Metsän poika tahtoi olla

Tahtoi, mutta tuli toisiin aatoksiin. Syömiset ovat metsässä vielä aika vähissä. Muki-nimistä sonnia siirrettiin viime viikolla karsinasta toiseen. Kaveri saatiin muista eroon, mutta se säntäsi hallin päätyyn sillä aikaa, kun porttia suljettiin. Isäntä meni opastamaan sitä kohti toista karsinaa, mutta opastettava puski liukuovea auki sen verran, että välistä pääsi luikahtamaan ulos. Uranuurtaja - Muki oli ensimmäinen, joka livisti tällä tekniikalla. Yleensä sonnit siirtyvät karsinasta toiseen ilman mitään livistysaikomuksia. Matkalla poiketaan lähinnä pöllyttämään turvekasaa. Muki oli kumminkin toista maata. Se on lisännyt talonväen liikuntaa ennenkin. Eräässä viime syksyn laitumen vaihdossakin 85 % ylimääräisestä hölkkäajasta oli Muki-peräistä. Itse asiassa kaverin nimi oli jäänyt mieleen jo vasikkana. Nimen mieleen jääminen ei jostain syystä useinkaan ole myönteinen asia eläinten kohdalla.

Homma hanskassa. Ovelat ja nopeat reunoilla. Väliaikainen metsänpoika
maastoutuu keskelle. Tämä aidalla istuja -selfie lähetettiin
ilahduttamaan viikonlopuksi metsäretkelle lähtenyttä isäntää.

Muki otti suunnan kohti metsää ensin hetken pellola pyörittyään. Lunta ei enää ollut jäljittämiseen. Päätettiin siis odotella pojalta sikamaisia käyttäytymismalleja. Routa ajaa tunnetusti porsaan kotiin. Sonnille toivottiin aamupakkasen riittävän. Riittihän se. Seuraavana aamuna oli lehmien laitumella ylimääräinen ruskea hahmo. Oli myös kiimassa oleva hieho, joten nyt lienee optio ylimääräiseen vasikkaan ensi tammikuussa.

Suunnitelma oli selvä. Suljetaan ovi perästä, kun Muki tulee lehmien kanssa sisälle juomaan. Toteutus ei ollut yhtä selvä. Muki kuuluu sarjaan erittäin epäluuloiset, ja sehän livisti hallista ulos joka kerta, kun takaovea yritettiin mennä sulkemaan. Päässä pyöri suunnitelmia oven kauko-ohjauksesta (=naru ja trissa tms.). Oven lähestymistä yritettiin useista ilmansuunnista, mutta kaveri oli aina valmiina.

Seuraavana aamuna emäntä kuitenkin onnistui yllättämään lähestymällä hiehojen aidan viertä kuivurin suunnalta. Tuuli lieni suosiollinen. Nyt piti enää erotella Muki perimmäiseen karsinaan yksinään ja saada portti pitävästi kiinni ennen kuin se yrittää takaisin. Emäntä soitti lapsityövoimaa kaveriksi. Homma otettiin varman päälle ja kanniskeltiin apuaitoja tiivistämään ruokintapöydän puoli. Aita olkapäällä ikävöi jostain syystä 80-luvun olkatoppausmuotia. Ei niitä toppauksia kyllä haalareissa tainnut olla. Olisi kumminkin pehmentänyt mukavasti. Aidan paino pelkkien käsien varassa tuntui kuitenkin turhan paljolta, joten olkapää otettiin avuksi kannattelemaan. Aikamme sonnia jallitettuamme poika lopulta oli perimmäisessä karsinassa lisäaitojen ympäröimänä. Lapsityövoiman kanssa tunsimme ilmeistä onnistumisen riemua.

Vasikoitten laskeminen on paljon hauskempaa kuin karanneiden sonnien
pyydystäminen.

Päivemmällä kävin hallissa katsomassa. Käytävällä näkyi ruskea hahmo. Kerkesin jo ajattelemaan, mikä Houdini tämä Muki on, kun se on siitä varmistetusta karsinasta päässyt ulos ja ennen kaikkea miten ihmeessä se narrataan sinne takaisin. Toinen katsahdus kuitenkin pienensi ongelmaa. Muki oli siellä missä pitikin ja käytävällä tepasteli sonnien puolelta livahtanut Mäyrä. Sonnien ruokintapöydältä oli yhdestä kohtaa  alalankku irronnut niin, että poistumiskynnys oli madaltunut. Kaveri oli jostain syytä tullut tätä kautta. Lieneekö keskustellut vastapäisen Mukin kanssa turhan innokkaasti. Mäyrä oli kuitenkin normaali sonni ja se hölkötteli nolon näköisenä takaisin kavereiden joukkoon, kun portti avattiin.