Uutistausta

Oli hieman tuulista alkuviikosta. Erään pohjalaisen kansanlaulun sanat menevät "Tuuli se taivutti koivun larvan...". Tässä taisi käydä juuri niin täällä umpi-Hämeessä. Vai onkohan se larva tätä ohuempi? Taipui onneksi kokonaan laitumen puolella niin, ettei aitasähköön tullut epäjatkuvuuskohtia.

Viime viikonloppuna vietimme ensimmäistä kertaa Avoimet puutarhat -päivää. Tarkoitus oli jossain määrin korvata tältä viikolta ensi vuoteen siirrettyä Avoimet maatilat -päivää. Avoimuus jäi kuitenkin sen verran päälle, että lauantaina ollaan normaalin valveaikaisen aukiolon lisäksi auki (toivottavasti ei kenellekään) klo 11-16 niin, että vihanneksiakin on valmiiksi haettuna.

Avoimuuden lisäksi on harrastettu kitkentää, filmausta, lietteen levitystä, sähkön etsintää sekä lehmien palautusta ja matkustuttamista. Kitkentä on jokapäiväistä, jos hommaan joka päivä ehtii. Onneksi ei ehdi, niin ei käy yksitoikkoiseksi. Filmauksen tuloksia katselin juuri äsken uutisista (16.12 min kohdalla). Kyyttöjä homma ei juuri hetkauttanut. Häntä - kameraan - päin!

Ja häntäpää kohti kameraa. Kertooko tämä nyt kyyttöjen näkemyksen kuvaamisesta?

"Ovaali kävi täällä" -merkintä
porkkanamaassa.

Lietteen levitys taas oli ajankohtaista, koska heinät oli saatu tehtyä ja uusi kasvu tarvitsisi uusia voimia. Isäntä ajelutti siis iloisen punaista säiliötä pitkin kyliä. Muutama kasvimaalla kävijäkin onnistui ajoittamaan reissunsa niin, että pääsi näkyä ihailemaan - eikä ehkä jäänyt tuoksunkaan suhteen osattomaksi. Yhdellä kasvimaan viereisellä kuormallisella isäntä sitten soitti ilmoituksen lehmästä porkkanamaalla. Eräs tuttu ohiajakin kertoi myöhemmin ihmetelleensä, näkeekö hän aidat väärin vai olemmeko jättäneet kaalimaalle vartijan. No, emme olleet jättäneet. Isäntä ehti opastamaan Ovaalin takaisin ennen apuvoimien saapumista. Apuvoimat ryhtyivät etsimään sähköä, jonka vähäisyys vaikutti ilmeisimmältä ratarikon syyltä. Emäntä putsaili joitakin aidanalusia, mutta jännitelukemat eivät juuri nousseet. Muitakin hommia oli, mm. kiinankaalin istutus siihen laitumen viereiseen penkkiin, johon aamusella oli tullut sorkanjälkiä. Istutus meinasi mennä pieleen heti alusta. Emäntä jätti pari kennoa penkin viereen ja ryhtyi siirtämään ötökkäverkkoa pois penkin päältä. Jostain syytä tuli kuitenkin vilkaistua taakseen ja siinähän vanha rouva Juuri juuri pyöräytti pitkän kielensä laitimmaisen kaalintaimen ympärille. Loput 63 ja viereinen kenno ehdittiin siis pelastamaan ja traktorin peräkauhan turvavyöhykkeellä odotti vielä kolme kennoa.

Seuraavana aamuna kuivurin tykönä tepasteli hieho. Piti olla niityssä. Rajajoelle käytiin näyttämässä suuntaa ja avaamassa veräjää. Juuri kun veräjä meinattiin sulkea karkulaisen perästä, kipitti metsästä vielä kolme vasikkaa. Niille osoitettiin sitä samaa porttia ja sähkön etsimisen sijoitus prioriteettilistalla otti lukuisia askelia ylöspäin. Emäntä keräili eristäjiä, parit pihdit, rautalankaa, juomapullon ym. sähkön etsinnässä hyödyllistä ja lainasi isännän työkaluliiviä kaluston kuljettamiseen. Ensin oli tosin tarpeen työn keventämiseksi tyhjennellä taskuista  ainakin puoli kuutiota sekalaista mutta varmasti hyödyllistä tavaraa. Vuotopaikka löytyi lopulta. Lopulta olisi ollut paljon aikaisemmin, jos olisi lähtenyt kiertämään aita-aluetta myötä- eikä vastapäivään.

Loru lähdössä muutaman kilometrin etelänmatkalle.

Johtaja Lorun johtama partio oli luvattu lähettää perinnebiotoopin hoitoon naapuripitäjän puolelle. Kotinurkissa kyseinen seurue oli parturoinut pihanurmikkoa, mutta oli pari päivää antanut ymmärtää, että nyt syödään jo toiseksi herkullisimpia korsia. Etelän pikavuoron pysäkki on hallissa. Loru porukoineen piti siis saada sinne. Helppo homma, koska kyse oli hyvin käyttäytyvästä seurueesta. Paitsi, että niitä herkullisimpia korsia oli pitkin matkaa pihasta hallille. Ja niitähän täytyi pysähtyä syömään. Halliin mentiin lopulta juuri ennen sadetta. Olen aina ihaillut lehmien meteorologisia kykyjä. Hallissa piti vielä siirtyä puolelta toiselle. Tällä siirrolla hallin päätyovien raosta taisi pilkottaa lisää niitä herkullisimpia korsia. Ovestahan pääsee, kun työntää turvan oven rakoon ja vääntää. Emäntä ja lapsityövoima yrittivät pinkaista tyhjän sonnikarsinan kautta vastaan, mutta nopeus ei riittänyt. Sitten katseltiin jonkin aikaa herkuttelua hallin eteläpäädyssä - sateessa. Olin meinannut soittaa noutajan paikalle, kun eläimet olivat hallissa sisällä ja enää siirtämättä toiselle puolelle, mutta hyvä että jäi siitä välistä. Noutajan ei tarvinnut katsella Feinschmeckerin-seuruetta sateessa. Kärryyn kiipeäimisen jälkeen emännän piti enää muistaa tehdä nautarekisteriin minuutin tarkka ilmoitus porukan laidunmaiden vaihdosta.