkkaan ottaen hän ei puhunut mistään lenkkeilystä, vaan kertoi, että hänen peltoaan lähestyy metsätietä myöten joukkue hiehoja. Vaikutus oli kuitenkin sama. Matkaan lähdettiin ilman alkuverryttelyä. Emännän rinkilän leivonta keskeytyi ja lapselta jäi aamupuuro kattilaan. Isäntä otti maastoajoharjoituksen ja lähti pienokaisen kanssa hiehoja vastaan. Reitti turpien etupuolelle kulki nimittäin metsäkoneuran kautta, joka onneksi oli pakettiauton kuljettavassa kunnossa. Emäntä lähti juoksemaan toista kautta perästä ja tarkisti, että paluureitti on selvä.

Lapsukainen peräpään valvojana.

Melko alkumatkasta vastaan tuli pari lehmärouvaa vasikoineen. Aiheuttivat pientä hämminkiä, koska isäntä oli unohtanut kertoaa siirtäneensä ne hiehojen kanssa samaan laumaan. Emännän nähtyään rouvat lapsineen päättivät palata takaisin hiehojen luo, joten emäntä hölkkäsi perässä. Tavoitteena oli ehtiä tien tukkeeksi paluureitillä olevaan risteykseen siltä varalta, että turpansa oikeaan suuntaan kääntänyt lauma harhautuu pois kotinurkkiin johtavalta tieltä. Ihan ei tullut ehdittyä, mutta onneksi joukossa ei ollut ketään varsinaista harhaanjohtajaa ja kotitiellä pysyttiin. Emännän tähänastinen juoksu oli siis turhaa hikoilua. Lauman kohdattuaan emäntä teki täyskäännöksen ja muutti itsensä jänikseksi. Jäniksen meno tosin on vähän sulavampaa - ja ennen kaikkea tietysti nopeampaa - kuin turvasaappaissa kipittävän emännän. Eivätkä jänikset myöskään huutele pienen puuskutuksen säestyksellä "tse lehmä, tsee Loru tse". Vauhti kuitenkin riitti ja suunta pysyi oikeana.

Aivan lopussa ylimääräisiä kuvioita aiheutti Riihenpellon nurmen uudistus. Aitaa lohkon ympäriltä oli purettu, jotta pellon saisi kokonaan muokattua. Osa porukasta päätyi siten vasta jyrätyn pellon puolelle ennen lopullista kotiutumista vihreälle ruoholle. Negatiivisena puolena mainittakoon, että pöydälle jäänyt rinkilätaikina oli ehtinyt pehmitä jahdin aikana liikaa, vaikka kaikki olivatkin oikeassa osoitteessa kolmen vartin kuluessa hälytyksestä. Positiivisellä puolella on metsäisen alueen pysyväisetu tämän tyyppisissä lenkkeilytapauksissa. Naapurien pihapuut tai kasvimaat eivät nimittäin yleensä kärsi vaurioita, vaikka kauempanakin käytäisiin. Toinen positiivinen seikka oli se, että sade alkoi vasta kotiin päästyä.

Näyttää ihan kummalliselta. Aita on purettu ja pelto on mulloksella ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella. Kohta taas vihertää ja aitakin viritetään entistä ehommaksi. Purettua aitaa voisi kuvailla ehousrajoitteiseksi.

Oletettava syykin karkumatkalle löytyi. Hiehot olivat olleet laiduntamassa kuivurin ympäristöä. Pihalaidunnuksissa aidat ovat aina osin vähän tilapäisiä. Ne oli kyllä muistettu laittaa joka kohtaan, mutta yhdessä kahvassa oli sähkölle ilmeisesti jäänyt milli pari hyppymatkaa. Tämä millien hyppymatka sitten muuntui useammaksi kilometriksi talonväen juoksumatkaa. Lapsukainen hölkkäsi vielä hakemaan auton kotiin. Vaihtoi kumminkin lenkkarit ensin jalkaan.