Rusakoista ja Aalto-yliopistosta

Lehmät eivät onneksi ole ihan näin omatoimisia. Tämän jäljen
tekijällä on pitkät korvat muttei korvamerkkejä.

Rusakko kavereineen oli kutsunut itsensä lounaalle - tai kenties illalliselle. Tyypit käyttivät itsepalvelua, joten emme ole aivan varmoja ateria-aikataulusta. Paljastavat jäljet kuitenkin löytyivät paalimakkaran kyljestä. Ainakin lämpimämpään vuodenaikaan olisi säilöntälaadun puolesta parempi aterioida paalipötkön avatusta päädystä. Hapatetut korret eivät ilmaa kaipaa. Vuoroin vieraissa kuitenkin. Eilen illalla kaavittiin viimeiset kauhalliset kattilallisesta rusakkopataa. Saimmekohan nyt paalimuovin puhki jyrsimisestä tulleet mikromuovit itseemme?

Papu (etualalla) ja Preivi. Taaempana Putukka, Petsamo, Pulina ja Paljon.
Parikkala livisti kuvasta. Adoptoisitko jonkun näistä?

Rusakon hauduttamisen lisäksi käväisimme viime viikolla Otaniemessä. Akateemisen tuulahduksen lisäksi reissuun ympättiin tehokkaasti kylmälaatikkoerän pelastaminen kaatopaikalta sekä traktorin nouto huollosta. Nyt jarruttamisen varmistukseksi ei tarvitse laskea kauhaa maahan. Olimme siis onnistuneet hankkiutumaan yhteistyöyritykseksi Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden kurssille. Opiskelijat tutustuivat mukana olevien yritysten toimintaan, tekivät pientä tutkimusta mahdollisten asiakkaitten keskuudessa ja muotoilivat sillä perusteella  jonkin yrityksen toimintaa edistävän tuotteen tai palvelun. Yritykset sitten tykönänsä pohtivat, onko heillä oikeasti mahdollisuuksia tai resursseja hyödyntää kurssin tuloksia toiminnassaan.

Tuossa viime viikon tilaisuudessa tuotokset esiteltiin kaikille mukanaolijoille. Kekkerien antina me jäimme pohtimaan, laajennetaanko alkuperäiskarjatoiminnan rahoituspohjaa tarjoamalla kummikyyttöjä kyyttöfaneille. Toinen tulos oli taas kerran muistutus siitä, kuinka mukavaa on, kun ei tarvitse päivittäin ahtaa itseänsä Helsingin kehäteiden sisäpuolelle. Viime päivien uutisten mukaan ahtaus ei sillä suunnalla ole ainakaan vähenemässä. Alkumatkasta katseltiin kuun siltaa järven jäällä ja lumisella pellolla. Perillä tuntui siltä, että vaikkei vielä olisi valjennutkaan, kuunsillan olisi turha yrittää päästä näkyviin betonirakennelma-, asfaltti/ruskea lumi -sekamelskassa. Tosin ajan kyllä itsekin auton mieluummin sille betoniselle kuin kuiselle sillalle oli täysi- tai uusikuu.

Puhtaat ruskeat lakanat

Tuulikin käy ja nyt on jostain syystä linssissä pieniä ruskeita pilkkuja. Seinä tuli vastaan niin, että koko rekkaa ei saanut kuvaan.

Rekalla oli annettu, mutta enää ei oikein voinut kauhalla ottaa. Hallin nurkassa oleva turveknökö alkoi käydä sen verran pieneksi, että traktorin lumikauha ei enää kunnolla täyttynyt. Turve olisi kuitenkin sopinut säätyyppiin paremmin kuin pahna. Jostain syystä tilattu turvekuorma ei tullut ihan niin nopeasti kuin yleensä. Olosuhteet olivat kyllä nopean toimituksen puolella, koska lauhalla säällä koko soveltuvaa kalustoa ei tarvita rahtaamaan haketta ja turvetta lämpölaitoksille. Tänään kaipailtu lähetys kuitenkin vieritteli pihaan noin kymmenellä akselillaan ja hallin nurkaan on nyt varastoitu kyyttörouville ja -herroille puhtaita lakanoita.

Lumipallokeli olisi, mutta eivät taida tyttäret moisen päälle ymmärtää.
Viimekeväisiä lehmävasikoita päivää paistattelemassa. Turpeisesta kuivasta
karsinasta huolimatta joskus näkee muutaman neitokaisen makailevan
märehtimässä lumella. Yleensä naudan asiat ovat kunnossa, jos se märehtii,
mutta ihmisaivoilla kuvittelisi, että ne olisivat vielä kunnommassa, jos
makailisi siellä turve-pahnan päällä.

Valmistelujen puolesta voisi siis vaikka vasikoita ruveta syntymään. Kuiviketta on yllin kyllin ja syntyvien vasikoiden korvamerkit on tilattu. Vielä taitaa kuitenkin kuukauden verran mennä, ennen kuin lisähäntiä  viipahtelee pitkin hallia ja tarhaa.

Nykyaikana korvamerkit taitavat olla  tärkeimmät näistä valmisteluista. Viime vuosina nimittäin kaikki ne lehmät, jotka ovat voineet valita, ovat poikineet ulos eivätkä halliin kuivikkeitten päälle. Vasta matkalla olevat korvamerkit taas olisivat johtaneet rikkomaan lakia eläintunnistejärjestelmästä. Merkkitilaus ei kylläkään vielä ole realisoitunut postilaatikkoon ilmestyvänä valkoisena hankalasti avattavana muovipussina, joten kaidalla tiellä pysymisestä ei siinä mielessä ole takuita. Tai onhan se pussi ihan helppo avata, jos kukaan ei ole lainannut saksia palauttamatta paikoilleen. Aika usein on.

Lumen syrjäytystä

Lunta. Pystyraidoitus hoikentaa, tuumi
männikkö. Puilla kylläkin paksuutta pidetään
tavoittelemisen arvoisena ominaisuutena.

Vanhan kansan säänennustussanonnoissa on määritelty lumen kertymisen ajoittumista. Eri versioissa puolet talven lumista on tullut loppiaiseen (6.1.), Paavon päivään (25.1.) tai Matin päivään (24.2.) mennessä. Näinä leutojen joulukuitten aikana voi todeta, että loppiainen ei ainakaan tämän vuoden osalta osunut kohdalleen. Hiihtäminen on kivaa, mutta silti toivon, ettei tuon Matin päiväkään tällä kertaa täsmäisi. Kertyy meinaan kohtuulliset - tai siis pikemminkin kohtuuttomat - kinokset, jos vielä ei olla puolessa välissä.

Traktorin jarruissa on harmillisia oireita ja kone pitäisi viedä siksi huoltoon. Näillä säillä vika vaivaa ilman muuta juuri sitä lumiauran takana olevaa konetta. Nyt vain pitäisi tietää, koska lumisateissa on vian korjauksen pituinen tauko. Oireet viittaavaat 75 prosentin todennäköisyydellä suht nopeasti hoidettavaan tautiin. Loppu todennäköisyys osuu valitettavasti pitempää poutaa vaativalle vaivalle. Onnistuneeseen sään ennustamiseen pitäisi vielä kombinoida  turvekuorman tilaus sellaiseen ajankohtaan, että toimitus ei osu kyseisen Valtra P(unainen):n sairaslomalle. Turvekuorma tosin on tarvittaessa hoidettavissa toisellakin kauhakoneella, mutta sen riisuminen metsä- ja paalinkuljetus
varustuksesta turpeen kauhomiseen vaatisi ylimääräistä työtä. 

Ilman avattua päätyä paalimakkara on aika hyvin maisemoitu valkoisen
eristekerroksen alle.

Hangen kätköistä on etsitty tienpinnan lisäksi rehuja. Preerialla biisonit huitovat turvallaan lumen pois eineittensä päältä. Kotieläinkyytöillä on vähän helpompaa. Pellon laidassa olevat paalikätköt ovat maastouttamismateriaalin runsaasta kertymisestä huolimatta edelleen löydettävissä. Kuopimisvoima tulee jykevän niskan sijasta 1980-luvun dieselmoottorista ja saanto yhdestä paikasta on selvästi suurempi kuin villillä preerialla. Kaikki tämä tietysti pöytään tarjoiltuna. Korsien lisäksi tarjolla on kivennäisiä. Niiden menekki on jostain syystä pudonnut murto-osaan aikaisemmasta. Voi olla, että kuivan vuoden rehuissa on kivennäistiheys tavallista suurempi, mutta vähän silti huolestuttaa. Mahdollinen kivennäispuutos kun voi näkyä kevään vasikoiden virkeydessä. Sattuu sitä tietysti ihmisilläkin, että tarjolla on monia kropan tarvitsemia hivenaineita sisältävää sapuskaa kuten täysjyväleipää, mutta sitten valitaan kumminkin vain hötöä ranskanpullaa. 

Kivennäiskaukalo ruokintapöydällä. Tarjolle asettelu ei ehkä ole visuaalisesti kummoinen elämys, mutta epäilen silti, ettei koristekuvioiden veisteleminen tarjoiluastiaan kohota menekkiä. Syy lienee jossain muussa.

Saha soi

Isäntä aloitti kevään kuntoilukauden 4,5 kilon moottorisahalla. Kahvat ovat lämmitetyt toisin kuin vastaavan painoisessa kahvakuulassa. Ryhmä kunto-ohjaajia tarkkailee harjoitusta.

Ulkolämpötilat alkavat nollasesongin jälkeen lopultakin olla kuivikkeen kulutuksellisessa optimissa - tänään selvästi sen allekin. Sisälämpötilat taas tuntuvat ihan optimaalisilta, kun muistaa pukea toimistotöihin kynsikkäät. Vuodenaikaa voi siis epäillä talveksi. Talveen viittaa sekin, että isäntä ryhtyi ulkoiluttamaan moottorisahaa. Homma on yleensä mukavampaa silloin, kun ulkoista lämpimyyttä ei ole aivan ylenpalttisesti tarjolla.

Helvetin lähde tähän pulppuilee. Pakkaslukema on alle kahdenkymmenen,
mutta tuoreeltaan kuiville päässyt pohjavesi ei jäästä tiedä.

Auringonottoa Lorun johdolla.

Kyyttöjen metsälaidun sai kuluneelle vuodelle statuksen noston maisemaluokituksessa ja se vaatii aktiivisuutta erilaisissa sahaus- ja risuharrastuksissa. Miinuskahteentoista säädetystä automaatti-ilmastoinnista huolimatta hiki tuppaa työmaalla tulemaan ja juodakin pitää. Isännällä oli eväsjuomana tölkki piimää, jonka hän oikean tarjoilulämpötilan säilymistä edistääkseen oli tunkenut  joutilaaseen villasukkaan - toivottavasti puhtaaseen. Tämä eristys ei kuitenkaan ollut vallinneilla ilmastointisäädöillä riittävä, eikä juoma suostunut tulemaan korkin kautta tölkistä ulos. Tämän seurauksena kotiin tuli aika janoinen mies. Seuraavalla kerralla mukaan täytynee ottaa oikea termospullo.

Sellaisenaan pakkasta kestävät juomat eivät ole moottorisahausyhteensopivia. Sahan tankkiin kaadettuna herkkä moottori ottaa nokkiinsa, mutta sahankuljettajaan kaadettuna jälki voi kyllä olla paljon pahempaa. Etanolikäyttöistä moottorisahaa ei taida ainakaan näiltä markkinoilta löytyä. Brasiliassa tankattiin autoihin etanolia jo 1980-luvulla ennen nykyistä bioaikakautta. Tiedä sitten, olisiko siellä tuontituotteiden välttämiseksi ollut myös pirtulla käyviä moottorisahoja sademetsän parturointiin. Työskentelylämpötila ainakin poikkesi täkäläisestä, kävi saha millä hyvänsä.

Vintillä

Ennen oli kaikkea, sikojakin. Tällaista oli Jörö-karjun
sukupuolielämä eräänä 1960-luvun  syksynä.

Talvella maataloustyöt haittaavat harrastuksia vähemmän kuin kesällä. Nyt on  päätetty harrastaa talon yläpohjan eristyksen parantamista. Ylävintillä on kerros selluvillaa ja runsaasti rompetta. Lisävillan tai tuulen pysäyttävän paperikerroksen asentaminen edellyttää romppeen arkistointia johonkin toiseen (yhtä hankalasti lähestyttävään) paikkaan.

Tämä karjun astutuspäiväkirjasta muutaman metrin länteen
samalla korkeudelle sijaitseva pahnavarasto on jäänyt
luomutarkastajalta vallan huomaamatta. Meillä ei todellakaan
ole esittää dokumentteja sen luomualkuperästä. Nyt täytyy
kai keksiä ja kirjallisesti kuvata menetelmä, miten sen
estää sekaantumasta aktiivivarastoissa olevien erien kanssa.

Pölyn ja selluvillan murenien joukosta tuli vastaan kaikenlaista. Esimerkkeinä mainittakoon isännän 1980-luvulla koulussa tekemä savihylje, jota emäntä epäili ensin hieman erikoiseksi valaaksi. Ihan koko erehdystä en ota hyljetieteellisen tietoni vähäisen määrän piikkiin, vaan osan voi laittaa isännän taiteellisten kykyjen tuolloisen tason kontolle. Mainittakoon, että jos vastaava luomus olisi tehty emännän taiteellisilla kyvyillä, lopputulos olisi saattanut käydä harakasta tai lentokoneestakin. Nyt sentään todellisuus ja arvaus olivat molemmat vesinisäkkäitä. Vastaan tuli myös emännän ala-asteaikaisia hiihtokilpailulusikoita. Niiden määrä taas kertoo enemmän sarjan osallistujamääristä kuin vastaanottajan urheilullisista kyvyistä. Löytyi myös käyttökuntoinen potta, joka ei löytynyt silloin, kun lapsityövoima olisi sitä tarvinnut. Ostimme siis kumminkin turhaan uuden vuosituhannen alussa. Oli kai muita kiireitä kuin mukavuuslaitosetsintöjen jatkaminen.


Näiden taide- ja käyttöesineiden lisäksi laatikoissa oli myös runsaasti dokumentteja tilan aikaisemmasta maataloustuotannosta: karjantarkkailukirjoja, työaikakirjanpitoja, veromappeja ja olipa eräs vihkonen sikaosastoltakin. Haju oli kyllä jo haihtunut, mutta aitoutta ei silti ollut aihetta epäillä. 

Ensin työ sitten huvi

Traktori liittyy maatalouteen ja tämä on
maatalousaiheinen blogi, joten kuva ei ole täysin
aiheen vierestä. Katselimme nuorimmaisen
kanssa neuleitten kuvia. Tämä eräässä villapaidassa
ollut kuvio innosti nuorukaista niin, että se tuli piirrettyä
muistiin. Ruutujen värittämiseen silmukoita
laskemalla emännän piirustustaidot riittävät.

Tänään on tavattu eläinlääkäri. Kohtaamiset liittyvät onneksi useimmiten koulun kuusijuhlan, lasten harrastusten tai maatalousnäyettelyn kaltaisiin tilanteisiin, mutta tänään tapaaminen oli valitettavasti työn merkeissä. Nolla-hieho oli alkanut ontumaan jalkaansa. Kurkkasimme sitä itse perjantaina, mutta koska mitään hälyyttävää ei sorkassa silloin havaittu, uskallettiin toivoa, että kyseessä olisi levolla koheneva venähdys tms. Kohenemista ei kuitenkaan tapahtunut, mikä johti tämän päivän kohtaamiseen. Kyseessä ei valitettavasti ollut venähdys mutta jonkinlaisen tuoreen tapaturman huonoennusteinen seuraus kuitenkin. Ajallisesti kuvaan sopii valitettavasti sekin, että uuden vuoden pamauksia pelästyessä on tapahtunut jonkinlainen riuhtominen väärässä paikassa.  Positiivinen puoli on se, ettei mistään tarttuvasta ole kysymys. Nyt sitten ihmetellään, mikä olisi vähiten huono vaihtoehto.

Lavetin valojen korjaus lauantaina iltapäivällä. Seitsemän johtoa meni yllättäen
kerrasta oikeille paikoilleen. Isäntä tuumi, olisiko pitänyt laittaa lottokuponki samalla
vauhdilla - nykytekniikalla olisi vielä ehtinyt. Emäntä tyrmäsi ajatuksen tilastollisin
perustein, vaikka aikanaan lukiossa menestyksellä suoritetun todennäköisyyslaskennan
kurssin sisältö oli aika hyvin painunut unholaan. Sitä ei ole edes päässyt kertaamaan,
kun lukiolainen on selvinnyt tehtävistään itse. Sen verran kuitenkin oli hämäriä
muistikuvia, että johtojen epäilisi menevän paikoilleen 20000 kertaa helpommin. -
Tietysti voisi ajatella, että viisi oikeinkin on ihan hyvä.

Verokuittien naputtelu saavutti loppusuoransa ja maaliviiva ylittyi iltapäivällä. Vaati muutamia kierroksia auton tuulilaseilla ja eri lompakoissa, mutta ne kuitit, joita osattiin kaivata tulivat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Ne, joita ei osata kaivatakaan - sikäli kun niitä on - jäävät verottajan voitoksi. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä muuttamaan kirjaukset veroilmoitukseksi. On olevinaan työlästä verrattuna konemaiseen kirjaamiseen (aika monen tililajin numero löytyy tässä vaiheessa päästä), sillä  kyseisiä kirjanpito-ohjelman kohtia tarvitsee vain kerran vuodessa.

Veroilmoituksen jättöaika myöhentyi kahdella kuukaudella aikaisemmasta.  Eräpäivä on nyt huhtikuun lopussa. Teoriassa sen voisi siis säästää samaan ruuhkaan tukihakemusten jätön ja kevätkylvöjen kanssa. Arvonlisäverojen eräpäivä on kuitenkin ennallaan, mikä suojaa ruuhkahuipun muodostumiselta. Eli emäntä pysyy järjestyksessä ja tekee ensin toimistotöitä ja sitten vasta palkitsee itsensä talvihuveilla - vaikka nyt niillä yläkuvan neulomisilla.

Uuden vuoden klapit

Uuden vuoden siistiminen, kun joulusiivouksen jäljet ovat jo
havaitsemattomissa. Nompparellin (vas.) porukka on saanut etuosan pahnat
järjestykseen, mutta takarivin pojilla näyttäisi olevan vielä röykkiön loppu
tasoitettavana.

Uuden vuoden sääennuste aiheutti varautumistoimia. Klapia laatikkoon,
laatikot pulkkaan ja klapit keittiöön. Kaikenlaisia riskejä otetaan, mutta
puuroton aamu olisi jo liikaa. Tuulisen yön jälkeen sähköllä saattaa
olla hyppymatkaa. Tee ajateltiin tehdä termoksesen valmiiksi jo illalla.

Tänään on ollut vuoden vaihtumiseen liittyvien rituaalien vuoro. Kirjattiin ylös traktorien ja kuivurin tuntilukemat, sähkömittarin lukemat, laskettiin paalit jne. Rituaalivälineiksi riittivät kynä ja paperi, ääntä lähti lähinnä avustavasta työvoimasta. Sitä lähtee erityisesti silloin, kun avustava työvoima (2 kpl) on keskenään erimielistä tai vaihtoehtoisesti hyvin innoissaan jostain. Kautta maailman suositut myöhempään vuorokauden aikaan sijoittuvat äänekkäät mutta ruutiset rituaalit jätämme suosiolla niille, jotka eivät ole koskaan viettäneet uuden vuoden päivää hiihdellen jäljittämässä metsään paukkuja karanneita nautoja. Emäntä ei ole, mutta isäntä on nuoruudessaan sitäkin lajia kokeillut. Kyytöt ovat pysytelleet kotona, mutta eivät ne lehmän hermoistaan huolimatta uuden vuoden öinä varsinaisesti ole levollisuutta huoukuneet.

Paalien laskennan tulos vahvisti aikaisemman arvion, että niukasta sadosta huolimatta rehu ei lopu ennen kuin uutta taas kasvaa. Teurasruuhkan muodostamiselle ei siis sen puolesta ole tarvetta. Tähänastinen syksy ja alkutalvi on tosin syöpötelty ylivuotisia heiniä. Viime suven korsiin siirrytään vasta nyt. Toivottavasti turpien omistajat ilahtuvat tuoreemmasta rehusta ja toivottavasti pötsit eivät tykkää pahaa menneen kesän säillä sokeripitoiseksi kasvaneesta heinästä.

Vähän vielä jouluhymyjä, kun loppiaiseen on vielä turvaväliä.

Uuden vuoden tienooseen on luvattu lumisateella terästettyjä kovia tuulia osin epätyypillisestä suunnasta. Oivallista säätä istua pirtissä, paitsi että pirtti käy koleaksi, jos tuuli ja lumi järjestävät sähkölle hyppymatkaa. Sähkö ei kumminkaan ymmärrä hypätä juuri lämpökeskuksen stokerin virtapireihin. Lämpö siis tulee hakkeesta, mutta hake siirtyy varastosta palelemaan sähkön voimalla. Itse asiassa lämpökeskuksella oli juhlapyhän aattojen tapaan pientä remontin tarvetta, joten varaajassakaan eivät ole lämmöt valmiiksi korkeimmillaan.

Klapit ja halot liikkuvat onneksi lihasvoimalla ja niitten liikuttaminenkin lämmittää. Agregaattia tarvitaan vasta sitten, kun lehmien juomasammioissa alkaa pohja häämöttää. Ihmisten vedet hakee lyhyen aikaa vaikka ämpärillä purosta. Lehmien litramäärillä olisi kyllä vesitornissa puolensa - painovoima - niin kauan kuin sitä riittää - tehoaa vaikka sähkö olisi poikkikin. Laiskemmat naudat tosin nytkin särpivät välillä lunta silloin, kun eivät viitsi löntystellä juoma-altaalle. Suositusta lumen syönnin välttämisestä ne tuntuvat noudattavan yhtä hyvin kuin noin kolmi-nelivuotiaat yleensä.