Tasaisen talvista, osa II

Jonossa kulkeminen on järkevä vaihtoehto, jos ei huvita nostella koipia paksussa lumessa. Tosin jonossa kuljetaan lumettomaankin aikaan, eli yksi osatekijä lienee mieltymys järjestelmälliseen elämäntapaan.

Tapahtumia tämänkertaisessa jaksossa on suurin piirtein yhtä vähän kuin edellisessä. Lehmiä on passattu vakiomäärä, ReKoissa on käyty vähän enemmän (=kaksi kertaa) ja lunta on aurattu selvästi vähemmän. Lähetystä odottaneen veroilmoituksen bitit ovat saaneet kyydin eteen päin ja emäntä on listaillut vihannesten siemeniä ja niiden tilauspaikkoja. Tilauksia ei ole vielä tehty, koska kaikkien siemenien saatavuus ei ole varmistunut ja olisi kätevämpää tehdä tilaukset kerralla. Viime vuonna tosin violetti porkkana ehti loppua, siinä vaiheessa, kun pari odoteltua sorttia oli tullut listoille. 

Lauman ikäpresidentit Kymppi ja Loru. Toivovatkohan
saavansa nuorekkaita pisamia, kun turvat ovat noin aurinkoon
suunnattuina?

Sitten otettiin korvikkeeksi punaista ja valkoista. Valkoinen oli ainakin emännän makuun oleva löytö. Ruotsalaisen siemenkatalogin mukaan "denna sort har en fantastisk struktur". Emäntä ei kummallakaan kotimaisella tai jollain ulkomaisella väitä vastaan. Punainen taas oli harmittavasti erityisesti kasvimaan jyrsijöiden makuun. Emännän suosikeilla ovat jatkoon pääsymahdollisuudet selvästi paremmat kuin noilla jyrsijöiden suosimilla. 

ReKo-reissailu jatkuu ensi viikolla Töölö-Puotila-Korso-kierroksella. Tällä 

Lapsukainen teki metsä-, tai ainakin puu-, -töitä.
Joulu rupeaa olemaan muisto vain, mutta
loppuvuodesta tulee taas onneksi uusi.

viikolla Helsinkiin lähdettiin sattuneesta syystä lumikolan ja parin lapion kera. Se sattunut syy oli putoillut taivaalta useina kappaleina. Kolaa hiukan käytettiinkin. Reissu oli paikoin jopa jännittävä, kun tielle osui lumeen hautautuneita kääntymiskaistoja tms. Täällä kotona saa itse aurata, mutta positiivinen puoli on se, että lumi mahtuu. Yhden rekopaikan pienemmillä kaduilla vallitseva potkukelkkakeli näytti erinomaiselta. Isompi katu oli sitten suolattu, joten se luistava matkan alku olisi tyssännyt siihen, jos paikallinen alkuasukas olisi valinnut tällaisen ekologisen työmatkamuodon. Potkukelkoissa olisi sekin hyvä ominaisuus, että ne mahtuisivat tien varteen autoja paremmin. 

Seuraavalla viikolla voisi mennä tutkimaan vaikka Keski-Uudenmaan (Järvenpää-Kerava-Tuusula) lumitilannetta ja lumen mahtumista, mutta lähtö on vielä vähän pohdittavana. Aikaisempien vuosien kokemusten mukaan etelän rekoissa on sikäläisellä hiihtolomaviikolla aika rauhallista. Tosin jos lunta on kovin ahtaaksi asti, pitäisi hiihtämisenkin onnistua ympäristöystävällisesti matkalle lähtemättä. Eli jos tästä nyt sitten lähdettäisiin sielläkin käymään.