Pahnoilla pakkassäässä

Onkohan tämä nyt luontokuva vai kuva rakennetusta ympäristöstä? Kyltti on kuitenkin ilmeinen infrastruktuurin merkki.

Kesällä usein tulee todettua, että yhtä tai toista tehdään sitten silloin, kun maassa on metri lunta. No, puolikin riittää ja kaikkea tähän kategoriaan luokiteltua ei kyllä tänäkään talvena tehdä. Emäntä on hoitanut kiiruimpia alta pois eli käynyt lähes päivittäin hiihtämässä. Siihen tuo puolimetriä lunta on erityisen hyvä. Tietysti, jos tietäisi, että se puolimetriä on vielä maaliskuun lopussakin, niin ei olisi niin kiire. Viime "talvi" mielessä ei kuitenkaan jaksa pysyä asiasta ihan vakuuttuneena. Nyt ei kuitenkaan ole valittamista. Ala-asteen aikaiset talvilaulutkin osuvat kohdalleen.

Kyyttöhommissa pakkasella on kaksi selkeää työteknistä seurausta. Ensimmäinen seuraus on se, että juomaveden olomuotoa on tarkkailtava. Tavoite on, että se pysyy putkistot läpäisevänä eli ns. juoksevana vetenä. Jos vesi ottaa jossain putken pätkässä kiinteän muodon, juoksevaksi muuttuu sulatusvettä, lämpöpuhallinta tms. kuljettava karjanomistaja. Tätä pyritään omaksi ja lehmien mukavuudeksi kaikin keinoin välttämään. Esimerkiksi kävelemällä aamulla rauhallisesti kuumavesikanisterin kanssa hallille. Kaadetaan siis kuppiin lämmikettä hiukan ennakoivasti, jos on kova pakkanen. Tehokkaimmin auttaisi, jos eläimet olisivat janoisempia tai niitä olisi enemmän juoma-astiaa kohden, toisin sanoen ei olisi niin pitkiä taukoja, jolloin kenkään ei juo. Ummessa olevaa pientä kyyttöä ei voi juopoksi haukkua. Ammattitaitoinen moderni lypsylehmä (esim. 40 maitolitraa per päivä) olisikin sitten tässä lajissa ihan toista maata. 

Toinen seuraus on kuivikelajin vaihto. Riittävän kylmällä (alle -10 astetta) kosteus kohmettuu alustan pinnassa eikä se kaikki ole imeytymässä kuivikkeeseen. Tällöin pärjätään siis vähemmän imukykyisellä pehmusteella eli oljella. Leutona viime talvena koko kausi oli käytettävä turvetta, jonka imukyvyn kuvailuun voisi lainata sanoja jostain vaippamainoksesta. Kyseessä on kuitenkin luonnontuote eikä kemikaaliviritelmä niin kuin näissä moderneissa vauvan varusteissa taitaa olla. Turpeen hyvä puoli on myös se, että sitä kyllä aina jossain päin saadaan nostettua vaikkakin kosteana suvena vähemmän. Oljen saatavuus on kiinni lähinurkissa vallitsevista puintikauden säistä, joissa aika usein on Suomen ilmastossa paalaajan ja pahnan laadun kannalta toivomisen varaa. Kuivittajan kannalta huomionarvoista on myös se, että turvetta pöllytettäessä ei ilmaan pöllähdä homeita niin kuin nihkeänä paalatusta oljesta. Nyt vain pahasti näyttää siltä, että turpeen hinta tulevaisuudessa nousee enemmän kuin kuivikkeilla märehtivällä kyytöllä on maksukykyä.

Mitähän pojat tuijottavat? 360 asteen kamerakuvasta selviäisi, että intensiivinen töllötys kohdistuu talvimaisemaan. Tässä katsomon aitiossa on pehmustetut seisoma- ja makuupaikat. Päällysteiden kuosi on parhaimmillaan juuri talvimaiseman katselussa.