Kuka päättää aikatauluista?

Kreijan "pienokainen" maidolla. Tuon kokoiselle mötkäleelle
maidottoman marraskuun ei pitäisi olla ongelma.

Tällä kertaa lehmä. Talon väki sopeutuu.

Perjantai-iltapäivällä kotiutuva koululainen tiedotti hallipihalla vaeltelevista irtonaudoista.
Koululainen kiskoi haalarit päälle, emäntä perästä. Sen verran hidastelua matkalle, että napattiin matkanvarrelta paremman puutteessa luuta parantamaan ominaisuuksia aidan pätkänä.

Operaatiosta selvittiin kuitenkin lähes hiettömästi. Valmiiksi pihalla ollut isäntä oli myös havainnut oman tiensä kulkijat. Spurttaamalla ylämäkeen laitumen halki ehti tukkimaan  aitauksien välissä menevän metsäatuotien, jonne seurue suuntasi. Emännän ylämäkispurtti turvasaappaissa ehti parahiksi tukkimaan paljain sorkin vastaavan harjoituksen tehneen lauman paluun samaa tietä takaisin, jolloin porukka siirtyi sujuvasti avatusta portista hallin viereiselle laitumelle.

Kesän jatkuminen on hiukan haitannut metsänhoitoon ehtimistä, mutta
jotain pientä sentään tapahtuu. Raivaussahuri kivisennäköisessä kuusikossa.

Aikaisemmin samana päivänä oli mietitty, koska eläimet otettaisiin sisälle ja vasikat vieroitettaisiin emoistaan. Oli päätetty ottaa viikonloppu rauhallisemmin ja sen jälkeen levännein voimin ryhtyä operoimaan. Paikkaa vaihtaneen lauman pääluku huomioon ottaen hallin viereinen laidun oli kuitenkin turhan pieni samoin kuin tältä laitumelta käytettävissä oleva hallin puolikas. Piti siis korjata aita ja palauttaa eläimet takaisin isommalle laitumelle tai järjestellä osa porukasta toisen puolen karsinoihin. Kokonaistyömäärän minimoimiseksi päädyttiin jälkimmäiseen ja pyhäinpäivä muuttuikin sitten osin työpäiväksi. Pyhätyölisää tilillä tuskin kuitenkaan havaitaan.
 
Kevättalviset vasikat ovat siis nyt ehtineet viettää pari päivää kasvissyöjän elämää. Huhuilu on ollut aika äänekästä aidan molemmilla puolilla. Emojen ja vasikoitten väliseen aitaan lisättiin vielä yksi hyvin näkyvä lanka varmentamaan dieetin muutosta. Maito epäilemättä edelleen maistuisi. Tutkimusten mukaan sekä emot että vasut stressaantuvat vieroituksesta vähemmän, kun ne pääsevät näkemään toisensa. Siinä on nyt kuljeskeltu aidan viertä molemmilla puolilla. Maitohuhuilu alkaa huomen illalla olla aika vähissä. Se voisi pitemmän päälle stressata talonväkeäkin, mutta tänne toisella puolella rakennusta olevaan toimistokammariin isompi meteli aiheutuu puuromansikoita jakavien herrojen eriävästä näkemyksestä koskien jaon tasapuolisuutta.

Kaksin kotona

Taivas on yleensä sininen yläpuolella. Ruohosta taas laajoissa piireissä tiedetään, että se on vihreämpää aidan toisella puolella. Tästä kuvasta on siten helppo päätellä, kumpi on toinen puoli. Vihreyden ajallsta ulottuvuutta on kuluvana vuonna piisannut.

Tämä on soveltavaa maatalouteknologiaa. Kela on tarkoitettu
kasteluletkun rullaukseen, mutta nyt siihen pyöriteltiin kasvimaalta
pois kerätty ötökkäverrko. Lämpötila alkaa olla lukemissa, jossa kärpäset tai
gammayökköset eivät kiusaa. Verkon käsittely oli paljon
vaivattomampaa silloin, kun se oli pakkauksessaan ja kuiva.

Isännän alkuviikko meni lietteen levityksessä. Emäntä viihdytti itseään järjestämällä veromappeja, jotka ovat maan sulattua kyllä täyttyneet, mutta mitään muuta niille ei sitten olekaan tehty. Näistä eriosoitteisista töistä päästiin eilen samalle työmaalle, kun kerättiin talteen viimeisiä kaaleja ja porkkanoita.

Lapset olivat lähteneet syyslomailemaan länteen ja mummo ja ukki itään. Isäntä ja emäntä siis viettivät laatuaikaa aivan kahdestaan. Länteen suuntautunut syyslomamatka edellytti reilun kolmen tunnin linja-automatkustusta, mihin esikouluikään ehtinyt nuorukainen tietysti ymmärtää varustautua eväillä. Tässä tapauksessa kaveri pesi ja kuori kasan porkkanoita, joiden seuraksi otettiin kilon kiinankaali. Jäi kysymättä, mitä niistä oli perille tullessa jäljellä ja riittikö velipojalle tai samassa kyydissä menneelle isosiskolle.

Näiden viimeisten vihanneskeräilyjen seurauksena kasvimaan itsepalvelutarjonta on kutistunut. Persiljan, purjon, mangoldin, palmu- tai lehtikaalin, punajuuren ja palsternakan ystävillä on vielä mahdollisuus tee se itse -henkiseen itsensä toteutukseen. Lehtikaalin osalta kauden viimeistä satoa voi aikanaan todennäköisesti saapua keräämään vaikka hiihtämällä, elleivät sitten rusakot ehdi ennen. Sukset saattaisivatkin olla varma ratkaisu, sillä kasvimaalle vievän peltotien talvikunnossapito on tarpeen- tai tarpeettomuuden mukaista.

Muitakin vihanneksia on saatavilla, mutta niitten osalta joutuu tyytymään tilan vaihtelevalla henkilökunnalla toimivaan palvelumyyntiin. Tee se itse -mallissakin sää alkaa rajoittaa aukioloa. Kerättyjen viherrysten säilyminen on parempaa, kun ne poimii vasta kohmeen sulattua. Sormet saa kyllä palelemaan, vielä lehtien sulamisen jälkeenkin.

Oman väen ruokailusta voidaan sadonkorjuun perusteella sanoa, että tulevana talvena syömme runsaasti punakaalia, purjoa ja perunaa. No, ero muihin vuosiin on kai lähinnä kaalin valtavärissä. Lisäksi aivotyön tarve kauppareissuilla vähenee, kun ei tarvitse miettiä, miten pyöreän kaalin kerän ja kulmikkaat piimäpurkit saa mahtumaan pyörän koriin niin, että kaali on kääritty pakkaselta turvaan. Kyllä on elämä nyt helppoa.

Kuvan lajin sesonki taitaa lähestyä. Voidaan käyttää taide-esineenä tai syödä. Makukin on kehittynyt nyt muutaman viikon varastoinnin aikana. Tule hakemaan omasi. Käyttöohjeita tästä linkistä.

Juuria mullasta

Ukki ohjastaa siivettömäksi kynittyä kaksisiipistä auraa. Emäntä ja
isäntä huiskivat multaa toistensa naamoille. Sellerin juurakon mukana nousi
yleensä kiloittain kosteaa maata. Näitä multamötiköitä nostelleessa
tapansa mukaan riittävän lämpimästi pukeutunut isäntä totesi, että
ilman villahousuja olisi tällä kertaa tarjennut.

Viime perjantaina oli ohjelmassa lähes vuosittainen Päijänteen ympäriajo. Pohjoiseen päin mentiin itäpuolta ja takaisin tultiin lännen kautta. Tunnetumpaan Päitsiin erona oli lisäksi kulkuneuvon suurempi rengasmäärä ja se ettemme tulleet ollenkaan kuraisiksi. Haalarit pääsee likaamaan ihan kotihommissakin. Emäntä ja isäntä siis virkistäytyivät pistäytymällä Kone-Agria-näyttelyssä Jyväskylässä. Positiivisesti ajatellen olimme lomalla, koska matkailtiin ihan kahdestaan.

Näyttelyreissun kanssa päällekkäin osui myös tilamyynnin virallinen aukioloaika. Virallisuus ei ole kovin vakavaa, sillä edellisellä viikolla myynti oli suurempaa ennen ja jälkeen aukiolon kuin sen aikana.

Isäntä kävi juuri aamulla parturissa, mutta sellerillä on vielä aika pehko.

Vanhemman nuorison pitkien koulupäivien ja palloiluharjoitusten vuoksi myymälänhoitajiksi päätyi pari alaluokkaikäistä nuorukaista - erittäin mielellään. Valikoituneista yksi osasi lukea ja kirjoittaa. Keskiarvo on kai silloin se, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Jälkikäteen tiedustelin asiakkailta näkemyksiä palvelun laadusta. Näkemykset lämmittivät mieltä. Positiivisina puolina mainittiin myös se, että kumpikaan herroista ei kastellut asiakkaita vesipyssyllä. En tiennyt sellaisen kuuluvan kalustoonkaan. Edellisen viikonlopun talkoissa tyhjentynyttä sinappipulloa olin tosin nähnyt käytettävän vastaavaan toimintaan - siis veljen ei asiakkaan kasteluun.

Esikoulussa on tehty esim. "Etsi samanmuotoiset" -tyyppisiä
tehtäviä. Tämä tehtävätyyppi näyttäisi olevan
hallinnassa. Ilmeiset kiinankaalit siipien alla sitä maailman
taivailla huristellaan.

Tällä viikolla korjataan satoa. On mietitty, mihin kaalit mahtuvat ja pohdittu, miten lukuisilla
juurillaan tiukasti maahan takertuneet sellerit saisi vähimmällä vaivalla ylös. Kuultujen vihjeitten perusteella haettiin lainaan kaksisiipinen aura, josta siivet irroitettiin. Auran irti kohottamat sellerit ravisteltiin sitten vähempimultaisiksi, listittiin ja kerättiin talteen.

Juuresten lisäksi loppusyksyä ilahduttaa kiinankaali. Paino sanalla ilahduttaa. Kiinankaalista riemuitsemisessa kunnostautuvat erityisesti samat tyypit kuin viime perjantain myymälänhoidossa. Nuorimmaisella rouskutus keskeytyi yhtenä iltana viimeisen kaalinpalan mentyä suuhun. Emäntä ehdotti, että poika hakisi kylmiöstä seuraavan ja jatkaisi urakkaansa. Ehdotus otettiin ilolla vastaan. Tosin rouskuttaja sanoi hakevansa varmuuden vuoksi kaksi. Takaisin tultiin sitten suippo pötkylä kummassakin kainalossa. Noutaja kertoi paluumatkan kulkeneen erityisen joutuisasti, koska hänellä oli nämä suihkumoottorit. Iloa riittää siis sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna. Laskeutumisen jälkeen jatkui rouskutus.  

Talvi tulee - emme ole valmiita

Vielä vihertää tälle porukalle vaikkeivät golf-kentällä käykään.
Säilörehukauden aloittamiseen lienee kuitenkin jo henkisesti
varauduttu. Muutos on vähintään yhtä suuri huoltojoukoilla.

Viimeviikkoinen pakkasaamu muistutti sesongin lopun lähenemisestä. Nyt ei varoittelusta taas ole tietoakaan, vaan mittari on toistakymmentä astetta plussalla. Valmistaviin toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin vähintäänkin ruvettava suunnittelemaan, ellei peräti toteuttamaan.

Matoja sellerin juurakoissa. Erottuisivatkohan ne paremmin musta-valkotelkkarista.
Kukaan ei taida tätä lähetystä sellaisesta kuitenkaan katsoa.

Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että loput juurekset ja perunat pitäisi saada pellolta pois ennen kuin ne jäätyvät sinne kiinni. Tänään käytiin apumiehen kanssa jo vähän harjoittelemassa sellereillä. Erityisen runsaasti tarjolla oli työn iloa. Tylsälle aikuiselle sellereitten määrä ja kokokin olisivat kelvanneet ilonaiheiksi. Vähemmän urautunutta esikoululaista sen sijaan riemastuttivat sellereiden juurissa pyörivät madot. Yhtään alle kaksimatoista ei tullut vastaan. Määrä siis laskettiin jokaisesta. Emme muuten ajatelleet osallistua nopein työsaavutus -kisaan - ainakaan tällä matotekniikalla.

Sellereitten lisäksi kiinni saatiin valkoisia ja punaisia kaaleja sekä kasa palsternakkoja ja porkkanoita. Eivät ne varsinaisesti karata yrittäneet, joten kiinniotto oli aika helppoa. Pyydystämistä helpottaa sellereihin verrattuna sekin, että niillä on  juuria vähemmän. Sellerin  mukana irtoaa yleensä ensin ainakin ämpärillinen maata juurakon seuraksi. Muistan vanhemman lapsityövoiman edustajan nuorempana nimittäneen sellereitä parroiksi. Aika kuvaavaa.

Viikonloppuna harrastettiin talkoita. Ympäristökeskuksen pitää tiedottaa projekteistaan jollainen talvinen puronmutkistuskin oli. Tiedotustilaisuudeksi oli suunniteltu kutusoraikkotalkoot. Tehtiin siis ämpäreillä ja lapioilla homma, joka olisi käynyt nopeammin kaivurilla sekä syötiin hernesoppaa - kyyttöhernesoppaa. (Ohje: Keitä ensin päivä luita ja siivilöi liemi. Valmista soppa tähän liemeen.) Osanotto ei ollut kovin runsasta, mutta asian hyvä puoli on se, että tällä viikolla ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ruokaa. Sekä lounaaksi että päivälliseksi on ollut tarjolla hernesoppaa. Kouluruokaa nauttivat koululaiset ovat tietysti joutuneet pärjäämään pelkällä päivällissopalla.

Rakastuneet taimenet tervetuloa! Soraikkopaikassa pitää käydä riittävä virta, jotta sora pysyy puhtaana. Lisäksi lähellä pitäisi olla kaloille sopivia suojapaikkoja. Taimenen alkuja tapaa purolla lähes joka kerta, mutta tuleekohan niitä nyt lisää.

Hämärähommia ja vähän sadettakin

Eilen oli ohjelmassa viilentyneen härän kotiutus reko-kierroksen kautta. Startti oli jo aamupäivällä. Ensin jätettiin muutama laatikko vihanneksia (mm. myöhemmin mainittavat salaatit) Hollolan puolelle. Sitten suunnattiin leikkaamolle, josta kruisattiin Hyvinkäälle Knehtilän tilalle täydentämään siellä asiakkaita palvelevaa kyyttöpakastinta. Aikaa oli sopivasti leikkaamon sulkemisen ja Töölön rekon alun välillä. Paikalla tavattu juuri Helsingistä palannut Knehtilän isäntä kertoi matkansa kestäneen, koska liikennettä oli välillä pysäytetty. Syynä olivat ilmeisesti kaupungissa samaan aikaan pistäytyneet Obama ja Medvedev. Tämähän tiesi meille kiirettä. Nyt pitäisi päättää, kummalle loput härästä kannattaa myydä, Obamalle vai Medvedeville. Kumpi olisi mainosarvoisempi asiakas? Tietysti Töölöön ehtimiseenkin piti jättää riittävä ruuhka- ja pysäytysvara. Ja ehkä vierailujen turvatoimista vastanneet komisariot eivät olisi pitäneet kyyttöhuutokauppaa riittävänä syynä päästää kyseisten herrojen puheille.

Reissuun lähtö oli aamupäivällä. Ensimmäisen kolmenkymmenen kilometrin jälkeen tuli mieleen, että matkaan lähteväksi kasatuista varusteista saappaat ovat edelleen kotona oven suussa. Iltapäivällä körötettiin kolmostietä kohti Töölön rekoa ja tuulilasi kertoo, että tässä vaiheessa saappaita oli pikkuisen ikävä - noin ennakoivasti siis, autoon sisälle ei vesi sentään tule.

Kyyttö jäi kotimaan kulutukseen ja helsinkiläiset saivat osansa. Kauppamatkailun vuoksi lastenhoito toteutui teleliikenneyhteydellä. Ensimmäinen soittaja tiedusteli tarkennuksia pinaattilettujen valmistusmenetelmään. Kaikkea pinaattia ei siis ole myyty, vaan varsinkin vähäikäisimpien kotikuluttajien riemuksi sitä riittää runsaasti myös kotikulutukseen. Toisen soittajan ongelma taas koski hiiliatomeidenn grafiitissa muodostamien sidosten ominaisuuksia. Kuinkahan laajaan aihekirjoon olisi päästy, jos myös lopuilla neljällä olisi ollut kiireellistä kysyttävää.

Isäntä kuutamourakoimassa.

Päivät ovat jo aika lyhyitä. Keväällä kylmän yön edellä harsoja leviteltiin luonnonvalossa lähelle puolta yötä. Muutama päivä sitten oli vähän vastaava keikka. Illalla tuli tieto isomman salaattisatsin tarvitsijasta. Sääennuste lupasi kylmää yötä, joten päätettiin ryhtyä turvatoimiin salaatinkerien kuntoluokan varmistamiseksi. Lyhyt päivä oli auringon puolesta jo päättynyt. Kohtuullisen täysi kuu tuurasi päivävuoroja tekevää valaisinkollegaansa siinä määrin, että operaatio oli kuutamokeikka ihan sanan konkreettisessa merkityksessä. Tilattujen kerien kerääminen samantien valmiiksi vaikutti vaivattomammalta ratkaisulta kuin harsojen levittely. Tai kyllä harsojakin leviteltiin, mutta ei sitten niin paljoa. Nykyaikaisten otsalamppujen valovoimasta huolimatta kerien ulkonäkö vielä tarkastettiin äsken mainitun päivävuorolaisen palattua sorvin ääreen.

Ostitko tilalta?

Lehtikaalien joukkoon on ilmiselvästi piilotettu aarre. Aarteen näyttäjä
näyttäytyi osta tilalta -päivään nähden dagen efter, joten emme pystyneet
tätä mielenkiintoista tietoa hyödyntämään markkinoinnissa. Tosin ei ole
varmuutta, tuoko aarre juurten tuntumassa makua vai sivumakua.

Viikonloppu vietettiin osta tilalta -päivän merkeissä. Meille tämä tietysti oli myy tilalta -päivä. Oli ihan mukava välillä pystyttää vihannestiski kotiin kylmiön eteen sen sijaan, että pakkaa sen ensin pakettiautoon ja sitten purkaa ja taas pakkaa ja purkaa. Lihapakastimen siirtely on sentään helppoa. Ei ole siis torikauppiaan rutiineja ja ammattitaitoa ehtinyt kertymään.

Perjantai-iltana tuli hetken mielijohteesta leivottua
kurpitsapiirakka, joka laitettiin tarjolle osta tilalta -kahvioon.
Ajatus oli syödä yli jääneet itse saunasta tultua. Iloisesti
yllättäneen asiakasmäärän ansiosta tuumasta
toimeen ei kuitenkaan päästy, tai siis toimi vaihtui uuden
piirakan leipomiseksi seuraavana päivänä. Tämä ei
varsinaisesti ollut ongelma. Raaka-aine ei ole loppumassa.

Viime vuonna tilaisuus oli aika rauhallinen ja nytkin oli suunniteltuna, mitä kerkeää tekemään samalla, kun päivystää asiakkaita. Suunnitelma meni mönkään. Paikalliset tiedotusvälineet olivat ottaneet tosissaan tapahtuman levittäytymisen pitkin maakuntaa. Maakuntalehden perjantainen numero oli poiminut netin osta tilalta -sivulta alueen kohteet ja niiden esittelyt.

Tästä esittelystä muutaman päivän reissussa ollut isäntä luki, että meillä on päivän kunniaksi tavattavissa luomulehmä ja leikkuupuimuri. Emäntä vain oli alkusointuja keksiessään unohtanut, että talon puimurin puolikas odotteli poutaa naapurikylällä. Sääennuste sentään oli tarkistettu, että puimassa ei olla.

Lehden lisäksi asiasta intoutui maakuntaradio. Perjantai-iltapäivällä emännälle soitettiin ja kysyttiin, voiko tilalle tulla meitä jututtamaan saman illan osta tilalta -aiheiseen lähetyksen pätkään. Aina valmiina, vaikkemme koskaan partiossa ole olleetkaan. Isäntä tunnusti tämän puimurin matkoilla olon radioaalloilla, joten koneen kotiutuksen perään kyselijöitä oli seuraavana päivänä useampia. Emännän ja isännän kanssa samalta vuosikymmeneltä oleva vanha puimuri oli onneksi jätetty taloon silloin, kun nykyään aktiivipalveluksessa oleva puolikas ostettiin. Varalle jättämisessä oli kyllä ajateltu esim. viipyviä varaosia tai yhtäaikaista käyttötarvetta toisen puoliskon omistajan kanssa. Nyt se tarve oli kuitenkin markkinointilupausten lunastaminen ja tulihan sillä hyvä mieli muutamalle noin metrin mittaiselle. Luvatun (tämäkin lupaus piti) sateen vuoksi puimuri tosin jätettiin ajamatta hallista pihalle, jotta sen katselu olisi miellyttävää myös sille huoltajalle, joka ei halua kiivetä hyttiin.

Näillä eväillä osta tilalta -väkeä ilmaantuikin sitten selvästi edellisvuotista enemmän ja suunnitellut oheistoiminnat siirtyivät suunniteltua myöhemmäksi. Kahviota varten edellisenä päivänä leivotuille pullille kaivettiin jatkoa pakastimesta ja kasvimaalle körötettiin useamman kerran hakemaan lisää myytävää. Varastoonkin oli haettu tuotteita aika varovasti. Päivän mittaan oli kiva myös kuulla, että moni oli joko käynyt jollain toisellakin tilalla tai oli menossa. Eivät menneet hukkaan tilallisten vaivannäkö eivätkä ne paikallisten medioitten ponnistelut seudun eläväisyyden eteen. Samoissa merkeissä varmaan tavataan ensi vuonna. Sitä ennen tietysti jossain muissa merkeissä tai ilman merkkejä. Tattari saatiin tänään puitua loppuun, joten nyt on tämän vuosituhannen Sampokin kotiutettu sen nelisenkymmentä vuotta vanhan Claysonin kaveriksi.

Tattarin nielijä työssään.

Tattarin talletusta

Puimurin tuutista tullutta tattaria. Alapuolella tämänvuotista ja ylempänä
otos aikaisemmalta vuodelta. Savikan siemeniä näkyy molemmissa, mutta
määrässä on eroa.

Tattarit piti puida menneellä viikolla, mutta kesken jäi. Parhaannäköinen lohko ei ollut vielä valmista. Vähemmän parhaat lohkot korjattiin, mutta toimenpide saattoi olla lähempänä kadon- kuin sadonkorjuuta. Tavaraa kyllä kertyi, mutta siitä valtaosa oli savikkaa, jolle edelleenkään ei ole kaupallista käyttöä. Maistelin kyllä kuormasta. Maku oli ihan siedettävä, mutten luottanut markkinointikykyihini niin paljon, että olisi ollut järkeä ryhtyä kuivaamaan poislajiteltuja kuutiometrejä. Ties vaikka tarvitsisi vielä uuselintarvikeluvankin.

Savikka piti saada pois tattarin seasta ennen kuivuriin päästämistä. Tässä
siemeniä lasketaan seulan läpi. Seulan alustasta savikoita tyhjennettiin kairalla
etukuormaajan lumikauhaan. Aika räpeltämistä. 

Savikan sekainen tattari työllisti kuivauksessa ylenmäärin. Nihkeä siemenmössö ei suvainnut valua ja liikkua laitteistossa, vaan holvasi missä vain mahdollista. Jos muinaiset roomalaiset eivät olisi holvirakennetta aikanaan keksineet, olisi inspiraatio varmaan tullut jollekulle märän viljan kanssa kaatosuppilon vieressä hikoilevalle. Tai ehkä sille palelijalle, jonka talo lakkasi lämpiämästä, kun hake holvasi siilossa.

Mistä se savikka sitten kiusaksi tuli? Kylmänarka tattari voidaan kylvää vasta, kun kristallipallo, sammakonkoipi tai Pekka Pouta kertovat viimeisten hallojen menneen. Tänä vuonna työhön uskaltauduttiin toukokuun lopussa. Sateeton hellesää oli tuolloin kuivattanut maata niin paljon, että itäminen oli hidasta ja epätasaista. Itämisen jälkeen tuli vielä pari kylmää yötä, jolloin myöhemmin itäneet pienimmät tattarit paleltuivat. Harvaksi jääneessä kasvustossahan oli sitten tilaa oloihin täydellisesti sopeutuneille oheiskasveille. Kylvön viivästäminenkään tuskin olisi auttanut, sillä pouta jatkui ja maa kuivui entisestään. Väärä kasvi siis tälle vuodelle. Viljely ei suinkaan ollut taitamatonta. Sitä tässä seliteltiin.

Vasemmalla kurpitsalyhty versio 2. Oikealla oleva versio 1, jonka hymyä voisi luonnehtia jo aika hyytyneeksi, tehtiin puolitoista kuukautta aikaisemmin. Kuten kuvasta voi uskoa, kurpitsasta 95 % on vettä. Arvelin oranssiksi ehtineitten kurpitsoitten käyvän paremmin kaupaksi, joten kaiverruslupa tuli vielä vihreälle kurpitsalle, jonka ei enää arvata ehtivän valmiiksi.