Nousuvettä Huljalan tapaan

Koskikaran majoituslaite nyt ja kesällä. Veden virtaus on tehnyt puun kiinnityksestä aika toispuoleisen. Asukas kulkee tähän osoitteeseen lentämällä eikä venellä, joten isommasta virtaamasta ei sen puolesta ole haittaa.

Hanki kun soita ja harjuja peittää... Vapaa ja selvä on sukseni tie... Helmikuu on tullut, tulleet on valkohanget, pakkasherra nurkissa jo... Lainasin näitä hiihtolomamietteitä ala-asteen musiikkituntien ohjelmistosta. Viime viikkojen harrastuksista ne eivät jostain syystä ole mieleen pulpahtaneet. Sukset ovat tämän kauden osalta edelleen arkistoituneena Suomen yleisimpään navettatyyppiin. Rompetta täynnä oleva entinen parsinavetta toimittaa täällä keskusvaraston virkaa kuten monella muullakin maaseudun kiinteistöllä.

Vallitsevassa ilmastossa kesäloma ja maatalous ovat - ja ovat olleet - hiukan heikosti yhteensopivia käsitteitä. Rikkakasvien torjuntaa ja laitumenvaihtoja ei oikein voi tehdä helmikuussa varastoon. Kesän pitkät päivät tietäen talvi koitetaan siksi ottaa aika rauhallisesti. Reko-taukoa on riittänyt tänä vuonna joululomasta hiihtolomaan, mutta ensi viikolla pakataan taas pakastimet autoon ja suunnataan Helsinkiin. Osa asiakkaista on onneksi käynyt pengotuttamassa pakastinta tai kylmiötä täällä paikan päällä, joten pelkästään raivaussahan tai etukuormaajatraktorin kanssa ei ole tarvinnut seurustella. Nykyiset bluetooth-kuulonsuojain-kännykkäyhdistelmät ovat tosin erittäin hyviä. Raivaussahan kuljettajakin voi olla puheyhteydessä ulkomaailmaan ilman, että linjan toisessa päässä tiedetään, mitä langattoman päässä on meneillään.

Viime päivien puhdetyönä on mutteroitu uutta kasvihuonetta kasaan. Vanha sai ensin siirto- ja sitten  purkutuomion jo vuosia sitten. Siirto toteutui vasta viime syksynä, mutta purkamiseen ei ryhdytty. Kuluvan vuoden taimet olisi tarkoitus kasvattaa tässä uudessa aurinkoisempaan paikkaan siirtyvässä. Vanhaan toivottavasti keksii nuoriso jotain harrastetta. Ainakin vanhemmat haaveilevat lapsityövoimalla kasvatetuista tuoreista kurkuista ja kypsistä tomaateista. 

Seudun sademittarin omistajat ovat paikoin raportoineet noin vuoden sademääristä viimeisen vajaan puolen vuoen aikana. Tällä kohdalla ei onneksi ole niin paljon tullut. Kiertänevätkö pilvet harjua. Määrät ovat kuitenkin näkyneet puron vesimäärissä pitkin talvea. Tulvaniityn seuraaminen on käynyt harrastuksesta. Pitkät koivet ja niihin sopivat saappaat auttavat saamaan enemmän irti harrastuksesta, mutta lyhyemmillä saappaanvarsilla homma on tietysti paljon jännittävämpää. Suhteellisen lyhytvartisilla saappailla toimitettuja tulvaraportteja onkin saatu kuulla ja johdon päässä olevat lämmitettävät jalkinekuivaimet ovat muuten todella kätevät.

Kuvat ovat samasta paikasta mutta vähän eri suunnasta. Tulvan henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Kevättulva tulee yleensä talven jälkeen, mutta lämpötilojen perusteella viime suven jälkeen alkanut syksy ei näitten vesien vallitessa ollut vielä loppunut. Nean&kumppaneitten kesäpöytään toivottavasti kuitenkin vajoaa kasvuvoimaa ensi suven pötsin täyttymistä tehostamaan.

Sahat soivat

Raivaussahaa kuvan kohteella ulkoiluttava saa työasennon ansiosta ekstratreenit pohjelihaksilleen. Työ sopii siis niille, jotka tuntevat itsensä turhan sirosäärisiksi. Kuuset on tarkoitus jättää pystysuoraan ja vesakko kaataa - tässä kohteessa ei voi sanoa vaakasuoraan - mutta pois valon tieltä kumminkin. Kuusen ura tukkipuunta ei oikein urkene, jos se joutuu kituuttamaan pöpelikön varjossa.

Maisema niityssä ei ehkä tällä hetkellä silmiä
hivele, mutta tässä kohtaa yleishyödyllinen
tavoite on, että elektronien
hölkkäradalla ei olisi estejuoksua.

Helmikuun harrastuksista veroilmoitus on  saatu järjestykseen . Päivä on pidentynyt sen verran, että ulkohommia ehtii valoisaan aikaan tekemään kroppaa väsyttävän määrän. Viime talvena huhkittiin korkeuksissa pudottelemassa lunta kyyttöhallin katolta. Kuluvana vuonna kyseinen laji on ollut Etelä-Suomessa täysin poissa muodista. Suvesta toiseen toistuvan kasvun ihmeen ansiosta päättymätön urheilumuoto - taimikon hoito - on sen sijaan ollut ohjelmassa.

Olosuhteet ovat olleet suorastaan erinomaiset. Ei ole tarvinnut odotella suojaa ja lumien painumista. Risun on saanut tyveltä poikki. Lumessa kahlaaminen ei ole nostanut rasituskerrointa. Eikä kova pakkanen hankaloittanut sopivaa pukeutumista. Vaivantonta siis tämä metsänomistajan elämä. Tosin nykyään metsänhoito onnistuu mainosten mukaan netissäkin. Vaatinee kuitenkin surffaamisen lisäksi turvajalkineensa risuille altistaneille suunnattuja maksumääräyksiä. Mobiilipankki tietysti vähentää pankkimatkalla saatavan raitisilmamyrkytyksen riskiä.

Yrityksiä voi nimetä niin, että nimi on vain sopivasti lennokas tai sitten niin,
että se antaa vahvan vihjeen toimialasta. Puu ja kaato (tarkkasilmäiset
voivat lukea metsurin selästä) kuuluu ilmiselvästi jälkimmäiseen kategoriaan.

Puisevia hommia on riittänyt muuallakin kuin rinnetaimikoissa. Sähköyhtiö varmisteli kyyttöniityn kautta kulkevan linjan toimitusvarmuutta vuoden vaihteen tienoilla. Operaatiota jatkettiin kuluneella viikolla. Miksi tehdä homma kerralla valmiiksi, kun siirtomaksun pääsee asiakkaalta joka tapauksessa perimään. Niittyyn saapui pari metsuria sähköyhtiölle urakoita tekevästä metsätyöyrityksestä. Ei tietenkään ihan vierestä, vaan asemapaikka oli yhtiön päämajan suunnalla. Työpäivän pituuteen piti siten mahduttaa myös matkat. Linjaa hätyyttelevät oksat ja rungot vähenivät ja sähköturvallisuuskin ilmeisesti oli riittävällä tasolla, koska työmaalta poistui sama määrä henkilöitä kuin oli tullutkin. Isäntä osallistui keikkaan siirtelemällä pätkittyjä puita tarkoituksenmukaisiin kohteisiin sekä tehostamalla kaivurin avulla puiden halua kaatua toivottuun suuntaan. Ei kun töpseliä seinään vaan jatkossakin.

Pikkupakkasta ja pienet lumet

Pyhänä kyläilijä katseli, että meillä oli lunta vähemmän kuin heillä kymmenekunnan kilometrin päässä. Hetken pohdinnan jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että ilmojen haltijalla ei ollut osuutta asiaan. Nurmikkoa peittävä kerros oli keskittänyt sijaintinsa paikallisten rakennusmestarien, pulkan, lapion ja parin ämpärin voimalla.

Ja tänne tulivat kaalit juuresten
kavereiksi.

Täältä muutettiin.

Talvea on odoteltu tänne etelään ja jonkinmoinen kylmän vuodenajan poikanen nyt lopulta kehkeytyi. Taitaa vaan mennä ohi jo tämän viikon jälkeen. Vihanneskylmiön kanssa operointia vallinnut syyssää on kyllä helpottanut. Ulkolämpötila on ollut enimmäkseen niukasti plussan puolella ja kylmiöön tavoitellaan nollaa. Ei ole tarvinnut jäätymistä pelätä ja kompressori on ollut lähes jouten.

Nyt kun lopultakin oli luvassa lähes kymmenen asteen pakkanen, piti tarkistaa, että kylmiön patteri toimii. Vihanneksia oli tähän asti ollut kahdessa kontin kolmesta
"kaapista". Nyt oli koreja ja laatikoita saatu sen verran tyhjäksi, että kaappien sisällöt oli yhdistettävissä. Mistään työtehon riemuvoitosta ei voi puhua, kun kaalinpäitä siirrellään kaapista toiseen, mutta tulipahan tehtyä. Samalla valkattiin pois huonosti säilyneitä yksilöitä. Sitten pitää enää saada säädettyä patterin termostaatti riittävän pienelle. Pielessä oleva säätö tarkoittaa sitä, että vuorotellen patteri lämmittää ja kompressori jäähdyttää. Vähän niin kuin byrokratiassa; yksi tekee yhtä ja toinen miinusyhtä, mikään ei tule valmiimmaksi, mutta töitä vaan tehdään ja joku maksaa.

Polttomoottori tässä traktorissa on, mutta silti pitäisi myös sähkön kulkea.

Talvella on yleensä lunta. Sitä myös aurataan, koska nykykansalaiset eivät enää suosi suksia ja rekiä paikasta toiseen siirtymisessään. Juuri tullut talvi ajoittui siinä mielessä epäedullisesti, että auratraktori päätyi varikolle lietevaunutestauksissa.

Valtra P:ssä (punainen) on etukuormaaja ja kasvukauden ulkopuolella se työllistyy muun muassa kuiviketurpeen levitykseen. Turve pöllyää levittäessä ja sitä joutuu myös konepeltien alle. Yleensä tämä ei aiheuta mitään, koska pidempiä rupeamia, joissa kone lämpenee enemmän ei talvisin niin usein ole. Lietevaunun uusia säätöjä testattiin kuitenkin sen verran urakalla, että moottori ehti lämmetä. Seurauksena konepellin alta alkoi lyödä lieskoja. Isäntä pinkoi jonkinlaisen toppahaalarijuoksun ennätyksen kolmen sadan metrin päässä olevaa sammuttinta hakiessaan. Verenmaku suussa innoitti kuitenkin palaamaan lietevaunulle sammuttimen vieressä olleella pakettiautolla. Vaihtoehto oli varmasti myös nopeampi, sillä veren maku täydennettynä yhdentoista kilon sammuttimella ei mahdollista tasaisen vauhdin taktiikkaa koko meno-paluulle. Palo saatiin aisoihin, mutta sen verran ehti kärähtää, että traktorille tuli huoltoreissu. Tietenkin sille auraustraktorille, kun lopultakin oli vähän lunta luvattu.

Peilailemaan

Konsernimme hermokeskuksen lähietäisyydeltä ohittava valtaväylä on nimeltään Vanhatie. Tie muuttui vanhaksi kuusikymmentäluvulla harjun toisella puolella kulkevan valtatie 12:n nykyisen linjauksen valmistuttua.

Tätä väylää kulki muun muassa Hämeen ja Viipurin linnojen välinen liikenne. Reilu sata vuotta sitten sitä pitkin peräytyivät punaiset joukot kohti Lahtea. Maria Åkerblom taas ei ihan tähän asti päässyt, vaan hänen reissunsa toppasi jo joitakin kilometrejä aikaisemmin.

Maailman turhamaisin kiinalainen on kuulemma nimeltään Pei Lai Lee. Tässä ei tarvitse turhaan peilailla, vaan voi ihan tarpeeseen havainnoida rakennuksen takaa lähestyviä mahdollisia lietevaunuja tai vähäisellä liikennetolkulla varustettuja pienehköjä pyöräilijöitä.

Piuhat kiinni lietekärryn aivoihin.

Talouskeskukseen kääntyvän risteyksen kohdalta vihannesmaalle (=Lahteen=itään) päin alkaa "mökkimäki". Maalaisittain taajassa olevat mökit ovat aivan kiinnin tiessä. Niissä on aikanaan asunut kaikkien mahdollisten alojen käsityöläisiä. Hyvistä liikenneyhteyksistä ei liene ollut haittaa ammatinharjoittamiselle. Viipurin linnan aikaisilla ja vähän myöhemmilläkin liikennenopeuksilla ja massoilla mökkien sijainti ei liene ollut liikenneturvallisuuskysymys. Nyt moottorien ja tonnien aikakaudella tilanne on muuttunut. Toistaiseksi on törmäyksiltä vältytty, mutta jotta toistaiseksi jatkuisi mahdollisimman pitkään hommattiin näkyvyyttä parantamaan peili. Pieni peili paikalla oli jo aikaisemminkin, mutta ovathan ne televisiotkin nykyään suurempia kuin ennen. Kehyksetkin herättävät toivottavasti paremmin huomiota.

Pari kautta sitten lietevaunuun hommattiin aivolisäke, jonka toimenkuvaan kuului lietemäärän säätäminen automaattisesti ajonopeuden ja kierroslukujen vaihdellessa. Levitystasaisuuden piti parantua ja isännän aivokapasiteettia vapautua kakkavirtojen säätämisestä tärkeämpiin kohteisiin - esim. emännän ajattelemiseen. Toistaiseksi määränsäätöautomatiikka oli aiheuttanut lähinnä harmaita hiuksia, tai isännän tapauksessa ehkä niiden ei vielä niin harmaiden hiuksien putoamista. Harmaantuminen on tässä talossa toistaiseksi ollut enemmän emännän heiniä.

Hyviä teorioita toimimattomuuden syylle oli kyllä kehitelty ja säätöjä tehty, mutta silti vaan ei pelittänyt toivotulla tavalla. Tänään saapuivat paikalle sitten insinööri ja tietokone, jotka paljastivat vaunun aivoista pari perustavanlaatuisesti virheellistä ajattelumallia. Inhimillisesssä toiminnassa virheelliset ajattelumallit voivat olla hyvinkin tiukassa. Uuden tavan juurruttaminen vallitsevaksi käytännöksi voi vaatia kuukausien toistamista. Koneen uudelleen ohjelmointi oli onneksi paljon nopeampaa. Eilen vaunuun täytetyt koeajovedet pääsivät testimateriaaliksi. Talven kutakuinkin ainoa pakkasyö vain piti tietenkin olla juuri nyt. Pressu ja pieni lämmitin riittivät pitämään pumput ym. sulana. Nyt näyttäisi siltä, että ensi suvelle on luvassa aikaisempaa verenpaineystävällisempää lietteen levitystä.

Hauskaa tämä säätöön liittyvä sanasto. Hystereesi on sekä fysiikan että taloustieteen termi.

Pari aituria

Paljon melkein pihalla. Tämä kuva on joulukuulta, mutta eilen ja tänään
 on samanlailla asemoituna tavattu viimekeväisiä sonnivasikoita.
Karkauspäivä on vasta tulossa. Mitenkähän tässä käy?

Viime aikoina vallinneen sään voisi luokitella harmaaksi. Märkääkin on ollut, joten on kai parasta muistella, että kesä oli  aurinkoinen. Suojasää on siinä mielessä työllistävää, että lehmät tarvitsevat kuiviketta paljon enemmän kuin esim. kymmenen asteen pakkasella. Lisäksi kuivikkeena joutuu käyttämään imukykyistä, mutta väriltään synkkää turvetta. Kuivemmalla kelillä voisi pitäytyä kepeämmän värisessä oljessa.

Pilvisellä säällä saisi tietysti parempia kuvia, kunhan sumun läpi vain jotain
näkyy. Harvinaista valoilmiötä oli kuitenkin riennettävä kuvaamaan silläkin
uhalla, että unohtaa keitä kuvassa on. Valaistus rajoittaa
jälkikäteistä tunnistamista. Oikeanpuoleinen on kuitenkin Kymppi.

Jotta talonväki ei pääsisi urautumaan. Pari pikkusonnia on kehitellyt uuden päivärutiinin, nimeltä tullaan pois karsinasta. Kaverit ovat vielä niin pieniä ja siroja, että pääsevät läpi esim. ruokintapöydän etuaidasta siitä, mistä rotevammalla kaverilla ottaa maha kiinni.

Kulkeminen ei niin kovin haittaa, kunhan menevät takaisin samaa tietä paikkoja rikkomatta ja katsovat, mihin kakkivat. Nauta ei katso. Se nostaa häntäänsä silloin, kun asia on ajankohtainen. Sika on kuulemma paljon siistimpi. Sitä en sitten tiedä, onko lättinsä ulkopuolella kuljeskelevan possun käsitys sopivasta vessan paikasta sama kuin possulan isäntäväellä. Luulisin kuitenkin, että sikojen aitaus- ja asumisjärjestelyissä mallit ovat vakiintuneempia ja röhkijän oleskelu väärässä paikassa on harvinaisempaa kuin naudan. Eivät täälläkään tosin "ammattirotuiset" vasikat  aikanaan tulleet niistä aidoista, joista kyyttötenavat menevät ja tulevat urakalla.

Pojat on opastettu takaisin isoveljien seuraan. Monet ovat koiransa ulkoiluttamia, mutta tässä tapauksessa vasikkakin saa lisättyä isäntänsä oleskelua raikkaassa tihkusateessa. Emäntä on sillä aikaa naputellut kuitteja verokirjanpitoon. On myös päästy toteamaan, että sähköpaimenen kytkeminen valtakunnan verkkoon mahdollisten irroitusta vaativien lankojen kohentelun jälkeen on sangen aiheellista. Lehmävasikoiden ja lehmien ulkoilualueet on eristetty  muusta maailmasta sähkölangalla. Seikkailevalle vasikalle saattaisi tulla mieleen mennä aidan läpi katsomaan viimekeväisiä kavereita, myös väärää sukupuolta olevia. Tänään kyseisiä seikkailijoita ei ole tavattu liikenteessä, joten toivottavasti ovat löytäneet uuden harrastuksen. Varmempi olisi tietysti kommentoida sen jälkeen, kun tietää, mikä se mahdollinen uusi harrastus on.

Kuinka kertoa vinosta puusta?

Vasemmalla puron varressa ollut leppä kaatumassa linjalle. Oikealla korkeutta menettänyt männyn oksa. Korkeuden menettäminen tapahtui onnekkaasti linjan vierestä.

Lumi ja talvilämpötilat ovat kalenterista huolimatta olleet aika kortilla viime viikkojen aikana. Yksi vuodenaikamuistutus tuli joulun tienoissa hyvin märän lumen muodossa. Märkä lumi on painavaa ja puun runkoja taipuilikin paikoin siihen malliin, että keinutuolien suosion merkittävä kasvu olisi ollut metsänomistajan toivelistalla. Jalakseenhan se käyräksi mennyt puu on omiaan.

Rinkula ja Rautu lounaalla. Heinät kulkevat eteen ilman sähköä,
mutta ruokajuomien suhteen joutuisi sisäruokintakaudella tekemään
järjestelyjä, jos sähköt katkeavat.

Puunkasvattajien lisäksi märkä lumi oksilla maksaa yleensä myös sähköyhtiöille tai ainakin sähkönkäyttäjille. Kyyttöjen laiduntama puron varsi Helvetin rotkossa on nimensä veroinen yleensä myös sähkölaitoksen linjojen korjaajille; työkaluja saa kanniskella syvässä lumessa tai sitten hyttysparvien avustuksella. Sähkölinja kulkee rotkossa pitkin puron vartta ja reunapuita säännöllisesti saksitaan vähemmän riskialttiiksi.

Sähköjen ollessa poikki tai sähköt poikki -sään vallitessa kannattaa yleensä mennä rotkoon katsomaan, josko vika olisi lähellä tai uhkaamassa. Nytkin linjan varresta paikannettiin uhkaavasti kallistunut leppä. Isäntä ajatteli saattaa tämän sähköyhtiön tietoon jo ennen kuin virta katkeaa. Seudulla valinneet katkot oli tässä vaiheessa jo selätetty. Sähkölaitos ei ainakaan missään helposti löydettävässä paikassa kerro, mihin toivottaisiin ilmoituksia ongelmista, joita ei varsinsisesti vielä ole. Lähinnä sopivimmilta vaikutti yhtiön vikailmoitusnumero. Numerosta vastasi automaatti, joka ilmoitti, että kaikkialla sähkö kulkee eikä vikoja ole. Loppuun tuli kuitenkin jonkinlainen pehmennys, että jos nyt kumminkin haluat ilmoittaa jostain viasta, vaikka sellaista ei ole, niin odottele linjoilla, että joku vastaa. Odotella sai. Kappale oli tylsä, eikä toistuvia ilmoituksia siitä, että kaikki asiakaspalvelijat ovat varattuina, voi niitäkään varsinaisena laatuviihteenä pitää. Odotus kuitenkin palkittiin ja lopulta asiakaspalvelija vastasi. Hänkään ei tehnyt mitään tiedolla vinossa olevasta lepästä (Alnus incana), mutta antoi sähköpostiosoitteen, johon tiedon voisi kertoa. Netti onneksi pelasi - meillä on vielä langallinenkin käytössä, huonolla säällä langaton on välillä epävarma - ja sähköpostin pääsi lähettämään. Sähköyhtiön metsurikin saapui ennenkuin painovoima sanoi viimeisen sanansa ja elektronit jatkavat virtaansa suunnitelman mukaisella reitillä.

Latvoissa riittää!

Sisäkäyttöön riitti neljän viimeisimmän vuoden kasvut, kunhan
latvaa ensin tasoiteltiin. Alaosa olisi ollut tiheämpi, mutta ei viitsitty
asentaa kuusta vaakatasoon.

Multitaskaus ei kuulemma ole pitkän päälle terveellistä, joten ei parane tässä laatikon paiston ohessa laajempaa katsausta kirjoitella. Kuva tuuraa tuhatta sanaa. Kuten tuuraajasta näkyy, joulupuun valinnassa painotetaan ulkonäön lisäksi (kustannuksella) metsätaloudellisia perusteita ja lapsityövoima on edelleen käytössä.

Hyvää joulua kaikille Huljalan Tupalasta!