Valkeus tuli - mansikkamaalle

Puolet rullasta on jo tyhjennetty ja tästä ryhdyttiin kerimään peittoa
mansikkamaan etelälaidalle.

Eilen omistettiin taas hetkinen kesän mansikkaharrastukselle. Yksi lajikkeista on Malviina (vai virallisesti vissiinkin Malwina, kun hollantilaiset eivät ole ymmärtäneet oikeinkirjoittaa lajikkeen nimeä Niskavuoren meijerskän mukaan). Siitä on Suomessa vasta aika vähän kokemuksia ja se on myöhäinen. Myöhäisillä lajikkeilla talvituhovaara on suurempi, joten niiden talvia, tai pikemminkin keväitä, voidaan varmistella harsolla suojaamalla. Ammattiviljelyssä joutuu harsottamisen kustannuksia pohtimaan tarkemmin, mutta harrastuksista voi maksaakin - ainakin jos saa kesällä mansikoita mahan täydeltä. Eikä vaikkapa golfin peluukaan ilmaista ole.

Harsoa myydään ammattikäyttöön, joten rullakoko on sen mukainen. Tai on sitä kotitarvepakkauksiakin myynnissä, mutta neliöhintakin on sitten kotitarveluokassa. Tilattu peitto riitti Malviinan kollegoidenkin päälle. Hankkimamme harso on sen verran ohutta sorttia, että sitä pystyy keväällä käyttämään myös sadon jouduttamiseen. Varhennusta suunnitellaan aikaiselle Rumba-lajikkeelle sekä osalle Polkasta. Näin saisi satokautta pidennettyä ja korjuuruuhkaa tasoitettua.

Tulleet on valkohanget tai ainakin tämä tekolumi. Mansikkamaan alalaitaan
jäi muutaman neliön koeruutu peittämättömiä rivejä. Keväällä voi vertailla,
onko rivien voinnissa eroja peiteltyyn alueeseen verrattuna.

Harson levitysajankohdan ohje on ennen lumen tuloa, eikä liian lämpimällä, ettei mansikka innostu uudestaan kasvamaan. Lunta ei ole mailla halmeilla. Sää on mitä mainioin, mutta rekikelistä ei ole tietoakaan. Ehkä optimaalisempi ajankohta olisi ollut hiukan aikaisemmin suojasäiden vallitessa. Plussakelien aikainen tuulennopeus oli kuitenkin tehokas kannuste operaation siirtämiselle. Eilisaamun pakkaskelillä ei sen sijaan ilma liikkunut. Aurinko porotti - nippa nappa horisontin yläpuolelta. UV-säteily lyhentää harsojen ikää, mutta paistokorkeus ja säteilyn kesto ovat tähän aikaan vuodesta aika armollisia. Eiköhän se suojaava lumikin sieltä kohta tule.

Joulun valoa

Kuvan ylimmällä makkaralla on aika suuri ego, kun
ei ole mahtunut kuoreensa.

Osa rakovalkearivistöä. Kaikki eivät mahtuneet
kuvaan samalla kertaa.

Muutamat viime vuodet jouluvalmisteluihimme on kuulunut Maaseutunuorten joulutulet. Perinne on peräisin 1980-luvulta. Maaseutunuoret, silloiselta nimeltään Nuoret tuottajat, on tervehtinyt joulun menoliikennettä isommilla ja pienemmillä tuliasetelmilla ympäri maata.

Maaseutunuorten ikäraja on 35-vuotta. Täällä pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ole varaa ikärasismiin. Sekä nuoria että vanhempia on sen verran vähän, että Hämeenkoskella valtatie 12 varressa valoa tuovat maaseutuIKInuorten joulutulet. Toivotuslakanat (, joista nyt ei ole kuvaa) on puettu traktorinperäkärryjen kylkiin. Kaikkiaan valaistumisia oli noin sadalla paikkakunnalla kautta maan. Hyvän matkan toivotusten lisäksi halutaan tietysti muistuttaa, että täällä pimeiden teiden varsillakin on elämää. Joku joka kasvattaa lantut laatikkoon ja possut joulun pöytiin. Samalla toivotaan, että joulupöytään tehdään kotimaisia valintoja.

Pojat jouluoljilla.

Tänä vuonna tulikaste - tai ainakin savunhaju vaatteisiin - kerättiin toissa iltana. Tulia vastapäätä tarjottiin paikallisen kahvi- ja ruokapaikan pihassa makkaraa ja glögiä ohikulkijoille. Tarjolla ollut perusgrillimakkara oli EU-mittakaavassa erikoistuote. Edellisessä elämässään - siis sikana - sen oli mahdollista laittaa saparonsa sikkaralleen. Sikojen hännän typistys on EU:ssa kielletty, mutta silti vain 10 %:lla unionin sioista on sekä päätä että  häntää. Suomessa häntä on siis sikojen vakiovaruste.

Ei tarvitse olla edes piirikunnallisen tason meteorologi todetakseen, että kuva ei ole kuluvalta eikä edelliseltä talvelta.

Taas markkinoilla

Lihapullia, paahdettua hampunsiementä, paistia, hamppuleipää ja lehmän kuvia seinille. Vähän niin kuin messuosasto.

Viikonloppu tuli vietettyä kansaa kyytöttämässä. Hyvinkään Knehtilässä, jossa kyyttöä sekä hamppua ja härkäpapuakin on vakituisesti myynnissä, oli joulumarkkinat. Kekkereihin valmistauduttiin perjantain lihapullasulkeisilla. Huumekauppias tarjoaa ensimmäisen annoksen kuulemma ilmaiseksi ja yritimme hyödyntää samaa metodia. Lihapullaa maistamaan ja sitten katselemaan, mitä pakastimesta löytyisi. Paistiakin oli maistiaispaloiksi kypsennelty. Kiitoksia kaikille kiinnostuneille.


Lihapullan pyörittämiseen valjastettu lapsityövoima hieman nurisi, kun aikuistyövoima tilasi aika pieniä pallosia. Maukasta paistopintaa tulee suhteessa enemmän, kun pullat ovat pieniä. Pyörittelyvaiva sai kuitenkin pientä kompensaatiota sunnuntai-iltana. Pieniä pullia kertyi nimittäin lukumääräisesti sen verran monta, että niitä riitti vielä takaisin tuotavaksi. Tai sitten meidän näkökulmastamme markkinoilla olisi vielä kasvunvaraa.

Päiväpuhteena pussitin härkäpapua, sillä varasto vajeni markkinoilla. Tämän viikon ReKo-jakoihin tarvitaan taas.

Ihan kivaa vaihtelua puhua lehmistä ja ruuanlaitosta pari päivää. Kurkunpää tosin rupesi sunnuntain loppupuolella väittämään, että vaikeneminen on kultaa. Johtuiko sitten paljosta puhumisesta vai viileästä tilasta. Myyntitilan lämpötila oli päällysvaatteissa kulkevia asiakkaita ajatellen sopiva ja pakastimen energian tarve huomioiden ekologinen. Villahousuiset ja -paitaiset kyyttökauppiaatkin tarkenivat.

Tässä yksi markkinaosaston koristeista: näköala parvekkeelta. Kuvan pojat ovat kyllä nykyään vähemmän söpön kokoisia ja säätyyppikin on kuvausajankohdasta muuttunut. Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt menikään.

Tietyömaa

Onnistunutta kurantorjuntaa. Tällä taas
pärjätään hvyän aikaa. Lanataan vielä.

Päijänne-tunneli luikertaa Hämeenkosken tämän kulman läpi. Tunnelia kaivettaessa ja parannettaessa on maan alta tuotu runsaaasti kiveä. Kivin odotti vuosikaudet murskeen kysynnän kasvua ja viime kesänä Destia sitten teki isommista kivistä tie- ja rakennustyömaille sopivaa mursketta.

Kunhan ensin sai toeteuttamiskelpoisen murskausluvan. Murskaus aiheuttaa melkoista kolinaa ja ympäristönsuojeluviranomaiset mielellään suojelisivat lähiympäristöä tältä. Murskauspaikan lähiympäristöstä - siis niistä, joita asia lähinnä koski - kenkään ei ollut murskausaikeista valittanut. Sen sijaan lähiympäristö kieli pitkällä odotti kohtuuhintaista mursketta metsäteiden ja konepihojen kohennuksiin.

Lupaviranomainen olisi kieltänyt murskauksen kesäaikaan. Miksi juuri silloin? Silloin ovat lehdet puissa melua imemässä. Ja niiden lähimpien talojen väki istuu aika paljon traktorin pörinässä kuulonsuojaimet päässä. Eräitä muitakin epäkäytännöllisyyttä ja siten kolinan kokonaismäärää lisääviä esityksiä luvittajalla oli. Destia kuitenkin sai lopulta käyttökelpoisen murskausluvan, lähiseudun rakennus- ja tietyömaat sekä talolliset murskeensa. Meidänkin kasamme nököttää vajaan kilometrin päässä talouskeskuksesta.

Mursketta kylätielle. Polkupyörällä tämä on kyllä tuoreeltaan aika keljua ajella, mutta asettuuhan se siitä.

Aurinkokin on taas näyttäytynyt. Tässä tosin vain valonläiskinä seinässä.
Lehmävasikat heinineen onnistuivat kuvautumaan ilman salamavaloa.

Murskekasa, sulan kauden jatkuminen ja viime päivien runsaat kuraesiintymät ajankohtaistivat tietyöt meidänkin nurkissamme. Päivän lyhyys vain vähän rajoittaa työn etenemistä. Soranripottelussa tai lanailussa ei yhtään haittaisi, jos näkisi, millaista jälkeä tulee. Kuraa oli raavittu ajoreiteiltä pois jo edellisellä viikolla ja nyt niitä sitten soritettiin - tai mursketettiin pitäisi varmaan tässä tapauksessa sanoa.

Joutaisi talvi tulemaan

Tuoretta haketta. Leuto sää vähentää lämmitystarvetta. Toisaalta jatkuva kurapyykki lisää kuuman veden kulutusta.

Kuraa on viime päivinä ollut tarjolla yllin kyllin. Nuorimmat ikäluokat näkevät tässä varttuneita enemmän positiivisia puolia, vaikka huopatossujen perään aina välillä tiedustelevatkin.

Talonmies intoutui siistimään kulkureittejä. Kaivurilla kaavittiin kuraa vähemmäksi ajoväylien reunoilta niin, että ne pääsevät paremmin kuivumaan. Traktorikin lämmittelee hakkeella: hakehattu katolla ja -saali lokasuojilla ovat haketustyömaan jäljiltä. Kaikki hake ei hakkurin putkesta osu kärryyn. Maahan mennyttä haketta ystävämme haki marjapensaiden juurille katteeksi.

Talvi ei enää pääse yllättämään niin kuin lehtitietojen mukaan kehäykkösen autoilijoille lähes vuosittain käy. Haketta tehtiin viime perjantaina. Näillä lämpötiloilla se riittää aika pitkään. Polkupyöriin vaihdettiin nastarenkaat viikontakaista talvea varten. Lisäksi eilen uusittiin yksi lehmähallin juomapaikka. Putkihommat kuuluvat sarjaan mieluummin plussakelillä. Pimeä vuodenaika taas sopisi paremmin yhteen pakkasen ja lumen kanssa. Pimeys tietysti vähän kärsisi näistä kahdesta kaverista. Näillä leveysasteilla tuskin kuitenkaan jouduttaisiin niukkuuteen.

Tämä kaveri ei vielä viime talvena ollut nastarengaspyörän kokoinen, joten talvisäätä oli siksikin odotettu. 

 

Uuden juomapisteen eristepallot ovat siniset...

...vanhemmassa mallissa taas on valkoiset. Kauppojen ja konttorien juomavesiautomaateissa toinen tarkoittaa jäävettä ja toinen tavallista, mutten ikinä muista kummin päin. Näissä on kuitenkin tarjoilulämpötila sama. Altaasta on juuri juotu. Pallot ovat siksi alhaalla.

Marraskuun harmautta

Isäntä kauhaisi turvetta kukkuramitalla. Hämäränä päivänä traktorin valot näyttävät sisätiloissa tavallistakin komeammilta.

Aika harmaa päivä. Säätietojen mukaan aurinko on kuitenkin tänään oleskellut useita tunteja horisontin yläpuolella. Väliaikainen talvi taas käväisi paikkakunnalla eilen. Tänään oli enää lumiukon kohdalla valkea läikkä. Sunnuntaiaamun keskeyttämän haravoimisen jatkamiselle oli vain työesteitä. Hyödynsin ne (työesteet) lähes täysimääräisesti enkä juuri haravan piikkejä kuluttanut, koska suojasää ennusteiden mukaan jatkuu. Ja jos ei jatku niin, löytyväthän ne lehdet sieltä lumen alta keväälläkin.

Edellisessä kuvassa oikealla näkynyt paalikuorma  piti peruuttaa pois sonnin lastauksen tieltä. Kuormassa olleet paalit oli lastattu vankkuriin (pyörät sekä edessä että takana, etumaiset kääntyvät), joka on aika veikeä peruutettava. Oli kerrankin korkeatasoinen työpaikka, kun emäntä kiipesi yläkuvassa oikealla näkyvän paalikasan päälle tähystämään meneekö peruutus kohdilleen. Päätyovi ei pahnakasan takaa oikein traktorin koppiin näkynyt. Lisäksi tuli napattua tämä kuva.

Aamulla kuiviteltiin eläimiä ja lastattiin yksi sonni teurasautoon tavanomaisen paperipinon kera. Ketterä oli nimeltään tämänkertainen kaveri. Nimensä veroinen. Teki nimittäin ylimääräisen kierroksen teurasauton ympäri, ennen kuin huomasi, että kyydissähän on jo edelliseltä pysäkiltä matkaan nousseita lehmärouvia, joten ei sitä yksinään tarvitse matkustaa.

Lopussa vielä koristeena yksi videonpätkä, joka kertoo lähinnä siitä, että lehmän syöminen on aika levollista katseltavaa. Kaikki linssiluteet tosin yrittivät mahtua samaan kuvaan. Kameran oikealla puolella olisi ollut runsaasti tilaa ja rehua. Vasemmalta Saaga, Jyhve, Lutukka ja Kymppi.

Pojat pahnoille

Ulkoruokintakautta riitti tänä vuonna tavanomaista pidempään kuivan syksyn ansiosta. Säätyypin muututtua katon alle siirryttiin viime maanantaina. Karsinoissa oli kesän ajan varastoitu huoltoa odottavia maatalouskoneita. Odotus venyi, koska tehtiin hyvän sään aikana tehtäviä ulkohommia. Hyvän sään loppuessa tilaa piti kuitenkin tehdä nelijalkaisille säänsuojan tarvitsijoille.

"Pojat pahnoille!", komennettiin alkuviikosta ja sieltä tultiin. Tässä pääsee viettämään talvea pötsi täynnä. En tiedä oliko kamerassa mitään punasilmäisyyden poistoa aktivoituna, mutta vallinneessa marraskuun valossa kaikista tuli valkosilmäisiä.

Sisäänmarssi sujui joka joukkueelta mallikelpoisesti. Taisivat kaverit muistaa, että talvenvietto on mukavampaa, kun on katto ja kuivikekasa käytettävissä. Sisätiloissa pystyttiin myös vasikat erottelemaan emoistaan. Maalis-huhtikuussa syntyneet pienokaiset olivat tähän asti kulkeneet emonsa matkassa ja särpineet maitoa laidunruohon painikkeeksi. Luonnossa "omatoiminen" vieroitusikä on 8 - 11 kuukautta ja tähän haarukkaan tai lähes siihen vasikat ehtivätkin. Nyt oli siis aika itsenäistyä ja siirtyä eri puolille aitaa. Emotkin pääsevät huilaamaan maidontuotannosta.

Vieroituksen aikaan vasikoille tarjotaan mehevintä varastoista löytyvää säilörehua. Jotain herkkua maidon tilalle. Emoille taas annetaan täyttävintä rehua, mitä löytyy - "vähäkalorista". Tämä helpottaa umpeenmenoa eli maidontuotannon loppumista.

Jakris ja Jyhve iltapäiväteellä. Tai ainakin oli päiväteeaika. Näiden känttyjen särpimeksi taidettiin kuitenkin ottaa paikallista pohjavettä au naturel. Teenjuonti jäi emännän askareeksi.

Vieroittaminen on aina jonkinlainen stressi niin lehmälle, vasikalle kuin karjatilallisellekin. Alkuun aidan yli huudellaan suuntaan ja toiseen. Emoilla on huoli vasikoista, jotka eivät tule maidolle ja päinvastoin. Stressi pysyy pienempänä, kun vieroituspaikka on tuttu. Nyt tultiin saman katon alle, jossa vasikat olivat keväällä syntyneet. Osalla karjaa oli lisäksi osan kesää vesi ja kivennäistarjoilu järjestetty halliin.

Aunus ja Muolaa pari viikkoa sitten. Muolaa keskeytti
maidon lipittämisen kuvaajan lähestyessä. Poika on kasvanut
sitten viime näkemän.

Vieroitukseen liittyvää huutelua ja levottomuutta tutkimusten mukaan vähentää myös se, että emo ja vasikka pääsevät näkemään toisensa. Osalla emo olikin heti aidan takana, osalla käytävän toisella puolella. Näyttiin ja kuuluttiin siis puolin ja toisin. Lisäksi seurueet olivat tutut. Lehmävasikat olivat koko laidunkauden olleet samassa laumassa ja sillä väellä jatkettiin. Samoin sonnivasikoiden yhdentoista pojan poppoolla oli ollut yhteinen leikkikentällä hamasta varhaislapsuudesta.

Talonväen madollinen stressi tulee ylimääräisestä ammunnasta (möö). Intensiivisimmässä vaiheessa lähes koko ajan jollakulla on asiaa. Normaalistihan karjasuojassa on hiljaista silloin, kun eläimet ovat omassa rauhassaan. Yleensä mölinä on merkki siitä, että joku karvakorvista on aidan väärällä puolella ja rajanylittäjää joukolla komennetaan takaisin. Tai sitten joku lehmä on kiimassa. Vasikat eroteltiin maanantaina päivällä ja jo keskiviikkoaamuna oli melko hiljaista, enää satunnaisia välihuutoja. Hyvin meni siis.