Juustoa pihassa

Taisi tulla lehtokotiloille vilu siellä, missä niitä oli. Tässä vaiheessa ei vielä ollut lunta hilekerrosta enempää.

Maineikas talvihalla puhui metsät puhtasiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Tänä talvena päinvastaisessa järjestyksessä. Joulun helteiden jälkeen mittarilukema putosi aika alas ja sen seurauksena routa vielä syvemmälle. Tänne Etelä-Suomeenkin saatiin moinin paikoin kertaheitolla kymmeniä senttejä kovaa maata. Kovaa järven pintaa ei sentään niin paksulti vielä tullut, mutta eiköhän pilkkikairan veivaaja tälläkin määrällä hikoile. Lumi tuli sitten perästä päin.

Parina talvena ovat lumet ja pakkaset tulleet samaan aikaan. Tällöin eristävä lumikerros estää maan jäätymisen kovin syvälle. Hyvä puoli on se, että keväällä maan sulamista ei tarvitse odotella niin kauaa. Metsätöissä taas jäätynyt maa olisi monin paikoin eduksi. Märälle metsätielle syntyy koneiden painosta melkoisia uria ja pehmeään paikkaan ei tukkirekallakaan pääse. Sama tietysti tienvieressäkin.

Maailmakuappajärjestössä, WTO:ssa, kiisteltiin eurooppalaisten ja amerikkailaisten kesken siitä, ovatko oikeaoppisen emmental-juuston reiät korkeintaan 35 vai 40 mm. Tämä ei selvästikään ole aito. Väristä päätellen se on lisäksi tehty kutunmaidosta. Lehmänmaitojuustoista tulee keltaisia, mutta kutunmaidosta saadaan valkoisia herkkuja.

Kukkuu! Tämä erikoiskäki kukkuu myös tammikuussa. Tässä mykkäfilmissä äänentoisto tosin vain kirjallisessa muodossa.

Pellon rakenteelle jäätyminen tekee hyvää. Tuhoeläimille ja eräille kasvitaudeille taas yleensä huonoa. Olisikohan tämä tunne vaikkapa koloradonkuoriaisia kohtaan nyt sitten vahingoniloa? Ainakaan en eritysemmin niitä sääli. Tämä pohjoisen talvi on yksi tekijä, jonka ansiosta kasvinsuojeluaineiden käyttö on Suomessa paljon vähäisempää kuin monessa muussa maassa.

Kantavan maan päälle saatiin lopulta luntakin. Nuoriso-osasto rupesi kyselemään lumikasan perään siinä vaiheessa, kun valkeutta oli lähinnä koristevaikutteinen ensimmäinen sentti. Nyt tämä koristetaso on reilusti ylitetty ja navetan seinustaa koristaa erinomaiset viihdearvot omaava valkoinen röykkiö. Viihdekäyttö taas muutti röykkiön reikäjuustoksi alta aikayksikön.

Talvikylvöjä

Talvilaatua traktorin tankissa kylvöillä. Keskellä oleva punainen mötikkä
on siemensäiliö, josta siemenet letkuja pitkin puhalletaan maan pintaan.
Kantavan pellon lisäksi joulukuun kylvöjen hyvä puoli on
se, että homma on pois kiireisemmästä sesongista. Puna-apila,
valkoapila, timotei, englanninraiheinä oli käytetyn cocktailin
resepti. Saa tarjoilla ilman a-oikeuksia. T-kortti kuitenkin tarvitaan, jotta
kuvan tarjoiluvaunun saa tietä pitkin pellolle. Ja vaikka
normeja puretaan, vuoden vaihduttua korttivaatimukseksi tuli LT.

Edellisen vuoden viimeiset kylvöt myöhästyivät niukasti edellisestä raportista, joten aloitetaan niillä.

Valoa tunnelin päässä. Aurinkokin näyttäytyy vaikkei kovin
korkealta. Etualalla  märehtii pohjoissuomalaista sukua oleva Jogurtti.
Pakkasten alettua on taas voinut kuivittaa pahnalla
turpeen sijasta. Ei muuten mutta näyttää kivemmalta.

Pellot olivat lumettomia, mutta maa jäässä. Olosuhteet olivat oivalliset - ei riskiä maan tiivistymisestä.

Kylvettiin heiniä. Vanhetessaan nurmet usein harvenevat, mikä alentaa satoa ja antaa tilaa rikkakasveille. Vanhoja nurmia siis täydennyskylvettiin. Viime keväänä härkäpavun alle perustettua pränikkää heinämaata taas "paikattiin". Härkäpavun kylvön jälkeen peltoon oli kylvetty heinän siemen varttumaan papukasvuston alle. Syyskesällä siinä vaiheessa, kun papu alkaa ränsistyä ja tuleentua, saa alla oleva kasvusto lisää valoa ja mahdollisuuksia kasvaa. Riskinä on, että heinät märissä oloissa pyyhältävät tuleentuvan pavun ohi ja tukahduttavat sen märäksi pilaantuvaksi mössöksi, jossa puimurikuskia ei naurata. Riski ei viime syksynä onneksi realisoitunut. Uutuudestaan huolimatta kasvusto kaipasi kuitenkin jo paikkaamista, sillä muutamin kohdin ohdakkeet olivat  tukahduttaneet heinänoraan.

Kylvö tehtiin rikkaäkeen siemensäiliöstä nurmen pintaan. Termisen talven alettua oraita ei kuitenkaan ihan lähipäivinä odotella lumesta pilkistämään. Luntakin nimittäin saatiin päälle pieni kerros lämpöeristeeksi. Siemenet ovat nyt lähtökuopissa odottamassa itämistä, kun keväällä lämpötilat antavat myöten. Huonolla tuurilla, "eurotalvena", taas vesi vuorotellen jäätyy ja sulaa pellolla, jolloin mitään itämiskykyistä ei keväällä enää löydy ja koko vaiva on mennyt harakoille (vai pikkulinnuille) tai sitten maanmatosille.

Valkeus tuli - mansikkamaalle

Puolet rullasta on jo tyhjennetty ja tästä ryhdyttiin kerimään peittoa
mansikkamaan etelälaidalle.

Eilen omistettiin taas hetkinen kesän mansikkaharrastukselle. Yksi lajikkeista on Malviina (vai virallisesti vissiinkin Malwina, kun hollantilaiset eivät ole ymmärtäneet oikeinkirjoittaa lajikkeen nimeä Niskavuoren meijerskän mukaan). Siitä on Suomessa vasta aika vähän kokemuksia ja se on myöhäinen. Myöhäisillä lajikkeilla talvituhovaara on suurempi, joten niiden talvia, tai pikemminkin keväitä, voidaan varmistella harsolla suojaamalla. Ammattiviljelyssä joutuu harsottamisen kustannuksia pohtimaan tarkemmin, mutta harrastuksista voi maksaakin - ainakin jos saa kesällä mansikoita mahan täydeltä. Eikä vaikkapa golfin peluukaan ilmaista ole.

Harsoa myydään ammattikäyttöön, joten rullakoko on sen mukainen. Tai on sitä kotitarvepakkauksiakin myynnissä, mutta neliöhintakin on sitten kotitarveluokassa. Tilattu peitto riitti Malviinan kollegoidenkin päälle. Hankkimamme harso on sen verran ohutta sorttia, että sitä pystyy keväällä käyttämään myös sadon jouduttamiseen. Varhennusta suunnitellaan aikaiselle Rumba-lajikkeelle sekä osalle Polkasta. Näin saisi satokautta pidennettyä ja korjuuruuhkaa tasoitettua.

Tulleet on valkohanget tai ainakin tämä tekolumi. Mansikkamaan alalaitaan
jäi muutaman neliön koeruutu peittämättömiä rivejä. Keväällä voi vertailla,
onko rivien voinnissa eroja peiteltyyn alueeseen verrattuna.

Harson levitysajankohdan ohje on ennen lumen tuloa, eikä liian lämpimällä, ettei mansikka innostu uudestaan kasvamaan. Lunta ei ole mailla halmeilla. Sää on mitä mainioin, mutta rekikelistä ei ole tietoakaan. Ehkä optimaalisempi ajankohta olisi ollut hiukan aikaisemmin suojasäiden vallitessa. Plussakelien aikainen tuulennopeus oli kuitenkin tehokas kannuste operaation siirtämiselle. Eilisaamun pakkaskelillä ei sen sijaan ilma liikkunut. Aurinko porotti - nippa nappa horisontin yläpuolelta. UV-säteily lyhentää harsojen ikää, mutta paistokorkeus ja säteilyn kesto ovat tähän aikaan vuodesta aika armollisia. Eiköhän se suojaava lumikin sieltä kohta tule.

Joulun valoa

Kuvan ylimmällä makkaralla on aika suuri ego, kun
ei ole mahtunut kuoreensa.

Osa rakovalkearivistöä. Kaikki eivät mahtuneet
kuvaan samalla kertaa.

Muutamat viime vuodet jouluvalmisteluihimme on kuulunut Maaseutunuorten joulutulet. Perinne on peräisin 1980-luvulta. Maaseutunuoret, silloiselta nimeltään Nuoret tuottajat, on tervehtinyt joulun menoliikennettä isommilla ja pienemmillä tuliasetelmilla ympäri maata.

Maaseutunuorten ikäraja on 35-vuotta. Täällä pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ole varaa ikärasismiin. Sekä nuoria että vanhempia on sen verran vähän, että Hämeenkoskella valtatie 12 varressa valoa tuovat maaseutuIKInuorten joulutulet. Toivotuslakanat (, joista nyt ei ole kuvaa) on puettu traktorinperäkärryjen kylkiin. Kaikkiaan valaistumisia oli noin sadalla paikkakunnalla kautta maan. Hyvän matkan toivotusten lisäksi halutaan tietysti muistuttaa, että täällä pimeiden teiden varsillakin on elämää. Joku joka kasvattaa lantut laatikkoon ja possut joulun pöytiin. Samalla toivotaan, että joulupöytään tehdään kotimaisia valintoja.

Pojat jouluoljilla.

Tänä vuonna tulikaste - tai ainakin savunhaju vaatteisiin - kerättiin toissa iltana. Tulia vastapäätä tarjottiin paikallisen kahvi- ja ruokapaikan pihassa makkaraa ja glögiä ohikulkijoille. Tarjolla ollut perusgrillimakkara oli EU-mittakaavassa erikoistuote. Edellisessä elämässään - siis sikana - sen oli mahdollista laittaa saparonsa sikkaralleen. Sikojen hännän typistys on EU:ssa kielletty, mutta silti vain 10 %:lla unionin sioista on sekä päätä että  häntää. Suomessa häntä on siis sikojen vakiovaruste.

Ei tarvitse olla edes piirikunnallisen tason meteorologi todetakseen, että kuva ei ole kuluvalta eikä edelliseltä talvelta.

Taas markkinoilla

Lihapullia, paahdettua hampunsiementä, paistia, hamppuleipää ja lehmän kuvia seinille. Vähän niin kuin messuosasto.

Viikonloppu tuli vietettyä kansaa kyytöttämässä. Hyvinkään Knehtilässä, jossa kyyttöä sekä hamppua ja härkäpapuakin on vakituisesti myynnissä, oli joulumarkkinat. Kekkereihin valmistauduttiin perjantain lihapullasulkeisilla. Huumekauppias tarjoaa ensimmäisen annoksen kuulemma ilmaiseksi ja yritimme hyödyntää samaa metodia. Lihapullaa maistamaan ja sitten katselemaan, mitä pakastimesta löytyisi. Paistiakin oli maistiaispaloiksi kypsennelty. Kiitoksia kaikille kiinnostuneille.


Lihapullan pyörittämiseen valjastettu lapsityövoima hieman nurisi, kun aikuistyövoima tilasi aika pieniä pallosia. Maukasta paistopintaa tulee suhteessa enemmän, kun pullat ovat pieniä. Pyörittelyvaiva sai kuitenkin pientä kompensaatiota sunnuntai-iltana. Pieniä pullia kertyi nimittäin lukumääräisesti sen verran monta, että niitä riitti vielä takaisin tuotavaksi. Tai sitten meidän näkökulmastamme markkinoilla olisi vielä kasvunvaraa.

Päiväpuhteena pussitin härkäpapua, sillä varasto vajeni markkinoilla. Tämän viikon ReKo-jakoihin tarvitaan taas.

Ihan kivaa vaihtelua puhua lehmistä ja ruuanlaitosta pari päivää. Kurkunpää tosin rupesi sunnuntain loppupuolella väittämään, että vaikeneminen on kultaa. Johtuiko sitten paljosta puhumisesta vai viileästä tilasta. Myyntitilan lämpötila oli päällysvaatteissa kulkevia asiakkaita ajatellen sopiva ja pakastimen energian tarve huomioiden ekologinen. Villahousuiset ja -paitaiset kyyttökauppiaatkin tarkenivat.

Tässä yksi markkinaosaston koristeista: näköala parvekkeelta. Kuvan pojat ovat kyllä nykyään vähemmän söpön kokoisia ja säätyyppikin on kuvausajankohdasta muuttunut. Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt menikään.

Tietyömaa

Onnistunutta kurantorjuntaa. Tällä taas
pärjätään hvyän aikaa. Lanataan vielä.

Päijänne-tunneli luikertaa Hämeenkosken tämän kulman läpi. Tunnelia kaivettaessa ja parannettaessa on maan alta tuotu runsaaasti kiveä. Kivin odotti vuosikaudet murskeen kysynnän kasvua ja viime kesänä Destia sitten teki isommista kivistä tie- ja rakennustyömaille sopivaa mursketta.

Kunhan ensin sai toeteuttamiskelpoisen murskausluvan. Murskaus aiheuttaa melkoista kolinaa ja ympäristönsuojeluviranomaiset mielellään suojelisivat lähiympäristöä tältä. Murskauspaikan lähiympäristöstä - siis niistä, joita asia lähinnä koski - kenkään ei ollut murskausaikeista valittanut. Sen sijaan lähiympäristö kieli pitkällä odotti kohtuuhintaista mursketta metsäteiden ja konepihojen kohennuksiin.

Lupaviranomainen olisi kieltänyt murskauksen kesäaikaan. Miksi juuri silloin? Silloin ovat lehdet puissa melua imemässä. Ja niiden lähimpien talojen väki istuu aika paljon traktorin pörinässä kuulonsuojaimet päässä. Eräitä muitakin epäkäytännöllisyyttä ja siten kolinan kokonaismäärää lisääviä esityksiä luvittajalla oli. Destia kuitenkin sai lopulta käyttökelpoisen murskausluvan, lähiseudun rakennus- ja tietyömaat sekä talolliset murskeensa. Meidänkin kasamme nököttää vajaan kilometrin päässä talouskeskuksesta.

Mursketta kylätielle. Polkupyörällä tämä on kyllä tuoreeltaan aika keljua ajella, mutta asettuuhan se siitä.

Aurinkokin on taas näyttäytynyt. Tässä tosin vain valonläiskinä seinässä.
Lehmävasikat heinineen onnistuivat kuvautumaan ilman salamavaloa.

Murskekasa, sulan kauden jatkuminen ja viime päivien runsaat kuraesiintymät ajankohtaistivat tietyöt meidänkin nurkissamme. Päivän lyhyys vain vähän rajoittaa työn etenemistä. Soranripottelussa tai lanailussa ei yhtään haittaisi, jos näkisi, millaista jälkeä tulee. Kuraa oli raavittu ajoreiteiltä pois jo edellisellä viikolla ja nyt niitä sitten soritettiin - tai mursketettiin pitäisi varmaan tässä tapauksessa sanoa.

Joutaisi talvi tulemaan

Tuoretta haketta. Leuto sää vähentää lämmitystarvetta. Toisaalta jatkuva kurapyykki lisää kuuman veden kulutusta.

Kuraa on viime päivinä ollut tarjolla yllin kyllin. Nuorimmat ikäluokat näkevät tässä varttuneita enemmän positiivisia puolia, vaikka huopatossujen perään aina välillä tiedustelevatkin.

Talonmies intoutui siistimään kulkureittejä. Kaivurilla kaavittiin kuraa vähemmäksi ajoväylien reunoilta niin, että ne pääsevät paremmin kuivumaan. Traktorikin lämmittelee hakkeella: hakehattu katolla ja -saali lokasuojilla ovat haketustyömaan jäljiltä. Kaikki hake ei hakkurin putkesta osu kärryyn. Maahan mennyttä haketta ystävämme haki marjapensaiden juurille katteeksi.

Talvi ei enää pääse yllättämään niin kuin lehtitietojen mukaan kehäykkösen autoilijoille lähes vuosittain käy. Haketta tehtiin viime perjantaina. Näillä lämpötiloilla se riittää aika pitkään. Polkupyöriin vaihdettiin nastarenkaat viikontakaista talvea varten. Lisäksi eilen uusittiin yksi lehmähallin juomapaikka. Putkihommat kuuluvat sarjaan mieluummin plussakelillä. Pimeä vuodenaika taas sopisi paremmin yhteen pakkasen ja lumen kanssa. Pimeys tietysti vähän kärsisi näistä kahdesta kaverista. Näillä leveysasteilla tuskin kuitenkaan jouduttaisiin niukkuuteen.

Tämä kaveri ei vielä viime talvena ollut nastarengaspyörän kokoinen, joten talvisäätä oli siksikin odotettu. 

 

Uuden juomapisteen eristepallot ovat siniset...

...vanhemmassa mallissa taas on valkoiset. Kauppojen ja konttorien juomavesiautomaateissa toinen tarkoittaa jäävettä ja toinen tavallista, mutten ikinä muista kummin päin. Näissä on kuitenkin tarjoilulämpötila sama. Altaasta on juuri juotu. Pallot ovat siksi alhaalla.