Yöjuoksu

Alkuerä n. klo 21.45, kesto puolisen tuntia
Tarkoitus oli vain kurkkia pilvisyyttä makuuhuoneen ikkunasta ennen unia. Taivaanrannan valkoisen harmaitten pilvien sijasta näkökenttään osui valkoinen sonni laitumella. Kyseisen herran ja laidunlohkon osalta kauden alku häämöttää kuitenkin arviolta parin kolmen viikon päässä. Eikun haalarit päälle ja hölkkäämään illan hämyyn. Sonnipoika, Kanne nimeltään, käyttäytyi asiallisesti, joten opastus kotipahnoille kävi aika sujuvasti. Sonnien terassipuolelta oli alin lanka poikki. Pojilla oli ilmeisesti ollut kinaa siitä, ken on toiseksi mahtavin. Temmellyksessä lappalaispoika oli ajautunut päin aitaa niin, että lanka oli napsahtanut poikki. Kaksi ylempää lankaa oli estänyt paluun.

Suoksi kutsuttu kohta sonnilaitumesta.
Salaojakaivosta kuului iloinen lirinä,
joten kuvumisesta on kyllä toivoa.

Välierä n. 22.45, kesto edellistä enemmän
Nukkumatti uhkaavasti lähestyi, kun oli palattu peiton alle. Laitumen suunnasta kuului kuitenkin mölinää, joka vaati vilkaisua ikkunasta. Tällä kertaa ulkoilemassa oltiin porukalla. Nyt haettiin haalarien ja saappaitten lisäksi otsalamput, sillä oli kerennyt pimenemään. Otsalampuista tosin pohdittiin, onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa. Plussapuolella isännän kanssa tiesimme paremmin toistemme sijainnin ja eläintenkin hahmot jonkin verran erottuivat, varsinkin valkoiset selät. Miinuspuoli on kiinni sonnin ajatuksen juoksusta: pelottaako kääntyilevä valo vai toimiiko se opasteena vai onko se kenties yhden tekevä.

Nahistelu sijoista kaksi, kolme ja neljä jatkui, joten lauma ei lähtenyt hallille päin ensimmäisellä yrittämällä. Juoksentelimme siis (sonni)poikien ja isännän kanssa pimeällä märällä laitumella edestakaisin. Lits läts! Positiivisena puolena voidaan tietysti pitää sitä, ettei satanut. Lopulta järjestys ilmeisesti selvisi tai kaverit väsyivät, sillä hallille päin kuljettiin aika sujuvasti. Reitti kulkee kasvimaan vierestä, jossa jo on kevätkylvöjä aloiteltu. Onneksi kuitenkin ylimääräinen mutka tehtiin vielä istuttamattoman mansikkamaan suuntaan. Salaatin saanti ei viivästy.

Öiden lämmettyä, laitumet ovat kiihtyvään
tahtiin vihertyneet. Vielä saavat korret kuitenkin
kasvaa ennen kuin pötsit täältä täyttyvät.

Hallissa on ovi molemmissa päissä. Kumpaakaan ei kannattanut etukäteen sulkea, koska eläinten paluureittiä ei pysty ennustamaan. Lauman päästyä selkeästi kaakkoiselle reitille, isäntä spurttasi kieli vyön alla ja verenmaku suussa luoteiselle ovelle pysäyttämään mahdollisia läpijuoksijoita. Myöhästyi vain sekunnin, joten koreografiaan tuli vielä lisäaskeleita. Toisessakin päädyssä oli irtonautoja, osa kauempana lehmien tarhan vieressä. Nekin saatiin muutaman lisäkuvion jälkeen omaan karsinaansa. Näkyvyys oli aika nollassa ja huhuilu ei enää tuonut lisää sisällepyrkijöitä. Nukkumaan siis.

Syy joukkopakoon oli ilmeinen. Sonnikarsinan portin sulkuketju käytiin irroittamassa ennen kuin Kannetta lähdettiin laitumelta hakemaan. Näin sonni ei kerkiäisi uudelleen lipettiin, silloin kun ketjua näprätään auki. Poika käveli kuitenkin toista kautta, suoraan terassille, mistä se päästettiin karsinaan ja porttia ei tarvittu. Ketjua ei enää muistettu, kun korjattiin terassin aitalankaa. Auki jäi.

Seuraavana varmaan sitten semifinaali, mikäli urheilutermejä ymmärrän. Sitä odotellessa.