Talvikylvöjä

Talvilaatua traktorin tankissa kylvöillä. Keskellä oleva punainen mötikkä
on siemensäiliö, josta siemenet letkuja pitkin puhalletaan maan pintaan.
Kantavan pellon lisäksi joulukuun kylvöjen hyvä puoli on
se, että homma on pois kiireisemmästä sesongista. Puna-apila,
valkoapila, timotei, englanninraiheinä oli käytetyn cocktailin
resepti. Saa tarjoilla ilman a-oikeuksia. T-kortti kuitenkin tarvitaan, jotta
kuvan tarjoiluvaunun saa tietä pitkin pellolle. Ja vaikka
normeja puretaan, vuoden vaihduttua korttivaatimukseksi tuli LT.

Edellisen vuoden viimeiset kylvöt myöhästyivät niukasti edellisestä raportista, joten aloitetaan niillä.

Valoa tunnelin päässä. Aurinkokin näyttäytyy vaikkei kovin
korkealta. Etualalla  märehtii pohjoissuomalaista sukua oleva Jogurtti.
Pakkasten alettua on taas voinut kuivittaa pahnalla
turpeen sijasta. Ei muuten mutta näyttää kivemmalta.

Pellot olivat lumettomia, mutta maa jäässä. Olosuhteet olivat oivalliset - ei riskiä maan tiivistymisestä.

Kylvettiin heiniä. Vanhetessaan nurmet usein harvenevat, mikä alentaa satoa ja antaa tilaa rikkakasveille. Vanhoja nurmia siis täydennyskylvettiin. Viime keväänä härkäpavun alle perustettua pränikkää heinämaata taas "paikattiin". Härkäpavun kylvön jälkeen peltoon oli kylvetty heinän siemen varttumaan papukasvuston alle. Syyskesällä siinä vaiheessa, kun papu alkaa ränsistyä ja tuleentua, saa alla oleva kasvusto lisää valoa ja mahdollisuuksia kasvaa. Riskinä on, että heinät märissä oloissa pyyhältävät tuleentuvan pavun ohi ja tukahduttavat sen märäksi pilaantuvaksi mössöksi, jossa puimurikuskia ei naurata. Riski ei viime syksynä onneksi realisoitunut. Uutuudestaan huolimatta kasvusto kaipasi kuitenkin jo paikkaamista, sillä muutamin kohdin ohdakkeet olivat  tukahduttaneet heinänoraan.

Kylvö tehtiin rikkaäkeen siemensäiliöstä nurmen pintaan. Termisen talven alettua oraita ei kuitenkaan ihan lähipäivinä odotella lumesta pilkistämään. Luntakin nimittäin saatiin päälle pieni kerros lämpöeristeeksi. Siemenet ovat nyt lähtökuopissa odottamassa itämistä, kun keväällä lämpötilat antavat myöten. Huonolla tuurilla, "eurotalvena", taas vesi vuorotellen jäätyy ja sulaa pellolla, jolloin mitään itämiskykyistä ei keväällä enää löydy ja koko vaiva on mennyt harakoille (vai pikkulinnuille) tai sitten maanmatosille.