sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Yllätysohjelmaa

Kylvökone saatiin liattua lauantaina. Pörinää ja pölyä
kameran linssiin. Näkymiä kylvökoneen päältä.
Kuluneella viikolla oltiin kolmena iltana rekossa ja kylvösäät alkoivat painamaan päälle. Mitään ylimääräistä ei siis varsinaisesti olisi kaivattu.

Poikimisissa oli ollut kolme viikkoa taukoa, mutta maanantaiaamuna Lorulla oli erinomaisen reipas sonnivasikka. Olikohan heinäkuun alkupuolen säissä jotain vikaa, vai mikä tauon teetti? Sonnivasu oli kevään kolmas laatuaan. Vankalla lehmäenemmistöllä siis mennään.

Loru on jo varttuneempi lehmä ja utare pullotti muhkeana, joten hiukan oltiin huolissaan mahdollisen poikimahalvauksen kehittymisestä. Korvat olivat kuitenkin lämpimät ja lehmä normaalin sähäkkä otteissaan, joten lupaavalta näytti.

Iltapäivällä poiki ensikertalainen Preivi. Ei näyttänyt oikein lupaavalta. Preivi kyllä nuoli vasikkaansa, muttei antanut sen nousta jalkeille. Preivin oma alku oli samanlaihen. Emon korvien välissä oli tapahtunut jotain sitten edellisen poikimisen. Preivi ei ollut ensimmäisinä tunteinaan päässyt maidolle, vaan se oli puskettu aina alas. Tämän tulokkaan maidon saanti piti turvata. Isäntä ryhtyi Sähköpostin kantajaksi ja emäntä ja lapsukainen ohjeistivat Preiviä perässä hallille. Jossain välissä vaihdettiin. Vasikkaa utareelle yritettäessä tuli kuitenkin sorkasta, joten Preivi piti kytkeä käsittelyhäkkiin ja sitoa jalka kiinni. Vasikka oli onneksi erinomaisen pirteä ja imi ammattitaitoisesti. Vasikan auttaminen utareelle ei muuten ole mikään ergonomian riemuvoitto, mutta onneksi sitä ei kovin usein tarvitse tehdä. Maitohetken jälkeen alas puskeminen jatkui, joten vasikalle aidattin oma yksiö Preivin viereen. Tässä vaiheessa kello oli vähän turhan paljon ottaen huomioon, että kahden seuraavan illan rekoistakin kotiudutaan vasta nukkumaanmenoajan jälkeen.

Sähköpostin juottamisessa oli seuraavanakin aamuna ylimääräiset konstit käytössä, mutta sen lisäksi Loru oli halvaantunut. Poikimahalvaus on seuraus veren kalsium-pitoisuuden laskusta. Verenkierto tuo maidon "raaka-aineet" utareeseen. Useamman kerran poikinut runsasmaitoinen lehmä voi ruveta tekemään maitoa niin nopeasti, ettei rehusta ja luustosta heti siirry kalkkia riittävän nopeasti korvaamaan maitoon tarvittu kalsium. Tällöin eläimellä lakkaavat jalat kantamasta ja se alkaa kouristella.
Ensin käännettiin pellolla mötköttävä Loru mukavampaan asentoon: pari kuormaliinaa ja pieni lihaskuntoharjoitus, niin 500 kiloa lehmää kyllä vaihtaa asentoa. Sitten neula laskimoon ja kalkkipullo tiputtelemaan. Poikimahalvauksen hoito lienee eläinlääkärin kannalta aika palkitsevaa. Hoito-operaation lisäksi taustajoukot osoittivat kiinnostusta eläinlääkärin laukkua kohtaan. Mitenkähän muuten tuo potilaan yksityisyyden suoja? Uusiin sairaaloihin tehdään nykyään kuulemma yhden hengen huoneita.

Elänlääkärin tehdessä lähtöä, emännän meinasi ottaa kuvan
pahnoilla makoilevasta toipujasta. Kuva kyllä otettiin, mutta
piti etsiä oikea lehmä jalkeilla olevien joukosta. Tässä
vaiheessa perävalot vielä näkyivät. Ihan sujuvasti friskattu. 
ReKo-reissulle ja lihanleikkaamolle oli tarkoitus päästä lähtemään aamupäivän aikana. Eläinlääkäri pääsi paikalle onneksi kohta puhelinaikansa jälkeen, joten aikataulussa pysyttiin. Lorulle tiputeltiin kalkit suoneen ja pönkättiin se hyvään asentoon pahnojen avulla. Eläinlääkäri keräsi tavaransa ja valmistautui siirtymään seuraavaan kohteeseen. Emäntä meni takaisin aitaukseen ottaakseen vielä kuvan pahnoilla köllöttävästä potilaasta. Ei onnistunut. Jalkeilla jo. Seuraavana päivänä Preivi oli päässyt hormonihuuruistaan ja Sähköposti sai juoda maitonsa tyytyväisen ynähtelyn säestämänä. Kylvämäänkin päästiin. Hamput ja herneet tulivat lauantaina maahan. Härkäpavuilla jatketaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti