tiistai 15. maaliskuuta 2016

Olinhan siellä minäkin

Traktorimarssi
Maatalousnäyttely kalpenee. Tosin näyttelyssä koneet ovat uusia, nämä taas aika sisäänajettuja. Läheskään kaikki eivät torille mahtuneet.
Tuli käytyä Helsingissä viime perjantaina. Aika moni muukin kävi ja jostain syystä tavallista useampi traktorilla. Itse hienostelin linja-auton kyydissä mennen tullen.  Paluumatkalla pääsin kommentoimaan tapahtumaa lahtelaiselle radio Voimalle.

Maatilat ja viljelijät ovat Suomessa vähentyneet, rakenne kehittyy. Traktoreilla pieni joukko näkyi paremmin. Osallistujamäärä yllätti sekä ihmisten että traktorien puolesta. Meidät osallistujat yllätti - ja iloisesti - yleisön kannustava suhtautuminen. Suomalaisella ruualla on ystäviä ja siitä sai varmasti moni vaikeuksissa oleva tilallinen voimia. Kiitos siitä! Tämän ystävyyden ovat tosin kaupatkin huomanneet. Siitä, mitä halutaan, voi ottaa katetta enemmän, kun kilpailu on vähäistä. Tai kyllä kai ne kaksi keskenään vähän kilpailevat, mutta tilanne on aika kaukana kansantalousoppikirjojen mallina käytäämästä täydellisestä kilpailusta.

Operaation ensisijainen syy oli maatilojen pitkään jatkunut heikko taloustilanne, johon on lukuisia syitä. Ovat kasautuneet. Vielä on kuitenkin suomalaisilla ruokakaupassa vaihtoehtoja tarjolla ja jos kannattavuus korjaantuu, niitä on jatkossakin. Pekonia ja kinkkua hännällisestä siasta. Maitoa lehmästä, jonka mahdollisen utaretulehduksen hoitoa varten on aiheuttajabakteeri ja sen lääkeherkkyys määritetty. Kurkkua ja tomaattia kasvihuoneesta, jossa on käytetty biologista torjuntaa ja työntekijän palkasta maksettu eläkevakuutus ym. Mielenkiintoisia EU-karttoja löytyy vaikkapa Efsan raporteista.

Heikon taloustilanteen lisäksi voimille käy byrokratian älyttömyys. Mielenosoituksen osuvin julisten lainasi Tuntemattoman sotilaan Rokkaa: "meinaat panna miut laittelemmaan kiviä siun polkujes pieliin, ai perkele, luulet sie että miun vieteri vennyy loputtommiin" Tätä kivienasettelua tulee tehtyä useampi päivä vuodessa.
pieniä kiviä
"meinaat panna miut laittelemmaan kiviä siun polkujes pieliin, ai perkele, luulet sie että miun vieteri vennyy loputtommiin" Kuvan laatu valitettavan huono, mutta taka-alalla tämä yhden ison naulan kantaan osunut juliste.






  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti