Ulkoilupäivä

Iltapäivän spurtti. Sähköposti johtaa, Seiska, Suo ja Suttu kärkkymässä, emäntä pitää perää. Isäntä kehui, että paremman kuvan olisi saanut aamupäivän karkureissulta pakettiauton tuulilasin läpi. Päätyi kuitenkin olemaan kuvaamatta, kun suunnan pitäminen peruutuksessa ja kuvan ottaminen eivät olleet erityisen yhteensopivia. Mammat lyllertävät aitauksen puolella lumessa opastamassa nuorisoa oikealle reitille.

Hiihtokelit ovat mainiot ja emäntä on koettanut sitä huvin ja urheilun kannalta hyödyntää. Välillä tulee hyödynnyssuunnitelmiin suunnittelemattomia muutoksia. Eilinen aamu tuli aloitettua paperihommilla ja sen jälkeen oli aikomus valita perunan pesun ja hiihtämisen välillä (=mennä hiihtämään). Naapuri kuitenkin ilmoitti kotieläimistä peltotiellä. 

Mummo ja ukki olivat reissussa, mutta työvoimatilanne oli kohtuullinen, sillä abiturientin lukuloma alkoi edellisellä viikolla. Suunnitelmissa oli ollut järjestää traktorin ja peräkärryn avulla pihanurkissa yksityispenkkarit. Karamelliosion piti tosin olla käänteinen niin, että pikkuveli heittää maasta lavalla matkaavalle päivänsankarille karkkeja korvaukseksi kaikista vuosien varrella pöllimistään. Sää oli kuitenkin niin kylmä, että traktoria ei pelkästään tähän tarkoitukseen startattu ja lapsi on nyt edelleen vailla penkinpainajaisajelua. Eilen lukeminen (oletettavasti) keskeytyi ja vaihtui ulkoiluun suksisauva kädessä. Suksisauva oli lähin reitillä ollut pitkä esine ja sen tarkoitus oli tarpeen vaatiessa lisätä henkilön aitapätevyyttä parilla metrillä. 

Isäntä yritti pakettiautolla lähteä kiertämään karkulaisia vastaan. Sää oli sen verran leuto, että auto ylipäätään käynnistyi. Kiertolenkki kulkee harjulla ja lumista rinnettä ylös pääseminen oli aika epävarmaa. Yritys ei johtanut toivottuihin tuloksiin, joten isäntä teki täyskäännöksen ja suuntasi lukulomalaisen kanssa perään samaa reittiä kuin karkulaiset olivat menneet. Emäntä viritteli paluureitille langan toppaamaan pihaan juoksemisen, sulki hallin toisen pään ovet ja opasti yhden siihen päätyyn jääneen takaisin aitojen sisään. Hiehojen valitsemassakin suunnassa oli jyrkkä nousu vastassa, mutta ne oli saavutettu ennen sitä. Lapsukainen hyppäsi suksisauvansa kera tyttelien taakse ja isäntä ryhtyi näyttämään tietä peruuttamalla edeltä takaisin hallille päin. Eläimet eivät onneksi mene erityisen mielellään syvään lumeen, joten matka sujui oikeaan suuntaan ja kaikki saatiin kotiin.

Toimintavarmaa ja säähän sopivaa
vedenkuljetusteknologiaa

Ruuan jälkeen isäntä lähti ruokkimaan eläimiä, mutta soitti jo pihalta, että nyt näkyy riihellä ylimääräistä porukkaa. Abiturientti ulkoilutettiin uudelleen ja porukka käytiin opastamassa takaisin. Aitojen tilanteeseen perehdyttiin hieman, sillä heräsi epäilys parin metrin sähköttömästä välistä. Nyt olisi näiden alkuverryttelyjen jälkeen ehtinyt hiihtämään. Herkästi nälkiintymisensä ääneen osoittavaa lapsityövoiman osaa ajatellen perunat olisi ehkä kuitenkin pitänyt pestä varmuuden vuoksi ennen lähtöä.

Hiihto jäi sillä seuraavaksi emäntä sai puhelimitse kuumavesitilauksen. Kännykkä säästää kyllä monelta 

Letkulla kannusta kuumaa vettä jäätyneeseen tuloputkeen. 
Emäntä kaatoi kanisterista vettä isännän pitelemään suppiloon. 
Kameran pito kymmenen litran kanisterin kanssa ei 
onnistunut yhtä aikaa, joten kuvassa isännän yksilösuoritus.

askeleelta. Karkumatkalla olleitten tyttelien juoma-astiaan ei tullut vettä. Altaassa ollut vesi oli kyllä sulaa, mutta lisää ei tullut, joten kaivosta tulevan letkun täytyi olla jäässä. Letku on uretaanilla eristetty ja se kulkee kaivosta putken sisässä. Isäntä oli virittänyt kuumailmapuhaltimen puhaltamaan putkeen, mutta eriste teki työnsä, eli eipähän se letku ulkoa päin juuri lämmennyt. Ruvettiin siis pienellä letkulla tunkemaan kuumaa vettä jääpatsasta kohti ylhäältä päin. Isäntä piti suppiloa, johon letku oli kiinnitetty ja ohjasi letkua eteenpäin. Emäntä liritteli

 kanisterista vettä suppiloon. Ensin yhden, sitten toisen ja sitten pulkkaili hakemaan kaksi kanisterillista lisää. Kolmaskin meni ja puolessa välissä neljättä päädyttiin menetelmän vaihtoon. Kaivon pohjalla oli aika koleaa ja isäntä haki sinne vähäksi aikaa isomman lämpöpuhaltimen. Onneksi se lopulta tepsi. Seuraavat vaihtoehdot olisivat olleet huomattavan työläitä. Tänään on sitten päässyt hiihtelemään ihan omin nokkinensa eilisen perheen kanssa ulkoilun vastapainoksi.

Saha soi

Isäntä aloitti kevään kuntoilukauden 4,5 kilon moottorisahalla. Kahvat ovat lämmitetyt toisin kuin vastaavan painoisessa kahvakuulassa. Ryhmä kunto-ohjaajia tarkkailee harjoitusta.

Ulkolämpötilat alkavat nollasesongin jälkeen lopultakin olla kuivikkeen kulutuksellisessa optimissa - tänään selvästi sen allekin. Sisälämpötilat taas tuntuvat ihan optimaalisilta, kun muistaa pukea toimistotöihin kynsikkäät. Vuodenaikaa voi siis epäillä talveksi. Talveen viittaa sekin, että isäntä ryhtyi ulkoiluttamaan moottorisahaa. Homma on yleensä mukavampaa silloin, kun ulkoista lämpimyyttä ei ole aivan ylenpalttisesti tarjolla.

Helvetin lähde tähän pulppuilee. Pakkaslukema on alle kahdenkymmenen,
mutta tuoreeltaan kuiville päässyt pohjavesi ei jäästä tiedä.

Auringonottoa Lorun johdolla.

Kyyttöjen metsälaidun sai kuluneelle vuodelle statuksen noston maisemaluokituksessa ja se vaatii aktiivisuutta erilaisissa sahaus- ja risuharrastuksissa. Miinuskahteentoista säädetystä automaatti-ilmastoinnista huolimatta hiki tuppaa työmaalla tulemaan ja juodakin pitää. Isännällä oli eväsjuomana tölkki piimää, jonka hän oikean tarjoilulämpötilan säilymistä edistääkseen oli tunkenut  joutilaaseen villasukkaan - toivottavasti puhtaaseen. Tämä eristys ei kuitenkaan ollut vallinneilla ilmastointisäädöillä riittävä, eikä juoma suostunut tulemaan korkin kautta tölkistä ulos. Tämän seurauksena kotiin tuli aika janoinen mies. Seuraavalla kerralla mukaan täytynee ottaa oikea termospullo.

Sellaisenaan pakkasta kestävät juomat eivät ole moottorisahausyhteensopivia. Sahan tankkiin kaadettuna herkkä moottori ottaa nokkiinsa, mutta sahankuljettajaan kaadettuna jälki voi kyllä olla paljon pahempaa. Etanolikäyttöistä moottorisahaa ei taida ainakaan näiltä markkinoilta löytyä. Brasiliassa tankattiin autoihin etanolia jo 1980-luvulla ennen nykyistä bioaikakautta. Tiedä sitten, olisiko siellä tuontituotteiden välttämiseksi ollut myös pirtulla käyviä moottorisahoja sademetsän parturointiin. Työskentelylämpötila ainakin poikkesi täkäläisestä, kävi saha millä hyvänsä.

Lunta tulvillaan

Tämän peiton alla kelpaa rypsin lämmitellä.
Toistaiseksi peli ei ole menetetty, vaikka mittarin
spriipatsas huomenissa kutistuisikin..

Pakkasta luvattiin muttei juuri lunta. Toiveissa olisi ollut lumi ennen pakkasia rypsipelloille,
mansikkamaalle ja sorakasalle. Talven hakkuukohteille taas mieluummin ensin pakkanen routaannuttamaan ja sitten sopiva määrä lunta päälle. Näin suuria ja tarkkarajaisia eroja paikallisissa mikroilmastoissa ei kuitenkaan ole, joten kaikkea ei voi saada. Tai toisesta näkökulmasta, aina voi voittaa. Tämä toinen näkökulma on emännän makuun.

Nämä leidit ovat juuri olleet ulkona
syömässä. Karva eristää lämpöä siihen
malliin, että lumi selästä ei ihan heti sula,
vaan on eräänlainen lisäeriste.

Siltä varalta, että ennuste toteutuisi, valmistauduttiin kuitenkin tilaamaan kauran siemeniä koko rypsialalle. Lumeton kova pakkanen olisi todennäköisesti ollut rypsin loppu, ja jotain täytyy keväällä kylvää tilalle, jos lohkon valtalajiksi keväällä osoittautuu muu kuin rypsi.

Valmistautuminen meni kuitenkin tältä erää hukkaan, sillä säänennustajien aikaisemmista lupauksista huolimatta tätä päivää koristi lähes suomifilmityylinen lumisade. Rypsi näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan turvassa.

Isommalla koululaisella oli viivoitin tallessa ja sitä piti pysähtyä hyötykäyttämään kotimatkalla. Lumen syvyydeksi raportoitiin kahdeksan senttiä. Pienempi taas ei joutanut pysähtelemään; kiireesti kotiin, lumikolan ei voi antaa olla jouten näissä oloissa. Kivaa oli, mutta kaveri keskittyi hauskanpitoon (lumen siirtäminen paikasta toiseen on hauskaa) ja pihan taidekuviointiin. Aikuinen olisi ollut tylsän rationaalinen ja kolannut lunta talon seinustoille.

Kamera kertoi kuvaavansa maisemaa. Ei kerrota lehmille, luulevat vielä joutuneensa vähätellyiksi.

Sulle salaisuuden...

Ensimmäisen salaojantekijän odottelu päättyi pari numeroa aikaisemmin. Toinen tuli, mutta niin tuli

pakkasherrakin. Maa ei vielä jäähän mennyt, kun lumi ehti eristeeksi. Sorakärryn sisältö sen sijaan ei suostunut liikkumaan. Salaojasannan pitäisi juosta tasaisesti niin, että sitä valuu sopiva määrä kapeaan kaivantoon. Jäätyneet hiekkalohkareet eivät täytä tätä teknistä vaatimusta. Varsinkaan, kun ne eivät irtoa kärrystä. Ensimmäisen jäätyneen kärryllisen isäntä louhi rautakangella ym. aseilla tyhjäksi niin, että päästiin jatkamaan. Käsissä tuntuu kuulemma vieläkin. Urakoitsija siis aloitti naapurin työmaalta, joka kumminkin pakastumisen myötä jäi vaiheeseen.

Sora kulkee keltaisen kärryn kuljettimelta salaojakoneen tuuttiin. Tässä toimitaan vielä kohtuullisessa päivänvalossa, mutta tähän vuodenaikaan työmaa on suuren osan päivää paljon hämärämpi. Keltaisen kärryn päällä oleva seula pyydystää isommat kivet ja muut lohkareet pois hiekan joukosta, jolloin ne eivä pääse tukkimaan koneita.

Tässä on salaus vielä kesken. Alamäki toivottavasti kuitenkin kallistelee oikeaan suuntaan. Ojiin päätyvä vesi noudattaa fysiikan lakeja täysimääräisesti, joten tilapäisiäkään ylämäkiä ei matkalla tarvita. Ensi suvena on kosteuden poisto toivottavasti jo vähemmän julkista.

Pakkaset olisivat olleet kivoja, mutta vesikelien palaamisen myönteinen puoli oli se, että hiekka palaisi monikiteiseen muotoonsa. Salaojakone ehti lopulta tällekin tontille. Hiekkakasat ja tikut saadaan pois pellolta ennen seuraavan kasvukauden alkua. Maataloustukiviranomainen olisi varmaan vaatinut merkitsemään tikkujen paikat karttaan ja vähentämään ne peltoalasta. Nyt päästiin siitäkin vaivasta. No, tämä oli pientä liioittelua, mutta valitettavasti vain pientä. Pari paalia (pinta-ala yhteensä muutama neliömetri, pienin käytettävä yksikkö peltoaoissa taas on aari) pellon laidalla on kyllä vaadittu merkkaamaan.

Salaojatyömaan valmistuminen oli siis myönteinen seuraus sesongin ensimmäisen talven loppumisesta. Seuraavia odotellaan. Yksi huhtikuun alkupuolella loppuva riittäisi. Kielteinen seuraus on se, että sääennusteiden valossa turvekauha heiluu pihatossa seuraavat viikot. Kuivikkeen kulutus lehmillä on moninkertainen pakkaskeliin verrattuna.

Tämän täytyy olla kivaa - jopa marraskuun vesi-räntäsadepäivänä. Tai sitten peltojen vesitalous on joillekin sydämen asia.  Salaojakoneen puikoissa oleva yrittäjä on ollut kansaneläkeiässä jo toistakymmentä vuotta, mutta laakereiden sijaan levätään koneen kopissa.

Juustoa pihassa

Taisi tulla lehtokotiloille vilu siellä, missä niitä oli. Tässä vaiheessa ei vielä ollut lunta hilekerrosta enempää.

Maineikas talvihalla puhui metsät puhtasiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Tänä talvena päinvastaisessa järjestyksessä. Joulun helteiden jälkeen mittarilukema putosi aika alas ja sen seurauksena routa vielä syvemmälle. Tänne Etelä-Suomeenkin saatiin moinin paikoin kertaheitolla kymmeniä senttejä kovaa maata. Kovaa järven pintaa ei sentään niin paksulti vielä tullut, mutta eiköhän pilkkikairan veivaaja tälläkin määrällä hikoile. Lumi tuli sitten perästä päin.

Parina talvena ovat lumet ja pakkaset tulleet samaan aikaan. Tällöin eristävä lumikerros estää maan jäätymisen kovin syvälle. Hyvä puoli on se, että keväällä maan sulamista ei tarvitse odotella niin kauaa. Metsätöissä taas jäätynyt maa olisi monin paikoin eduksi. Märälle metsätielle syntyy koneiden painosta melkoisia uria ja pehmeään paikkaan ei tukkirekallakaan pääse. Sama tietysti tienvieressäkin.

Maailmakuappajärjestössä, WTO:ssa, kiisteltiin eurooppalaisten ja amerikkailaisten kesken siitä, ovatko oikeaoppisen emmental-juuston reiät korkeintaan 35 vai 40 mm. Tämä ei selvästikään ole aito. Väristä päätellen se on lisäksi tehty kutunmaidosta. Lehmänmaitojuustoista tulee keltaisia, mutta kutunmaidosta saadaan valkoisia herkkuja.

Kukkuu! Tämä erikoiskäki kukkuu myös tammikuussa. Tässä mykkäfilmissä äänentoisto tosin vain kirjallisessa muodossa.

Pellon rakenteelle jäätyminen tekee hyvää. Tuhoeläimille ja eräille kasvitaudeille taas yleensä huonoa. Olisikohan tämä tunne vaikkapa koloradonkuoriaisia kohtaan nyt sitten vahingoniloa? Ainakaan en eritysemmin niitä sääli. Tämä pohjoisen talvi on yksi tekijä, jonka ansiosta kasvinsuojeluaineiden käyttö on Suomessa paljon vähäisempää kuin monessa muussa maassa.

Kantavan maan päälle saatiin lopulta luntakin. Nuoriso-osasto rupesi kyselemään lumikasan perään siinä vaiheessa, kun valkeutta oli lähinnä koristevaikutteinen ensimmäinen sentti. Nyt tämä koristetaso on reilusti ylitetty ja navetan seinustaa koristaa erinomaiset viihdearvot omaava valkoinen röykkiö. Viihdekäyttö taas muutti röykkiön reikäjuustoksi alta aikayksikön.