 |
| Valopäät pimeänä. Terveisiä Töölön rekosta! Näin me yleensä pukeudumme kaupungissa käydessä. Huopatossut eivät näy kuvassa. |
 |
| Knehtilän joulumarkkinoille olimme saaneet Korvatunturilta henkilökuntaa lainaan. Kuvan tonttu päivysti maistiaistiskillämme molempina markkinapäivinä - grillimakkarataukojansa lukuunottamatta. |
Reko-keikat tehtiin isännän kanssa ihan kahdestaan, mutta Knehtilän joulumarkkinoille ilmoittautui molempiin päiviin mukaan hiippalakkinen joulutonttu. Aidot Korvatunturin tontut ovat kuulemma yleensä ikivanhoja. Tämä mukaamme lähtenyt taas oli niin uutta mallia, että oli kehittänyt oma-aloitteisesti itselleen osallistumismotivaation päivän päätteeksi luvassa olevasta glögistä ja joulutortusta, ehkä pihalla myynnissä olleella grillimakkarallakin oli osuutta asiaan. Tontun mukaan ottamiseen taas oli helppo motivoitua kuvittelemalla, että riittävän monta kertaa myyntipuheitamme kuultuaan, tonttu hoitaa markkinat ja me isännän kanssa maistamme vaikka sitä makkaraa ja katselemme, mitä muuta on myynnissä. Toistaiseksi muuhun tarjontaan tutustuminen on jäänyt aika vähiin.
Markkinoitten jälkeen kruisailtiin vielä Helsingissä ja Lahdessa lihalastin kanssa, mutta nyt voisi keskittyä lanttulaatikkoon ja kirjanpitorästin purkamiseen. Meillä paistetaan kyllä lanttulaatikkoa muulloinkin kuin jouluna, mutta juhla eroaa arjesta sillä, että sekaan lorautetaan maidon sijasta kermaa. Tuo toinen mainittu keskittymiskohde - kuittien naputtelu - ei varsinaista joululomatunnelmaa tuo, mutta eipä näyttänyt sopineen kesäohjelmistoonkaan. No, ehkä sen voi tehdä tonttulakki päässä glögimuki tietokoneen vieressä. Ei teekään ole koskaan näppäimistölle kaatunut.
 |
| Näitä oli jossain vaiheessa olevinaan paljon suhteessa jäljellä olevaan myyntiaikaan, mutta nyt on joka palalle löytynyt pyhiksi pöytä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti