keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Nelijalkaisia ja sulia kevään merkkejä

Vasikkamittari näyttää tällä hetkellä reilua kymmentä. Puoliväli on siis ennusteitten mukaan ohitettu. Tänä keväänä poikimiset ovat työlllistäneet hiukan tavallista enemmän. Useat emot ovat edellisvuosien tapaan valinneet ulos poikimisen kuivitetun hallin sijaan. Monena vuonna tarhan yläosa on ollut kuiva poikimisaikaan, joten vasikan on olltut siellä ihan hyvä ensiaskeltaa. Ensiaskel johtaa aina silloin tällöin esim. turvalleen tuiskahtamiseen tai muuhun vastaavaan painovoimavaikutteiseen ilmiöön. Nyt on maassa kuitenkin vielä lunta ja sulamisvesiä, joten huolestunut ihminen on sitten kanniskellut vasuja sisälle ja määrännyt perheille pariksi päiväksi ulkonaliikkumiskieltoa. Kieltoa on  joutunut tehostamaan aidan pätkällä. Aidan pätkän taakse jäävässä karsinan osassa on sitten juokseva tai liukkaina päivinä turvallisuussyistä kävelevä vesi.

Rajajoki viettää paljon aikaa ystävänsä Rutun seurassa. Yläkuvassa kaksikko olisi lähtenyt
luistelemaan, mutta jäät olivat jo onneksi huonossa kunnossa. Vapaa-aikana voi tietysti myös
ihan vaan loikoilla, esim. poissa vanhempien silmistä, kuten alakuvassa.
Vasikan kanniskelu on homma, johon ei kannanta pukeutua liian lämpimästi, vaikka kyyttövasikat aika kirppuja joskus ovatkin. Emo seuraa vasikkaa, mutta jostain syystä se ei aina jaksa vakuuttua sylissä olevan vasikan henkilöllisyydestä ja kääntyy takaisin etsiskelemään lapsukaistaan muualta. Tällöin vasikkakyydin kanssa täytyy pysähtyä ja laskea pienokainen alemmas, jolloin emo yleensä keksii taas oikean suunnan. Muutaman metrinkin päästä epävarmuus saattaa kumminkin taas iskeä ja sitten  pysätään uudestaan ja lasketaan vasu alemmas. Urheilijatkin kyykkäävät painojen kanssa, mutta eivät kai saa niistä maitokakkatahroja.

Puro tulvii. Ei tässä käsipohjaa uisi, vaikka vesi olisi lämpimämpääkin.
Nämä vedet eivät ihan vielä nousseet niitylle.
Sulamisvesiä oli päättyvän talven edesottamusten perusteella odotettavissa muuallekin kuin hallin viereen. Puro on ollut sangen muhkeassa kunnossa, mutta niitylle ei vesi vielä noussut. Tähän asti pitkiä saappaanvarsia tai suksia on vaatinut matkanvarrella ollut lumi jo puroa lähestyessä. Nyt varrelle virran pääsee jo vaivattomammin, mutta virran yli eivät saappaat enää yhtä lailla riitäkään. Siltaa pitkin pääsee, mutta liukastuminen voi vaikuttaa alentavasti ruumiinlämpöön.


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Sesongin ensimmäiset

Nea ja toistaiseksi vielä nimeämätön vasu
turpeella tepastelemassa. Lumi olisi
armollisempi väritykselle.
Mummo tuli kertomaan, että metsän laidassa on aidan väärällä puolella lehmä ja vasu. Kauden avausvasikka saatiin jo pari päivää sitten. Lapsukaisen kanssa lähdettiin tarkistamaan, kuka suhtautuu poikimarauhaan näin fanaattisesti ja näkyykö suhtautuminen aitarikkoina. Ajateltiin myös opastaa perhe samalle puolelle aitaa vesipisteen ja muiden mukavuuksien kanssa.

Tuore isä, Oleksi, ajattelee omaa mahaansa eikä jälkikasvua. Pääasia,
 että syömään on lyhyt matka. Herra oli taas pötkähtänyt märehtimään aivan
ruokintapöydän viereen, vaikka viden metrin päässä olisi kuivempaa
ja pehmeämpää.
Metsän siimekseen oli päätynyt toista kertaa poikinut Nea. Aitalanka oli matalalla, muttei varsinaisesti rikki. Aika taitava ylitys, kun ottaa huomioon ylittäjän ison mahan ja täyttyvän utareen. Vasu oli huolellisesti nuoltu ja jalkeilla eikä sitä saanut kävelemällä kiinni. Ammattitaitoista toimintaa Nealta.

Talven mittaan on hiukan huolettanut, näkyykö edellisvuosia vähäisempi kivennäisten kulutus vasujen virkeydessä, mutta ainakaan tässä tapauksessa ei voinut vetelyydestä moittia. Asia tuli testattua, kun päädyimme kiinni saatuamme kanniskelemaan vasun katon alle turpeille siinä toivossa, että emo malttaisi juoda samalla reissulla. Emännällä oli operaation jälkeen olkavarret aika lämpimänä, tulokas kun koitti toistuvasti pompata sylistä omille teilleen. 

Kyyttövasikat ovat sentään onneksi aika köykäsiä. Järeämmän rodun pienokainen olisi varmaan pitänyt hinata pulkassa, jos paikanvaihto olisi nähty tarpeelliseksi. Tai sitten emännän pitäisi käydä punttisalilla tai ainakin hiihtää useammin lipsuvilla suksilla. Isäntä ainakin pitäisi näitä vaihtoehtoja parempana kuin emännän vaihtoa. No, karjan rotua ei olla vaihtamassa, että sen puoleen ei ole kuntoilun lisäystarpeita.



keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Rusakoista ja Aalto-yliopistosta

Lehmät eivät onneksi ole ihan näin omatoimisia. Tämän jäljen
tekijällä on pitkät korvat muttei korvamerkkejä.
Rusakko kavereineen oli kutsunut itsensä lounaalle - tai kenties illalliselle. Tyypit käyttivät itsepalvelua, joten emme ole aivan varmoja ateria-aikataulusta. Paljastavat jäljet kuitenkin löytyivät paalimakkaran kyljestä. Ainakin lämpimämpään vuodenaikaan olisi säilöntälaadun puolesta parempi aterioida paalipötkön avatusta päädystä. Hapatetut korret eivät ilmaa kaipaa. Vuoroin vieraissa kuitenkin. Eilen illalla kaavittiin viimeiset kauhalliset kattilallisesta rusakkopataa. Saimmekohan nyt paalimuovin puhki jyrsimisestä tulleet mikromuovit itseemme?

Papu (etualalla) ja Preivi. Taaempana Putukka, Petsamo, Pulina ja Paljon.
Parikkala livisti kuvasta. Adoptoisitko jonkun näistä?
Rusakon hauduttamisen lisäksi käväisimme viime viikolla Otaniemessä. Akateemisen tuulahduksen lisäksi reissuun ympättiin tehokkaasti kylmälaatikkoerän pelastaminen kaatopaikalta sekä traktorin nouto huollosta. Nyt jarruttamisen varmistukseksi ei tarvitse laskea kauhaa maahan. Olimme siis onnistuneet hankkiutumaan yhteistyöyritykseksi Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden kurssille. Opiskelijat tutustuivat mukana olevien yritysten toimintaan, tekivät pientä tutkimusta mahdollisten asiakkaitten keskuudessa ja muotoilivat sillä perusteella  jonkin yrityksen toimintaa edistävän tuotteen tai palvelun. Yritykset sitten tykönänsä pohtivat, onko heillä oikeasti mahdollisuuksia tai resursseja hyödyntää kurssin tuloksia toiminnassaan.

Tuossa viime viikon tilaisuudessa tuotokset esiteltiin kaikille mukanaolijoille. Kekkerien antina me jäimme pohtimaan, laajennetaanko alkuperäiskarjatoiminnan rahoituspohjaa tarjoamalla kummikyyttöjä kyyttöfaneille. Toinen tulos oli taas kerran muistutus siitä, kuinka mukavaa on, kun ei tarvitse päivittäin ahtaa itseänsä Helsingin kehäteiden sisäpuolelle. Viime päivien uutisten mukaan ahtaus ei sillä suunnalla ole ainakaan vähenemässä. Alkumatkasta katseltiin kuun siltaa järven jäällä ja lumisella pellolla. Perillä tuntui siltä, että vaikkei vielä olisi valjennutkaan, kuunsillan olisi turha yrittää päästä näkyviin betonirakennelma-, asfaltti/ruskea lumi -sekamelskassa. Tosin ajan kyllä itsekin auton mieluummin sille betoniselle kuin kuiselle sillalle oli täysi- tai uusikuu.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Puhtaat ruskeat lakanat

Tuulikin käy ja nyt on jostain syystä linssissä pieniä ruskeita pilkkuja. Seinä tuli vastaan niin, että koko rekkaa ei saanut kuvaan.
Rekalla oli annettu, mutta enää ei oikein voinut kauhalla ottaa. Hallin nurkassa oleva turveknökö alkoi käydä sen verran pieneksi, että traktorin lumikauha ei enää kunnolla täyttynyt. Turve olisi kuitenkin sopinut säätyyppiin paremmin kuin pahna. Jostain syystä tilattu turvekuorma ei tullut ihan niin nopeasti kuin yleensä. Olosuhteet olivat kyllä nopean toimituksen puolella, koska lauhalla säällä koko soveltuvaa kalustoa ei tarvita rahtaamaan haketta ja turvetta lämpölaitoksille. Tänään kaipailtu lähetys kuitenkin vieritteli pihaan noin kymmenellä akselillaan ja hallin nurkaan on nyt varastoitu kyyttörouville ja -herroille puhtaita lakanoita.
Lumipallokeli olisi, mutta eivät taida tyttäret moisen päälle ymmärtää.
Viimekeväisiä lehmävasikoita päivää paistattelemassa. Turpeisesta kuivasta
karsinasta huolimatta joskus näkee muutaman neitokaisen makailevan
märehtimässä lumella. Yleensä naudan asiat ovat kunnossa, jos se märehtii,
mutta ihmisaivoilla kuvittelisi, että ne olisivat vielä kunnommassa, jos
makailisi siellä turve-pahnan päällä.

Valmistelujen puolesta voisi siis vaikka vasikoita ruveta syntymään. Kuiviketta on yllin kyllin ja syntyvien vasikoiden korvamerkit on tilattu. Vielä taitaa kuitenkin kuukauden verran mennä, ennen kuin lisähäntiä  viipahtelee pitkin hallia ja tarhaa.

Nykyaikana korvamerkit taitavat olla  tärkeimmät näistä valmisteluista. Viime vuosina nimittäin kaikki ne lehmät, jotka ovat voineet valita, ovat poikineet ulos eivätkä halliin kuivikkeitten päälle. Vasta matkalla olevat korvamerkit taas olisivat johtaneet rikkomaan lakia eläintunnistejärjestelmästä. Merkkitilaus ei kylläkään vielä ole realisoitunut postilaatikkoon ilmestyvänä valkoisena hankalasti avattavana muovipussina, joten kaidalla tiellä pysymisestä ei siinä mielessä ole takuita. Tai onhan se pussi ihan helppo avata, jos kukaan ei ole lainannut saksia palauttamatta paikoilleen. Aika usein on.

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Lumen syrjäytystä

Lunta. Pystyraidoitus hoikentaa, tuumi
männikkö. Puilla kylläkin paksuutta pidetään
tavoittelemisen arvoisena ominaisuutena.
Vanhan kansan säänennustussanonnoissa on määritelty lumen kertymisen ajoittumista. Eri versioissa puolet talven lumista on tullut loppiaiseen (6.1.), Paavon päivään (25.1.) tai Matin päivään (24.2.) mennessä. Näinä leutojen joulukuitten aikana voi todeta, että loppiainen ei ainakaan tämän vuoden osalta osunut kohdalleen. Hiihtäminen on kivaa, mutta silti toivon, ettei tuon Matin päiväkään tällä kertaa täsmäisi. Kertyy meinaan kohtuulliset - tai siis pikemminkin kohtuuttomat - kinokset, jos vielä ei olla puolessa välissä.

Traktorin jarruissa on harmillisia oireita ja kone pitäisi viedä siksi huoltoon. Näillä säillä vika vaivaa ilman muuta juuri sitä lumiauran takana olevaa konetta. Nyt vain pitäisi tietää, koska lumisateissa on vian korjauksen pituinen tauko. Oireet viittaavaat 75 prosentin todennäköisyydellä suht nopeasti hoidettavaan tautiin. Loppu todennäköisyys osuu valitettavasti pitempää poutaa vaativalle vaivalle. Onnistuneeseen sään ennustamiseen pitäisi vielä kombinoida  turvekuorman tilaus sellaiseen ajankohtaan, että toimitus ei osu kyseisen Valtra P(unainen):n sairaslomalle. Turvekuorma tosin on tarvittaessa hoidettavissa toisellakin kauhakoneella, mutta sen riisuminen metsä- ja paalinkuljetus
varustuksesta turpeen kauhomiseen vaatisi ylimääräistä työtä. 
Ilman avattua päätyä paalimakkara on aika hyvin maisemoitu valkoisen
eristekerroksen alle.

Hangen kätköistä on etsitty tienpinnan lisäksi rehuja. Preerialla biisonit huitovat turvallaan lumen pois eineittensä päältä. Kotieläinkyytöillä on vähän helpompaa. Pellon laidassa olevat paalikätköt ovat maastouttamismateriaalin runsaasta kertymisestä huolimatta edelleen löydettävissä. Kuopimisvoima tulee jykevän niskan sijasta 1980-luvun dieselmoottorista ja saanto yhdestä paikasta on selvästi suurempi kuin villillä preerialla. Kaikki tämä tietysti pöytään tarjoiltuna. Korsien lisäksi tarjolla on kivennäisiä. Niiden menekki on jostain syystä pudonnut murto-osaan aikaisemmasta. Voi olla, että kuivan vuoden rehuissa on kivennäistiheys tavallista suurempi, mutta vähän silti huolestuttaa. Mahdollinen kivennäispuutos kun voi näkyä kevään vasikoiden virkeydessä. Sattuu sitä tietysti ihmisilläkin, että tarjolla on monia kropan tarvitsemia hivenaineita sisältävää sapuskaa kuten täysjyväleipää, mutta sitten valitaan kumminkin vain hötöä ranskanpullaa. 
Kivennäiskaukalo ruokintapöydällä. Tarjolle asettelu ei ehkä ole visuaalisesti kummoinen elämys, mutta epäilen silti, ettei koristekuvioiden veisteleminen tarjoiluastiaan kohota menekkiä. Syy lienee jossain muussa.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Saha soi

Isäntä aloitti kevään kuntoilukauden 4,5 kilon moottorisahalla. Kahvat ovat lämmitetyt toisin kuin vastaavan painoisessa kahvakuulassa. Ryhmä kunto-ohjaajia tarkkailee harjoitusta.
Ulkolämpötilat alkavat nollasesongin jälkeen lopultakin olla kuivikkeen kulutuksellisessa optimissa - tänään selvästi sen allekin. Sisälämpötilat taas tuntuvat ihan optimaalisilta, kun muistaa pukea toimistotöihin kynsikkäät. Vuodenaikaa voi siis epäillä talveksi. Talveen viittaa sekin, että isäntä ryhtyi ulkoiluttamaan moottorisahaa. Homma on yleensä mukavampaa silloin, kun ulkoista lämpimyyttä ei ole aivan ylenpalttisesti tarjolla.

Helvetin lähde tähän pulppuilee. Pakkaslukema on alle kahdenkymmenen,
mutta tuoreeltaan kuiville päässyt pohjavesi ei jäästä tiedä.
Auringonottoa Lorun johdolla.
Kyyttöjen metsälaidun sai kuluneelle vuodelle statuksen noston maisemaluokituksessa ja se vaatii aktiivisuutta erilaisissa sahaus- ja risuharrastuksissa. Miinuskahteentoista säädetystä automaatti-ilmastoinnista huolimatta hiki tuppaa työmaalla tulemaan ja juodakin pitää. Isännällä oli eväsjuomana tölkki piimää, jonka hän oikean tarjoilulämpötilan säilymistä edistääkseen oli tunkenut  joutilaaseen villasukkaan - toivottavasti puhtaaseen. Tämä eristys ei kuitenkaan ollut vallinneilla ilmastointisäädöillä riittävä, eikä juoma suostunut tulemaan korkin kautta tölkistä ulos. Tämän seurauksena kotiin tuli aika janoinen mies. Seuraavalla kerralla mukaan täytynee ottaa oikea termospullo.

Sellaisenaan pakkasta kestävät juomat eivät ole moottorisahausyhteensopivia. Sahan tankkiin kaadettuna herkkä moottori ottaa nokkiinsa, mutta sahankuljettajaan kaadettuna jälki voi kyllä olla paljon pahempaa. Etanolikäyttöistä moottorisahaa ei taida ainakaan näiltä markkinoilta löytyä. Brasiliassa tankattiin autoihin etanolia jo 1980-luvulla ennen nykyistä bioaikakautta. Tiedä sitten, olisiko siellä tuontituotteiden välttämiseksi ollut myös pirtulla käyviä moottorisahoja sademetsän parturointiin. Työskentelylämpötila ainakin poikkesi täkäläisestä, kävi saha millä hyvänsä.




tiistai 15. tammikuuta 2019

Vintillä

Ennen oli kaikkea, sikojakin. Tällaista oli Jörö-karjun
sukupuolielämä eräänä 1960-luvun  syksynä.
Talvella maataloustyöt haittaavat harrastuksia vähemmän kuin kesällä. Nyt on  päätetty harrastaa talon yläpohjan eristyksen parantamista. Ylävintillä on kerros selluvillaa ja runsaasti rompetta. Lisävillan tai tuulen pysäyttävän paperikerroksen asentaminen edellyttää romppeen arkistointia johonkin toiseen (yhtä hankalasti lähestyttävään) paikkaan.

Tämä karjun astutuspäiväkirjasta muutaman metrin länteen
samalla korkeudelle sijaitseva pahnavarasto on jäänyt
luomutarkastajalta vallan huomaamatta. Meillä ei todellakaan
ole esittää dokumentteja sen luomualkuperästä. Nyt täytyy
kai keksiä ja kirjallisesti kuvata menetelmä, miten sen
estää sekaantumasta aktiivivarastoissa olevien erien kanssa.
Pölyn ja selluvillan murenien joukosta tuli vastaan kaikenlaista. Esimerkkeinä mainittakoon isännän 1980-luvulla koulussa tekemä savihylje, jota emäntä epäili ensin hieman erikoiseksi valaaksi. Ihan koko erehdystä en ota hyljetieteellisen tietoni vähäisen määrän piikkiin, vaan osan voi laittaa isännän taiteellisten kykyjen tuolloisen tason kontolle. Mainittakoon, että jos vastaava luomus olisi tehty emännän taiteellisilla kyvyillä, lopputulos olisi saattanut käydä harakasta tai lentokoneestakin. Nyt sentään todellisuus ja arvaus olivat molemmat vesinisäkkäitä. Vastaan tuli myös emännän ala-asteaikaisia hiihtokilpailulusikoita. Niiden määrä taas kertoo enemmän sarjan osallistujamääristä kuin vastaanottajan urheilullisista kyvyistä. Löytyi myös käyttökuntoinen potta, joka ei löytynyt silloin, kun lapsityövoima olisi sitä tarvinnut. Ostimme siis kumminkin turhaan uuden vuosituhannen alussa. Oli kai muita kiireitä kuin mukavuuslaitosetsintöjen jatkaminen.


Näiden taide- ja käyttöesineiden lisäksi laatikoissa oli myös runsaasti dokumentteja tilan aikaisemmasta maataloustuotannosta: karjantarkkailukirjoja, työaikakirjanpitoja, veromappeja ja olipa eräs vihkonen sikaosastoltakin. Haju oli kyllä jo haihtunut, mutta aitoutta ei silti ollut aihetta epäillä.