Poltetun maan taktiikkaa

Osa kulotettavasta alasta ennen oepratiota. Kohteelle oli jo aikaisemmin viety omat ja vähän naapurinkin kasteluputket ja sadettimet. Tarkkaan katsomalla putkilinja näkyy tien laidassa. Värikäs rivistö oikeassa reunassa on erilaista vesiastiaa.

"Havuja...", sanoin europarlamentaarikko. Hakkuutähdettä oli paikoin erittäin
runsaasti.  Männyn siementen olisi tästä aika työ löytää maahan asti.

Tässä on poltto juuri aloitettu. Vasemmassa reunassa vesilinjaa. Putkia tuotiin paikalle kaikkiaan 900 metriä. Paikalle mentiin jo pari päivää etukäteen asentamaan linja paikalleen sekä kastelemaan reunat. Vettä saatiin läheisestä järvestä. Polttoalueen reunoista oli hakkuutähteet puitu keskemmälle, jotta palon leviämisriski olisi mahdollisimman pieni. Aika keskellä taaempana erottuu juuri ja juuri sadettajan vesisuihku.

Tässä on palokujana hyödynnetty ajouraa.

Isännällä ei ole lapsuudessa tullut vesi- ja tulitikkuleikkikiintiö täyteen. Viimeksi kuluneen viikon aikan puutetta kurottiin umpeen oikein urakalla. Etämetsäpalstallamme kulotettiin nelisen hehtaaria hiljattain hakattua aluetta.  Raatajat rahanalaiset-aikakauteen verrattuna ei polteta koko metsää pelloksi, vaan hakkuutähteet käräytetään pois uuden metsän tieltä. Emäntä ei tästä matkan päässä olleesta lystistä päässyt osalliseksi, vaan toimenkuvaan kuului kolme ällää: lapset, lehmät ja lämpökeskus. Kaikki kolme ovat edelleen tallessa ja ehjinä (sairastunut lapsikin on jo parantunut), joten kotirintamallakin on homma hanskassa.

Tähänkin on kaivettu palokuja. Paikka oli sen verran märkä, että samalla
vaivalla saatiin vallihauta. Onneksi ilman krokotiilejä.

Kulottaminen- tai yhtä lailla metsäpalo - muuttaa ympäristön sopivaksi tietyn tyyppisille, pyrofiileille, eliöille. Nämä ovat vuosikymmenten kuluessa harvinaistuneet, kun metsäpalot ovat vähentyneet ja sammutus tehostunut. 

Työmaalla oli tarjolla runsaasti ulkoilua, mutta raitis ilma oli ajoittain kortilla.

Metsänhoidollisessa tarkoituksessa tehdyt kulotuksen ovat nekin vähentyneet. Kulottaminen on kallista, koska menetelmä vaatii runsaasti työvoimaa ja työvoima tuppaa nykyään valumaan pois metsäisemmiltä seuduilta. Ajankohtaakaan ei voi laittaa kalenteriin valmiiksi. Sää ratkaisee. Biodiversiteetin lisäksi kulottamisen vaivannäköön kannusti se, että talossa on kulotusalalle 1960-luvulla perustettuja männiköitä, jotka ovat hyviä. Merkittävä syy taisi olla myös se, että onpahan nyt tullut kokeiltua tätäkin.

Tältä näytti jälkikäteen. Eri puolille aluetta oli sopiviin
risuihin ja oksiin kiinnitetty kuitunauhan pätkiä tuuliviireiksi.
Tuulen suunta on oleellinen tekijä työjärjestyksen kannalta.
Palo pysyi niin matalana, että viirit eivät edes kärventyneet,
kuten kuvasta näkyy.

Tekstin pituus suhteessa kuvien lukumäärään taitaa tällä kertaa olla 7 päivää -tasolla. Kuvissa ei kuitenkaan esiinny tunnettuja tai tuntemattomia julkkiksia. Isäntä kyllä tunnistettiin seudulla liikkuvaksi pyromaaniksi hänen käydessään syömässä paikallisella huoltoasemalla. Savunhajuisilla nokisilla vaatteilla lienee varmistanut lajintunnistuksen.

Savua riitti vielä pari kolme päivää jälkikäteenkin. Tässä kastellaan
kipinöiden lentämisen varalta. Savuavien kantojen lukumäärä väheni
aina puoleen edellisestä aamusta. Maa kantojen ympärillä oli kuuma pitkään,
joten rosvopaistille olisi ollut oivat edellytykset. Talkooväelle tarjottiin
kuitenkin kyyttökeittoa. Tuuli suosi, mutta täydellisyydestä jäi uupumaan
jälkisammutuksen hoitava kunnon saderopaus sunnuntai-illalta. Nyt paikalla
päivystettiin keskiviikkoon asti.

Tässä olisi nyt ympäristöä pyrofiileille. Soveltuvat ötökät kuulemma haistavat
savun jo kaukaa ja suuntaavat Eldoradoonsa.