Tehokasta ja tehotonta siivousta

Tarjolla aiheeseen liittymättömiä kuvia. Harmonisempaa katseltavaa
kuin sekasotku. Onkohan sitä kellään omasta takaa, vai meilä vaan.
Laidunnettuun metsään on istutettu muutama tammi. Maistuisivat
kovin hyvin laiduntajille. Alkuun pääsy on turvattu aitaamalla
puille turva-alue.

Tänään on siivottu perusteellisesti eräiden nuorten herrojen huone. Lattioilta, sänkyjen alta ym. löytyi mm. näkkileipää, kakkoa, hapanleipää, rusinoita (keltaisia), taatelia, siirappia (lattian ja pöydän lisäksi kaadettuna kananmunakennon koloihin), siskojen karamelleja puoliksi syötynä, sokeripaloja kokonaisina ja murskana, öljyhampunsiemeniä, styroxmurusia (aika samankokoisia nämä kaksi), siskojen pikkutavaroita, teippirullan pohjia (teippi oli kierrettynä mm. kerrossängyntikkaitten siihen tikkaaseen, mihin ei ollut levitelty liimaa), lankarullia (langoista saa sekä myttyjä että hämähäkinverkkoja), tyhjiä liimapuikkoja, sukkia  (sekä parillisia että parittomia, siirapilla makeutettuna ja au naturel), coctailtikkuja (emme kierrätä näitä yksilöitä enää markkinatilaisuuksien kyyttöpullanmaistatukseen, menevät paikalliseen energiakäyttöön) ja muffinssivuokia. Oli varmaan jotain muutakin.

Kaverit on käyty peittämässä pimeän aikaan nukkumaan, joten kaikki likaiset yksityiskohdat eivät ole päässeet aikuisia liikaa häiritsemään. Sotku on saanut rauhassa kertyä. En ottanut kuvaa.

Tie vie sinne ja tie vie tänne ja tie vie kahtahalle.. Lehmänpolkua vähän
toisella kymmenellä olevassa kuusikossa. Homo erectukselle
(pystyihminen suom. huom.) kulkeminen on ajoittain hiukan
hankalaa - neulasia silmissä. Neljällä sorkalla, turpa oksiston
alapuolella menetelmällä maisema vaihtuu kuitenkin sangen sujuvasti.

Mitenkäs tämä liittyi maatalouteen? Tuli vain mieleen, että tämän boydiversiteetin hygienisoimiseen käytetty aika riittäisi talvikaudella ainakin kahdeksi viikoksi karsinoitten siivoamiseen muutamalta kymmeneltä naudalta. Kyllä lehmät ovat sitten siistejä ja helppohoitoisia saman ikäluokan ihmisiin verrattuna. Käytetyn apuvälineen kapasiteetissa tietysti on eroa: Electrolux 1,6 kW (sen verran vanha kapistus, että ylittää pölynimuridirektiivin sallimat lukemat) vai Valtra 100 kW. Jälkimmäinen ei tosin olisi mahtunut poikien huoneeseen. Eikä se selvästi pienitehoisempi etukuormaajafiiattikaan, jota myös karsinahommissa käytetään.

Sukupuuton pelko

Ekstratöitä aiheuttanut Lappis. Taitaa tulla vähän kalliimpaa lihaa.

Sonnit ovat laiduntaneet talon alapuolella olevaa laidunta. Osa lehmistä ja muutama hieho taas olivat toisella lohkolla näistä vähän matkan päässä. Väliin oli varmuuden vuoksi jätetty yhden lohkon levyinen no man's, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa no gender's, land. Aamulla todettiin kuitenkin liikehdintää tällä puskurivyöhykkeellä. Selitys löytyi sähköpaimenen alhaisesta jännitelukemasta. Aidan läpäisy oli nippaissut liian vähän. Jossain meni sähköä maihin. Ennen sähkövajeen selvittelyä selvitettiin kuitenkin toteutuuko sukupuolien syrjintä laitumella edelleen toivotulla tavalla. Ei toteutunut. Puskurialueella oli useampia sonneja ja Lappis-niminen poika oli päätynyt lehmien puolelle asti. Lauman eläimet olivat onneksi pääasiassa tiineitä ja loput piakkoin teuraaksi meneviä, joten au-vasikoihin ei tarvitse varautua.

Tarkkasilmäinen erottaa tästä kolme jatkosta. Metri vasemmalle on vielä yksi. Yritin houkutella valkoisen sonnin kuvaustaustaksi, jotta aitalanka paremmin erottuisi. Kaveri ei valitettavasti tajunnut, kuinka hyödyllinen voisi olla.

Lajittelimme isännän kanssa lehmät vasikoineen metsälaitumen puolelle. Sonnivasikat tosin olisivat jääneet hengailemaan "isoveljen" kanssa, mikä viivytti osaa emoista. Ei lähdetty ennen kuin lapsikin oli turpa oikeaan suuntaan. Lehmät siirtyivät asiantuntevasti talouskeskuksen toisella puolella olevalle lohkolle. Lappis saatiin suhteellisen nätisti takaisin kavereitten joukkoon. Tämän jälkeen oli vuorossa aidan korjaus. Sitten oli tarkoitus mennä etsimään sähkönmaahanvirtauspaikkaa. Jäi tarkoitukseksi. Lappis ilmeisesti pelkäsi alkuperäisrotujen kuolevan sukupuuttoon, ja käveli aidan läpi lehmiä etsimään. Huoli oli tietysti täysin perusteltu. Sekä lapinlehmän että kyyton perimän säilyminen on uhanalaista. Rotujen edustajat ovat  paljon vähälukuisempia kuin valkoselkätikka tai liiito-orava.

Lietteenlevitysjälkeä tältä päivältä. Liete valuu multaimen lautasten tekemiin viiltoihin.  Maan uumenissa on hyvä odotella laidunkauden alkua. Valkoiset muruset ovat maanparannusaineena käytettyä puukuitua.

Ukki on tehnyt kellariin uuden sisäoven. Vanhan oven biohajoavat osat olivat alkaneet todistaa biohajoavuuttaan.

Emäntä siirtyi siis uuteen paikkaan aitaa korjaamaan. Täytyi korjata ennen kuin muu porukka keksii kävellä samasta lävestä. Lappis ei onneksi keksinyt, missä päin lehmät olivat, kävi vain kuikuilemassa toisella peltolohkolla muutaman sadan metrin päässä. Poika opastettiin takaisin aitaukseen ja emäntä siirtyi korjaamaan Lappiksen kauempana rikkomaa aitaa. Ilmeisesti arvaatte, mitä tapahtui, kun tämä työ oli valmistumassa. Toistoja tuli vielä muutama. Lehmiä etsimään ja kun mitään ei näkynyt takaisin poikien luo. Emäntä hakemaan lisää rautalankaa. Muutaman kerran aitaukseen palattiin nimittäin samalla tekniikalla kuin sieltä poistuttiin. Lopulta kaveri jäi haahuilemaan metsätielle sen verran pitkäksi aikaa, että ehdin etsimään kadonnutta sähköä. Syy oli ilmeinen. Puron ylittävästä aidasta oli keritty ylimääräinen aitalangan pätkä rullalle tolpan päähän, mistä se oli pudonnut - puroon. Johan johtui sähkö. Rulla ylös ja johan jännitteet paranivat. Lappiskin ilmestyi maisemiin. Pahimmat höyryt olivat haihtuneet, koska kaveri asettui laitumelle märehtimään. Päivän puuhailujen positiivisina puolina mainittakoon, että emäntä sai runsaasti raitista ilmaa ja satoi vain vähän.

Katse korviin

Korvamerkkien katsastusreissulla ylitettiin puro. Sonnit kahlaavat, mutta
kaksijalkaiset käyttävät yleensä siltaa (no, varikset ym. varmaan lentävät).
 Pikkuveli ei ole jalat ristissä, vaikka saappaista niin saattaisi päätellä.
Vesi virtaa saappaan kärkien suuntaan päämääränä Pohjanlahti.
Ehtiiköhän jatseihin mennessä Kirjurinluotoon?

Kyyttöpakastimessa on pinta vajunut. Lisätäyttö edellyttää soittoa teuraskuljettajalle. Toinen välttämätön toimenpide on korvatarkastus. Vaikusta ei niin väliä, mutta teuraaksi kelpaavat vain eläimet, joiden korvissa killuu riittävästi keltaisia muovilätkiä.

Merkkien bongaaminen on joskus todella vaikeaa, sillä toisilla eläimillä ne peittyvät tehokkaasti korvakarvojen joukkoon. Lisäksi molemmat korvat pitäisi päästä näkemään sekä edestä että takaa. Sonnin mitoilla päätä pystyy aika monella tavalla kääntelemään niin, että toisen korvan jompikumpi puoli on koko ajan näkymättömissä. Sillä korvakarvapuolella varman havainnon saamiseen ei hätäinen vilaus välttämättä riitä. Suunnitelluilta eläimiltä merkkejä ei onneksi ollut liikaa putoillut, joten emme joutuneet rasittamaan itseämme suunnitelmanmuutoksella. Siitä vain sitten naputtamaan numerosarjaa autoilijalle. Ainoastaan etukäteen nautaeläintunnuksella (tarkistin lukujonot kahteen kertaan) yksilöidyt eläimet ovat hakukelpoisia.

Laidunkauden loppua seuraa teurastamolla karitsasesonki. Pientä ruuhkaa siis meneillään, mutta sonneillekin kyyti luvattiin. Eläinten nouto ajoittunee ensi tai seuraavaan viikkoon. Silloin pääsee täyttämään lisää kuponkeja. Muuten on lähipäiville tiedossa lietteen levitystä kotona ja kylillä. Levitysaika päättyy lokakuun lopussa. Tänään lantaa on ajettu keväällä härkäpavun alle perustetulle nurmelle. Uudella laitumella pitäisi siten olla ensi keväänä kasvun eväät valmiina, kun säät alkavat suosia.

Laskunmaksu kuuluu (valitettavasti) joka sesongin töihin. Luomutarkastus ei ole ilmaista lystiä. Tämä oli ilmestynyt syyslomaviikolla postilaatikon täytteeksi.

Syyspäivää

Kiva vähän ujostelee kameran edessä.
Taustalla ruokintahäkki, muu porukka
keskittyy päivän paistatteluun
muutaman metrin päässä.

Paperihommia oli päässyt kertymään. Muun muassa niitä on tänään tehty. Harmillisesti, kun vallitseva sää on ollut mallia korea. Sen verran viileää on, ettei ruoho enää juuri kasva ja siksi laitumille ruokintaa täydennetään säilörehulla. Turpa maassakin kuitenkin kuljetaan ammattitaitoisen naudan tavoin. Maistuviakin korsia on siis vielä maassa kiinni.

Syyspäivän  illaksi päätettiin tutkia meillä ensimmäistä kertaa viljellyn Queenslan Blue -kurpitsan  perustason ravitsemuksellisia vaikutuksia. Oletimme tiettyä samankaltaisuutta aikaisempina vuosina kokeiltujen lajikkeiden kanssa. Tällä perusteella uskalsimme testata hypoteesia: riittävän monta lautasellista kurpitsasoppaa poistaa välittömän nälän tunteen. Testaus tehtiin kahden nälkäisen pikkupojan laajuisessa koeryhmässä, joten tilastollisessa merkitsevyydessä ei vielä kovin luotettaviin lukemiin päästä. Vaikutus arvioitiin korvakuuloisella desibelimenetelmällä. Melutason lasku  todistaisi tutkimushypoteesin oikeellisuudesta. Ilmeinen lasku havaittiin jo nopeasti tyhjenneen ensimmäisen lautasellisen jälkeen. Kiire asentamaan tuoretta pihavalaistusjärjestelmää oli kuitenkin ilmeinen este santsaamiselle. Saattaa siis vaikutus jäädä lyhytaikaiseksi.

Kurpitsan noutajien motivaatio-ongelmat katosivat välittömästi, kun luvattiin, että kuorista saa tehdä lyhdyn. Kaiverrusmotivaatiota sen sijaan olisi kaivattu lisää. Seiniin jäi syötävää enemmän kuin lyhdyn rakenteelliset ominaisuudet olisivat vaatineet. Puhuivat jotain teräväreunaisesta lusikasta. Olisi se varmaan hyvä. Soppaa kuitenkin saatiin ja tällä hetkellä nämä salmiakkisilmät valaisevat ulkona.

Kellariin

Viikolla tuli kuvailtua lähinnä viini- ja juustokellareita. Kotikellarista löytyi palattua tällainen kuvakulma.

Emäntä harrasti vajaan viikon verran ulkomaanmatkailua. - Hyvällä menestyksellä, sillä kotona oli poissaollessa kellari täyttynyt ja härkäpapupellot tyhjentyneet. Valtakunnan huoltosuhteesta puhuttaessa huollettaviin lasketaan yleensä eläkeläiset ja lapset. Tässä tapauksessa kuitenkin eläkeläiset ja alle kouluikäiset olivat varmistaneet, että ensi talven peruna- ja juureshuolto järjestyy.

Kurpitsat pitäisi säilyttää kuivassa ja viileässä, joten kellari ei ole optimipaikka. Paremman puutteessa sielläkin pärjätään jonkin aikaa. Kummankin lajikkeen taimia oli yhtä monta, mutta vihreä oli keltaista myskikurpitsaa selvästi satoisampi. Isännän mielestä varmaan turhan satoisia molemmat.

Porkkanan ja punajuuren kohdalla ei suurilla sadoilla juhlittu, mutta osa lantuista on oikein komeita. Viime mainitut ovat tosin vielä taivasalla. Huomenna ehtinee niiden kimppuun.

Isäntä oli kolmena iltapäivänä bongaillut härkäpapuja Sampon (=kellanruskea kotimainen puimuri) tankkiin ja nyt ne ovat kuivattuna siilossa. Muuten aika oli emännän ikävöinnin ohella kulunut lietteenlevityksessä ja salaojahommissa.

Puimurilla kauden viimeinen ottelu - kellanruskea puimuri vastaan tumman ruskea puna-apila - päättyi hetki sitten kotijoukkueen voittoon. Ottelun alkupuolella apilakasvusto meinasi yllättää varsistonsa hyökkäyksellä kotijoukkueen silppuripäähän. Puimuripuolen kapteenin tekniset kyvyt kuitenkin riittivät torjumaan hyökkäyksen ja varmistamaan voiton. Siemensato on nyt saatu puimurin tankkiin ja odottelee kuivatusta.

Puna-apila näyttää puintivalmiina tältä. Punaisista kukkasista tulee tuleentuneena ruskeita.

Hiveniä

Oletteko kuulleet, että lehmällä on karhea kieli? Kuluisi kivennäiskaukalon
pohja tietysti santapaerillakin, mutta tämä on hiottu lehmän kielellä.
Laitumella oleva kaukalo on syöty tyhjäksi. Aika täydentää.

Lehmien ruoka- vai pitäisikö sanoa rehuvalio on hyvin terveellinen. Vähäsuolaista kasvisruokaa joka päivä. En ainakaan ole kuullut nautaeläinlääkärien puhuvan verenpainetaudista tai kakkostyypin diabeteksesta.

Laitumelle lähtevä kivennäiskuljetus lastattuna ja kuorma sidottuna.
Tarakassa lukee maks. 25 kg. Säkillisessä on 20 kiloa.

Hivenaineiden saannin varmistamiseksi eläimille annetaan täydennykseksi kivennäisseosta. Erityinen riski Suomessa on seleenin puute. Jääkausi on aikanaan raapinut Suomesta pintamaata eteläisempien maailmankolkkien käyttöön. Hyvä puoli on se, että tässä menivät epäterveelliset kadmiumit. Huono puoli taas se, että välttämätöntä seleeniäkin on vähänlaisesti. Lisäksi Suomen maalajit ovat luontaisesti hapahkoja, mikä pitää seleenin kasvien ulottumattomissa.

Voimanlähde (teho 1 ev, emäntävoiman muuntokerroin
hevosvoimaan tuntematon ) tankkautui aamulla kaurapuurolla,
puolukoilla ja teellä. Kuorma hoituu siis perille bioenergialla.

Seleenin puute aiheuttaa lihasten surkastumista ja tämä näkyi ennen maailmassa muun muassa teurastamolla. Ihmisetkin kärsivät oireista. Lannoitteisiin ruvettiin lisäämään seleeniä 1970-luvulla puutosoireiden estämiseki. Lannoitteista seleeni päätyi lopulta rehun kautta kotieläimille ja ruokakasvien ja eläinperäisten elintarvikkeiden kautta ihmisille.

Luomueläimille seleenin puute voi olla ongelma, sillä luomupelloille ei seleenitäydennettyjä - tai muitakaan - väkilannoitteita voi käyttää. Luomueläimen terveys vaatii kuitenkin seleeniä siinä missä tavanomaisenkin. Jopa hitaasti kasvavien kyyttöjen kasvuvauhti on sellainen, että seleenin suhteen pitää olla tarkkana.

Uutta kasvua

Rikkaäes, jolla myös saa kylvettyä
piensiemeniä  - esim. heinää ja
rypsiä. Kokoontaitettava malli
kuljetusasennossa. Siemenet ovat
keskellä olevan punaisen mötikän
sisässä, mistä ne letkuja pitkin puhalletaan
maahan. Piikit maahan osuessaan hieman
peittelevät jälkeä. Etualalla voimamies
nostamassa nivelakselia.

Tältä "naurismaa", siis rypsi, näytti
toissaviikolla. Tämän suven
kasvu on pääosin kasvettu. Sen
verran on jo viielää.

Ensi vuonna puitavat rypsit kylvettiin heinä-elokuun vaihteessa. Siementä kuluu muutama kilo hehtaarille. Alle gramma neliömetrille. Kuulostaako laboratorio-touhulta? Muutaman kilon virhe hehtaarikohtai-
sessa määrässä on siis prosentuaalisesti aika iso. Homma voi kuitenkin onnistua hyvinkin tarkkaan. Sitten tulee talvi, joka tuhoaa pienen tai suuren osan taimista. Se siitä tarkkuudesta sillä kertaa. Oikeaan määrään kuitenkin pyritään. Ihan senkin takia, että siemen maksaa.

Viime vuosina olemme kylväneet rypsit kynnettyyn heinäpeltoon naapurin rikkaäkeellä. Kynnöspellolla töyssyttely kysyy traktorikuskilta hyvää selkää, mutta lopputulos on ollut hyvä ja rikkaäkeellä kylvö käy suuren työleveyden vuoksi paljon nopeammin kuin perinteisillä menetelmillä. Seuraavan kesän puinteihin mennessä talvi on kynnökset tasoittanut.

Tällainen pikkuporkkana rypsin juuri oli puolitoista viikkoa sitten.

Rypsin taimien on ehdittävä syksyn aikana riittävän suuriksi, jotta talvesta selvitään. Oleellista on juuren koko ja kasvupisteen sijainti lumeen ja pakkaseen nähden. Lumen ja pakkasen sijainti tosin menee oikein vain planeetan tarkkuudella. Viime talvena kumpaakin oli täällä aika nuukasti. Pohjoisella pallonpuoliskolla molempia silti tavattiin. Niin varmaan tulevanakin talvena.

Keväällä nähdään, ovatko rivit harventuneet ja jos ovat niin kuinka paljon. Onko jäjelle jääneitä yksilöitä riittävästi vai joutuuko pellolla kulkemaan kuin von Döbeln Juuttaalla - aukkoja katsellen. Todellisuudessa epäilen Suomen sodan urhojen rivien olleen aukkoisten sijasta vain aikaisempaa lyhyempiä. Vai miten sotaväki miestappioiden jälkeen toimii, jätetäänkö riveihin tyhjiä välejä? Asepalvelus ei kuulu emännän ansioluetteloon, joten luulo oli tässä esittämässä tiedon väärttiä. Rypsin taimet eivät kuitenkaan harventumisen jäljiltä - harmi kyllä - pysty vastaavaan uudelleen järjestymiseen. Kovin epäedullisen talven jälkeen aukkoja katsellessa pohditaan, pärjääkö tämä vai pitääkö muokata ja kylvää jotain muuta.

Syysrypsin syysvehreyttä.