Pari yleisötapahtumaa

Männikön harvennus sopi teknisesti hyvin yleisötapahtumaksi. Oksattomien runkojen välistä on näkyvyys paljon parempi kuin kuusikossa. Puunostajan turvallisuussertifiointi edellyttää, että motoa lähestytään huomiovarusteissa leuan alta kiinnitettävä kypärä päässä.

Ryhmä toimittajia Brittein saarilta metsä- ja puuretkeili kuluneella viikolla muutaman päivän Suomessa. Retkikohteisiin kuului metsään liittyvien organisaatioiden kalvosulkeisia, ministeritapaamisia, esitelmiä esim. koivupohjaisista lääkintätuotteista, vierailu sahalla sekä kaiken huippuna myös käynti paikan päällä ihan aidossa metsässä. Aikataulusyistä metsän oli syytä sijaita siedettävän lähellä Helsinkiä ja monenlaisia kohteita oli hyvä olla ilman pitkiä välisiirtymiä. Eduksi oli, että metsänomistajakin jouti paikalle esittelemään. Päätettiin joutaa, kun kysyttiin. Hiukan homma meni päällekkäin emännän torstaisen kansalaisopistoharrastuksen kanssa, mutta koska kansalaisopistokin käyttää nykymaailmassa zoomia, pystyi vieraiden pienen myöhästymisenkin hyödyntämään opiskeluun. 

Tässä kerrottiin liito-oravahakkuusta. Olemme täällä
lentokurren esiintymisalueen läntisellä äärirajalla, joten
vielä läntisemmän Britannian asukkaille liito-oravan
eksoottisuus lienee vähintään kirahvin tasoa. 

Työnjako oli selkeä. Etukäteisoperaatioista isäntä hoiti kohteiden miettimisen ja järjestelyjen sujumisesta huolissaan olon. Emännän huithapelimmalla luonteella, oltiin kohtuullisen vakuuttuneita siitä, että homma sujuu sekä etsiskeltiin sanoja. Harvennushakkuu, maannousemasieni tai lehtoneidonvaippa eivät jostain syystä kuuluneet kouluenglannista kertyneeseen sanavarastoon. Metsänhoitoyhdistys järjesti paikalle soppaa, kahvia ja metsänhoitajan. Ettei mene vain agronomien höpinöiksi metsäasiat. Työnjaon selkeys jatkui tapahtumapäivänä; emäntä hoiti puhumisen ja isäntä hymyilyn. Ihan hyvin näin päin, koska emännällä on taipumusta näyttää totiselta ainakin valokuvissa. Sopivaa säätä ei tilaisuuteen pystynyt varaamaan ennakolta mistään, mutta tilaamattomuudesta huolimatta se oli varsin mainio. Tosin briteillä luulisi olevan rutiinia myös sadeolosuhteisiin. 

Ei sitä sentään pelkästään juttelemista joutunut kuuntelmaan.
Vanhemmat saivat lisää jutteluaikaa, kun nuoriso pääsi
viihdyttämään itseään kaivinkonesimulaattoriin.

Viikolla järjestettiin myös Kone-Agria-näyttely Tampereella. Minkään sortin maatalousnäyttelyitä ei ole vähään aikaan ollutkaan tarjolla, joten ilo pitkästä - ei nyt itkusta - mutta tauosta. Näyttelyreissua oli alunperin suunniteltu torstaille, mutta toimittajavierailu muutti suunnitelman. Tämän lisäksi koulua käyvältä lapsityövoimaosastolta alkoi kertyä kasvavia paineita mukaan pääsystä. Luovuimme siis suosiolla romanttisesta kahdestaan matkailusta ja takapenkille istutettiin pari pikkupoikaa. Herrat kyllä kantoivat kortensa kekoon matkajärjestelyjen osalta tekemällä edellisenä iltana eväät. Näyttelyyn päästiin, mutta perillä havaittiin, että intresseissä on ilmeisiä sukupolvieroja. Ensimmäiseksi pysähdyttiin rikkaäkeitten kohdalle ja jäätiin keskustelemaan niiden ominaisuuksista. Asia oli vielä kesken, kun nuorimmainen aika kärsimättömään sävyyn tiedusteli, onko tänne tultu juttelemaan vai katsomaan koneita.