sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Vähän sähköä

Aamutunnelma ei ollut kovin sähköinen. Imatran tai Olkiluodon apajille ei siima meiltä ulottunut. Sähköä oli lähinnä kännykän akuissa. Tuuli oli viuhtonut pitkin yötä ja vielä aamullakin oksat heiluivat siihen malliin, että niitten irtoaminen sähkölangalle ei ollut yllätys. Emäntä aloitti siis aamun raapaisemalla tulitikun puurokattilan alapuolella. Kylmän aamiaisen pelkoa ei ollut. Lehmilläkään ei ollut hätää, sillä kesäaikaan juomaan pääsee purolle, vaikka vesipumppu olisi pakkolomalla.

Karjatalousmielessä tärkein sähkölaite kesäaikaan on sähköpaimen. Sekin on tarpeellinen vain silloin, kun eläin koskettaisi aitaa. Useimmiten siis ei. Joskus havaittaessa nautaeläimiä laitumen ulkopuolella, muistetaan, että tosiaan, paimenen pistoke jäi laittamatta takaisin seinään silloin viisi päivää sitten, kun aitaa korjattiin jossain laitumen äärissä. Positiivinen puoli on siis sähkön säästö ja negatiiviset puolet ovat sorkanjälkiä väärässä paikassa.

sähkökatko
Tässä päästiin jo purkamaan vaihtoehtosähköistyksiä. Akku&kumpp. kärrätään odottamaan keskiviikon Järvenpää-Kerava-Tuusula -rekojakelua.
Kyytön lihaa kaupittelevalle aika tarpeelliseksi ovat ruvenneet myös pakastimet. Nyt niissä köllötteli noin kilon paketeissa puolikas sonni, jonka kylmästä kohtelusta piti varmistua. Vaikutti nimittäin siltä, että sähköt olivat olleet poissa jo useamman tunnin.

Talossa on agregaatti. Näin kesäoloissa lamppujen ja lämpölaitoksen stokerin ja kiertovesipumpun toimiminen tai toimimattomuus vaikuttavat kuitenkin mukavuuteen vaikkapa tammikuuhun verrattuna huomattavan vähän. Pyykkikoneen käyttöäkin malttaa muutaman tunnin odottaa. Pelkän pakastimen takia ei siis agregaattia viitsinyt käynnistää. Turvauduttiin kevyempään järjestelyyn. Matkaoloissa lihaa kuljetettaessa pakastimia pidetään tarvittaessa kylmänä akun ja invertterin avulla. Ne kärrättiin nyt pakastimien vierelle ja annettiin sähkön virrata, kunnes taas valtakunnanverkko alkoi pelittää tontillemme asti.

Lanka oli poikki aivan lähimaastossamme Helvetin rotkossa. Paikka on linjan korjaajillekin nimensä veroinen. Kalustoa ei yleensä pääse ajamaan viereen vaan tarvikkeet saa kanniskella perille. Tähän aikaan vuodesta ilmavoimat inisevät seurana, talvella taas saa kahlata lumessa. Rotkossa oleva lanka on jotain erikoisvahvuutta, jota ei normaalisti korjauspartion mukana kulje. Valmista tuli siis vasta varastokeikan jälkeen. Eihän siinä tietysti kiire onneksi ollut, kun taksamittarikin oli sopivasti sunnuntaiasetuksissa.
Hiukan hailakkana näkyy. Katkennut sähkölanka roikkuu tolpan vasemmalla puolella. Sähköyhtiöstä on saavuttu korjaamaan. Tällä kertaa korjattava paikka oli helposti lähestyttävällä etäisyydellä eikä metsälaitumen puolella, missä mahdollisesti saa välittömän lehmänkielisen arvion työn sujuvuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti