Vasemmalta: Oho, Oppi, Oksa, Kaarna, takana Lelu. Kuvaa suurentaessa näkee vielä Ohkasen pään pilkistävän pahnoista Kaarnan takana. Oho on pari kuukautta Oppia ja Oksaa järeämpi. |
Lelun Oppi-poika. |
Tavallisesti homma toimii niin, että isäntä hoitaa varsinaisen urheilupuolen ja emäntä vastaa valmentajan ja toimitsijan tehtävistä. Toimittaa siis oikeat, oikeilla nimillä varustetut korvamerkit ja kiinnityspihdit paikan päälle sekä valvoo, että oikean ja vasemman korvan merkit menevät oikeaan ja vasempaan, eivätkä vasempaan ja oikeaan korvaan. Silläkin on väliä.
Eilen tosin emäntäkin osui hallille sellaiseen aikaan, että pelkkään toimitsijan rooliin ei voinut jättäytyä. Sää oli kuitenkin niin viileä, että hiki ei urheillessa tullut. Muutama toistaiseksi vielä merkitön pienokainen oli varttunut sen verran (=lukuisia päiviä), että uskaltautui tulemaan sisätiloihin. Emäntä ehti sulkemaan oven ulkopuolelta niin, että kaksi tytteliä jäi emoineen sisäpuolelle. Karsinan rajoittamissa tiloissa vasikan kiinniotto onnistuu muutenkin kuin päiväunilta yllättämällä. Ulkona yllätys on lähes ainoa tapa. Sen verran ketteriä kavereita ovat. Päiväunien lisäksi temppu saattaa onnistua traktorin kopista paalia viedessä. Sisätiloissa haastetta tuo vasikan näppärä koko. Halutessaan se loikkii useimmista aidan raoista. Emäntä ottikin homman varman päälle ja hälytti ukin työmaalle varmistamaan aidan tiiviyttä. Jääsken ja Lempaalan tyttäret Olhava ja Onega saivat korvamerkkinsä sekä nimensä kirjoihin ja kansiin sekä tietysti hallinnon rekistereihin.
Vasikkarodeon lisäksi on valmistauduttu kävään kylvöihin. Lajittelija on klonksuttanut ja rapistanut ja nyt on kylvökelpoista tattaria säkitettynä. Tänään on vuorossa ollut härkäpapu. Yöpakkaset ovat toistaiseksi olleet sitä mallia, että kylvämistä ei ole vielä tarvinnut ajatella. Päällimmäinen lämpötiloihin liittyvä ajatus on ollut ihmettely siitä, että tuli vietyä huopatossut jo kesäsäilöön. Olisivat mahdottoman mukavat aamulla pyöräillessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti