tiistai 15. tammikuuta 2019

Vintillä

Ennen oli kaikkea, sikojakin. Tällaista oli Jörö-karjun
sukupuolielämä eräänä 1960-luvun  syksynä.
Talvella maataloustyöt haittaavat harrastuksia vähemmän kuin kesällä. Nyt on  päätetty harrastaa talon yläpohjan eristyksen parantamista. Ylävintillä on kerros selluvillaa ja runsaasti rompetta. Lisävillan tai tuulen pysäyttävän paperikerroksen asentaminen edellyttää romppeen arkistointia johonkin toiseen (yhtä hankalasti lähestyttävään) paikkaan.

Tämä karjun astutuspäiväkirjasta muutaman metrin länteen
samalla korkeudelle sijaitseva pahnavarasto on jäänyt
luomutarkastajalta vallan huomaamatta. Meillä ei todellakaan
ole esittää dokumentteja sen luomualkuperästä. Nyt täytyy
kai keksiä ja kirjallisesti kuvata menetelmä, miten sen
estää sekaantumasta aktiivivarastoissa olevien erien kanssa.
Pölyn ja selluvillan murenien joukosta tuli vastaan kaikenlaista. Esimerkkeinä mainittakoon isännän 1980-luvulla koulussa tekemä savihylje, jota emäntä epäili ensin hieman erikoiseksi valaaksi. Ihan koko erehdystä en ota hyljetieteellisen tietoni vähäisen määrän piikkiin, vaan osan voi laittaa isännän taiteellisten kykyjen tuolloisen tason kontolle. Mainittakoon, että jos vastaava luomus olisi tehty emännän taiteellisilla kyvyillä, lopputulos olisi saattanut käydä harakasta tai lentokoneestakin. Nyt sentään todellisuus ja arvaus olivat molemmat vesinisäkkäitä. Vastaan tuli myös emännän ala-asteaikaisia hiihtokilpailulusikoita. Niiden määrä taas kertoo enemmän sarjan osallistujamääristä kuin vastaanottajan urheilullisista kyvyistä. Löytyi myös käyttökuntoinen potta, joka ei löytynyt silloin, kun lapsityövoima olisi sitä tarvinnut. Ostimme siis kumminkin turhaan uuden vuosituhannen alussa. Oli kai muita kiireitä kuin mukavuuslaitosetsintöjen jatkaminen.


Näiden taide- ja käyttöesineiden lisäksi laatikoissa oli myös runsaasti dokumentteja tilan aikaisemmasta maataloustuotannosta: karjantarkkailukirjoja, työaikakirjanpitoja, veromappeja ja olipa eräs vihkonen sikaosastoltakin. Haju oli kyllä jo haihtunut, mutta aitoutta ei silti ollut aihetta epäillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti