Hiehon kesyttäjä ahkeroimassa. Vieroitetut lehmävasikat Femma, Vatruska, Väinämöinen ja Veiksel kesyyntymässä. Vikinällä prosessi on ilmeisesti keskeneräisin, koska väistää linssiä toisten takana. |
Elämä on viime päivinä ollut aika lumista ja sen verran viileää, että tänään tuntui suorastaan kesäiseltä hiihdellä vallitsevassa miinuskolmesäässä. Oli melkein kuin ei olisi ulkona ollutkaan, kun kotia tuli.
Alkuvuoden projekteihin on kuulunut vasikoiden vieroitus. Yleensä vieroitus on ollut loppusyksystä, mutta nyt on parina vuonna loppusyksyn toimertuminen ilmeisesti heikennyt, kun operaatio on siirtynyt vuoden vaihteen toiselle puolelle. Vasikat, maitoparrat, siitä tuskin pahaa tykkäävät, joten ei ole siksikään itseämme erityisemmin marraskuussa operaatioon patisteltu. Enempää ei kuitenkaan viivytellä, sillä emot tarvitsevat kuitenkin taukonsa ennen seuraavaa ikäluokkaa, jota maaliskuussa odotellaan.
Sitten on myös raivaussahailtu, vaikka pakkasta on riittänytkin. Pakkasen sivuvaikutukset ilmenevät mm. kuurapartana. Lietevaunun pesun oheistuote on puolestaan kuraparta. |
Siivoaminen on ihan kivaa. Erityisesti silloin, kun joku muu sen tekee. Tästä voi edellisen kappaleen perusteella päätellä, että emännän talvi on ollut vallan mainio - varsinkin sen jälkeen, kun verokuitit sai kasaan.
Lunta on. Yksityiskohta valokuvateoksesta "Sokerijuurikkaan viljelyn nykytila Huljalan Tupalassa". |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti