Metsäretki

Massiivikoivuinen 
kerrostalo, 
huomaa
terassikatokset 
alempana.

Perheviljelmämuodossa harjoitetun maa- ja metsätalouden hyviin puoliin kuuluu mahdollisuus romanttiseen iltapäiväkävelyyn töiden merkeissä. Esimerkiksi tänään isäntä ja emäntä reippailivat yhdessä metsäpalstalla pitäjän toisella laidalla. Osalla kyseistä kappaletta on ollut määräaikainen suojelusopimus. Se on nyt katkolla ja pitäisi ratkaista jatko. Määräaikaisia sopimuksia ei enää tehdä. Vaihtoehdot ovat metsätalouskäyttö ja pysyvä suojelu, josta saa korvauksen. Kappaleella on eräitä metsätaloudellisia haasteita, joiden vuoksi suojelusopimus on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Korvaustarjous on saatu ja nyt pohditaan, onko se hintansa väärtti. Pysyvyys vähän arveluttaa. Esimerkiksi 50 vuotta kuulostaisi paljon houkuttelevammalta. 

Lunta oli tullut, eikä metsäautotiellä ole talvikunnossapitoa. Varauduttiin siis pakkaamalla mummon ja ukin autoon pari lapiota ja lähdettiin matkaan. Päädyttiin parkkeeraamaan metsäautotien päähän ja kävelemään loppumatka. Emäntä mietti ääneen, kannattaisiko lapioida ensin ja parkkeerata vasta sitten. Hetken päästä tiesimme, että olisi tosiaan kannattanut. Auton paikalla olevan lumen saisi nimittäin ergonomisemmin syrjään, kun auto on toisessa kohdassa. Lisäksi todettiin, että kaksi lapiota oli juuri oikea määrä romanttiselle kahdenkeskiselle retkelle.  Pakettiauton sijasta oli otettu mummon ja ukin auto, koska siinä on yksi traktorimainen ominaisuus. Oikeasta nappulasta painamalla saa nelivedon päälle. Tosin olen kuullut, että merkintä 4x4 tarkoittaa sitä, että kyseisellä ajoneuvoilla pääsee 16 metriä pitemmälle jumiin. Väite vaikuttaa uskottavalta.

Tässä vaiheessa parkkeerauksen ja lapioinnin optimaalinen
järjestys oli selvinnyt kyynärpään kautta. 

Romantiikasta tingittiin sen verran, ettei kuljettu käsi kädessä. Kyseinen laji olisi ollut lumiolosuhteista ja kivisyydestä johtuen teknisesti selvästi haastavampi. Mentiin siis perätoukuria ja isäntä yritti muistaa, että perässä tullaan vähän lyhyemmillä kintuilla. Miesmuisti ja emännän kunto olivat sen verran hyvät, että vaikeuksia pysyä lähietäisyydellä ei ollut eli ikävä ei päässyt parituntisen aikana yllättämään. 

Koulun jumppatunnilla on joskus 
tehty virkistävää verryttelyä 
nimeltä polvennostojuoksu. 
Tämänpäiväisessä päiväkävelyssä 
oli jotain samaa. Isäntä ystävällisesti 
pidempine koipineen meni edellä.

Tunnettua sanontaa mukaillen: 
eteenpäin kuin emäntä lumessa. 
Saappaansuuremmit olisi tietysti 
voinut muistaa kiristää heti 
autolta lähtiessä.

Metsänarvioimiseen olisi 

sopinut paremmin vähälumisempi vuodenaika, mutta asia sattui olemaan ajankohtainen nyt ja kaiken lisäksi vähälumisempaan aikaan on yleensä muitakin kiireitä. 

Lumisen ajan kiireistä säännöllisin on ehkä veroilmoituksen laatiminen ja sekin tuli tänään aamupäivällä lähetettyä eteenpäin. Emännän ollessa pieni helmikuun viimeinen päivä, jolloin maatalouden veroilmoitukset piti palauttaa, merkitsi avolavapakettiautojen kokoontumisajoja paikallisessa cityssä verotoimiston tykönä. Nykyään avolavat ovat antaneet tilaa koppipakettiautoille ja niiden käyttö veroilmoituksen perille toimittamiseen lienee olematonta. Bitit vaan lentoon, vaikka juuri luin, että Suomessa on EU:n maaseutualueista heikoimmat tietoliikenneyhteydet. Oikeasti nopea laajakaista on vain yhdeksällä prosentilla. No, numerot eivät vie paljon kaistaa. Verottaja saa kyllä osansa. 

Paikoin oli vähän kivistä. Jääkaudella lienee tähänkin osuutta.