Kaiverruksia

"Veistelyn" jäljet nousivat paikoin irti. Tämän tähden pelto jyrättiin (jyrä pilkistää oikeasta laidasta) toimituksen jälkeen. Pinnan pitää olla tasainen, jotta ensi vuonna voidaan taas käyttää niittokonetta ja heinävispilää.

Sinimailanen yritti kasvaa varpaat vedessä. Ei onnistunut. Tarttis tehrä jottain. Jottain on tehty. Ensiavuksi kasvatettiin jokunen vuosi sitten kuminaa, jonka juuriporkkana poraa peltoon pystysuoria reikiä veden poistumista edistämään. Kuminasta on muistoja edelleen. Se ei nimittäin pellosta noin vain häivy ilman kemiallista avustusta. Kumina heinän seassa ei lehmien erityistä herkkua ole, mutta tuo kemiallinen apu ei menisi luomusuunnitelmassa läpi. Ei varsinainen ongelma kuitenkaan. Lehmän turpa kyllä valikoi, jos valikoimaa on. Suotta tulee tietysti talveksi paketoitua ne vähemmän maittavat korret. Kumina ei ole ainoa epäsuosittu. Savikka ja hevonhierakka silloin, kun niitä mukaan eksyy, jätetään yhtälailla ruokintapöydälle.

Harvemmat välit ovat jankkurin tekemiä. Itse konetta voi katsoa suurennuslasilla tämän kuvan takaosasta tai peruskakkuloilla alempana olevasta videosta.

Ensiapu ei ihan riittänyt, sillä pellon pohjalla on paikoin tiivistynyt kerros, jonka edessä jämerämpikin juuri voi unohtaa, missä suunnassa maan keskipiste on. Tämä tiivis kerros oli se märkien vuosien ongelman aiheuttaja. Sen päälle vesi jäi seisomaan muualla kuin salaojien kohdalla. Tiiviys haittaa myös kuivina vuosina. Kosteat kerrokset ovat silloin syvällä, mutta kasvin juuret eivät uletu niihin, jos tiivistymän yläpuolella vastaan tulleen seinän - vai ehkä pikemminkin lattian - vuoksi on tullut mutka matkaan.

Tiivistymän kimppuun käytiin heinän teon jälkeen. Märempänä vuonna operaatio olisi saanut vielä odottaa, mutta näillä nurkilla veden ylenmäärä ei ole tällä kaudella ollut ongelma. Poutajaksot olisivat kyllä voineet olla vähän pitempiä, jos toiveita olisi saanut esittää. Onneksi säätila vallitsee ihan toivomatta. Ei joudu harmittelemaan, että olisi pitänyt toivoa sittenkin vähän toisenlaista.

Pelto jankkuroitiin. Jankkuri tekee peltoon syviä rakoja harvakseltaan. Rakojen on tarkoitus olla niin syviä, että tiivistymä rikkoutuu. Tällöin vesi pääsee painumaan tiivistyneen kerroksen alle. Myös syvemmälle pyrkivät kasvien juuret pääsevät ujuttautumaan jankkurin tekemiin rakoihin. Parempi kuivuminen ja juurien kasvu toivottavasti pehmentävät tiivistymää myös rakojen välistä. Homman onnistuessa mailasella eivä sukat enää kastu ja se alkaa toivottavasti viihtyä koko lohkolla. Eikä se sujuvampi vesitalous muitakaan kasveja haittaa.