Mutkia matkassa

Havainnekuva puron nykymuodosta. Kuvan siniset mutkat ovat käyttöön palanneitaa mutkia, suorat 1980-luvun lopun kaivauksia ja hailakamman sinisen alueet tulvan aikaan veden alle jääviä alueita.

Kaivinkone lähti purotyömaalta tunti sitten eli viime hetkellä. Rotkon reunat alkoivat käydä sateen ja sulamisen myötä niin liukkaiksi, että kone pääsi ylös vain kauhan avulla vipuamalla. Edellisyön sade ja sulaminen alkoi myös nostaa veden pintaa niin, että patojen kestävyyttä tulee heti koeponnistettua. Patojen tekoon käytettiin siis brutaalisti kaivinkonetta. Viisivuotias tiedusteli homman luonteen ymmärrettyään, miksei haeta majavia töihin. Ei nyt muistunut mieleen yhtään keikkatöitä tekevää majavaa. Lisäksi niillä on taipumusta tehdä patonsa ja nostaa veden pintaa siellä, missä se ei ole toivottua.

Runkoja on kaatunut ja osin kaadettu uoman laidalle. Tässä kohtaa
hämärähommina, mutta tähän vuodenaikaan päivät jäävät kovin
lyhkäisiksi, jos niitä karttaa. Paikoin runkoja on kiilattu
paikalleen niin, että ne toimivat eroosionsuojana. Osasta toivottavasti
tulee uppotukkeja, jotka aikaan saavat virtaukseen sopivia
pyörteitä tai pieniä suvantoja kalojen suoja- ja kutupaikoiksi.

Loput työt eli paikkojen siistiminen jäi talonväen heiniksi. Kaivinkone oli paikalla ja maatakin liikkui SYKEn projektin  laskuun. Tarvittavia maakasoja oli kipattu enimmäkseen tiiviiksi tallotun lumen päälle, joten ne on kohtuullisen helppoa kauhoa pois. Pehmeän lumen kohdallakin valitettavasti kuitenkin joku oli. Viimeisen siistivän silauksen tekee läpitunkeva kasvillisuus aikanaan. Alkukeväästä ympäristö voi olla vielä paikoin aika karun näköinen, mutta eiköhän luonto kärsivälliselle hoida hommansa.

Lehmien kulkureitit ainakin jonkin verran muuttuvat. Kaivettu uoma oli syönyt itsensä syvälle pehmeään pohjaan. Kovemman aineksen tultua vastaan eroosio oli alkanut leventää uomaa, jolloin se oli käynyt matalaksi. Matalasta uomasta eläimet ja isosaappaiset ihmiset kulkivat yli, mistä vain aiheelliselta tuntui, mikä toisissa kohdin kiihdytti eroosiota. Nyt uoma on syvempi ja kulku yritetään keskittää muutamaan tarkoituksella matalaksi jätettyyn kahlaamoon. Emännän saappaan varsilla voi niissäkin kulku tehdä tiukkaa.

Osan padoista on tarkoitus pitää vesi takanaan koko ajan. Osa taas - kuten tämä toiseksi ylimmäinen pato tässä kuvassa - on tulvan aikaan pohjapato. Se on pinnalta kivetty ajoittaista virtausta kestämään. Ylin pato häämöttää takana ja ensimmäinen käyttöön palannut mutka vasemmalla. Vesi on sateen ja kaivamisen jäljiltä aika sameaa.

Turvallista matkaa ja vähän muutakin

Papusäkkejä kaveriensa kuormaliinojen seurassa. Matka Pohjanmaalle alkoi tästä.

Toissanumerossa paketoidut pavut lähtivät Pohjanmaan matkalle vajaa viikko sitten. Sikäläisten lehmien puolesta ei kai vielä ollut kiire, mutta paikallinen autoilija oli niitten sikäläisten lehmien isännältä jo jokuseen kertaan tiedustellut, koska pavut haettaisiin. Hänellä kun oli lasti tiedossa sieltä Hollolaan. "Vie mennessäs, tuo tullessas. Älä koskaan kulje tyhjin autoin." Sanoi logistiikkainsinööri vanhaa kansaa mukaillen. Nykyaikainen aktiivisuusrannekkeen kanniskelija saattaa kyllä ajatella toisin. Pelkistä hyötysiirtymisistä kertyvät aktiivisuusprosentit saattavat vallitsevalla elintasolla jäädä monella aika vähäisiksi.

Kosteikkokonsultti vaatimusten mukaisesti varustautuneena
kypäsrässä ja huomioasussa..

Perinnebiotoopissa talven hiljaiselo katkeaa tänään. Ei siellä nyt ihan umpihiljaista ole ollut, kun lumia on käyty tiivistämässä tämän hiljaiselon katkeamisen valmistelun merkeissä. Tallomisella on haluttu varmistaa maan jäätyminen niin, että alueella liikehtiminen ei jättäisi ylimääräisiä jälkiä. Alueen tulvaniittyluonne yritetään palauttaa patoamalla oikaistua puroa niin, että vesi palaisi vielä jäljellä oleviin vanhoihin mutkiinsa. Operaatio vaatii kaivuria ja hiukan maansiirtoa ja siksi maan on parasta kantaa. Näitten konkreettisten tekijöiden lisäksi vaaditaan suunnittelua, urakkasopimusta, kosteikkokonsulttia ja ties mitä. Toteuttajana on Suomen ympäristökeskus. SYKEn ja urakoitsijan välinen sopimus näytti työllistävän ainakin keskuksen lakimiehiä. Niin monikymmensivuinen se oli ennenkuin paperia edes nähtiin. Sopimista vaati muun muassa se, onko kaivinkoneen kuljettajalla oltava kypärä päässään, kun hän poistuu koneestaan. Työmaa-alueellahan ollaan. Isännän kanssa meillä sentään on mahdollisuus käydä paikan päällä, kun on kuorma-autonkuljettajan ammattipätevyyskursseilla tullut istuttua työturva-nimisessä kurssipäivässä. Kypärä ja huomioliivi vaaditaan. Laittaisiko pyöräily- vai metsurikypärän?

Ajantasalla

Loppuvuodesta posti syytää valikoiman erilaisilla kaupallisilla logoilla varustettuja kalentereita. Niistä sitten valitaan sopivia ja mieleisiä eri käyttötarkoituksiin. Jääkaapin oveen pääsee versio, jossa on isot ruudut päivien kohdalla, nimipäivät ja kuun vaiheet sekä mielellään karhea painomateriaali, johon on hyvä tehdä merkintöjä niihin isoihin ruutuihin. Reko- ja muu lihareissu muistiinpanoja varten riittää taas pienempiruutuinen, jossa taas saa mielellään olla muistiinpanotilaa ruutujen vieressä. Lehmätkin saavat omansa navetan havaintoja varten. Merkinnät kyllä tehdään ihmisvoimin. Loput ajanmittausvälineet ovat sitten jaossa vapaavalintaisin ja ehkä vähän vähemmän käytännönläheisin perustein.

Näkymä jääkaapin ovesta noin metrin korkeudelta, "virallisen"
kalenterin alapuolelta. Ilmestymispäivä painettu punaisella nuolen
osoittamaan kohtaan.

Reilun metrin mittainen kaveri iski joulukuussa silmänsä Koneviesti-lehden mukana tulleeseen ajastaikaan. Myönteistä huomiota herätti kai ensisijaisesti kuvitus. Kalenterin lähettänyt aviisi kilpaileekin herran lehtimaussa kärkitilasta A.Ankan kanssa. Päivien kohdalle merkittyihin tietoihin kuului, kuten lehtien kalentereissa usein on, kyseisen julkaisun ilmestymispäivät. Motivaatio kalenteritieteeseen perehtymiseen nousi aivan uudelle tasolle merkinnän tarkoituksen selvittyä tälle toistaiseksi vielä lukutaidottomalle aikansa seuraajalle. Seuraavan Koneviestin tuloa nimittäin ajoittain tiedustellaan. Ilmestymisväli on kuitenkin selvästi hankalammin hahmotettava kuin tuon kertaviikkoisen ("yksi päivä seuraavan kerhokerran jälkeen") kilpailijan. Nyt ajan arvoitusten osittain ratkettua joulun pyhinä ja välipäivinä aina silloin tällöin kuulimme tiedotuksen, että tammikuun 11. päivä tulee Koneviesti. Eilen aamulla hieman unenpöpperöinen pyjamapoika ilmestyikin keittiöön pian kuuden jälkeen ja kertoi, että tänään tulee Koneviesti. Sen jälkeen tiedusteltiin puuron valmiusastetta ja lopulta toivotettiin äidille huomenta.

Pakettipapuja

Härkäpapua suurkuluttajille. Säkit lastausvalmiina lähdösä luomulypsykarjanrehuksi Pohjanmaalle. Pakkauskoko on myymiimme "pienkuluttajien" pusseihin verrattuna noin tuhatkertainen, vaikka suurkuluttajat itse ovat vain noin kymmenen kertaa suurempia. Tyyppikäyttäjän massa on reilu 600 kg ja lempisana möö.  

Joulu alkaa näin loppiaisen jälkeen olla aika vähissä. Tällä viikolla kuitenkin vielä paketoitiin, vaikka pakkausmateriaalia ei ollut saatavilla joulupukki-kuvioisena.  Graafikon inspiraatio taitaa pikemminkin olla kotoisin talven hangilta.

Pakettiin eli suursäkkiin pistettiin uudessa kodissaan luomumaidoksi muuttuvaa härkäpapua. Tähän metamorfoosiin - rusekean pavun muuttamiseen valkoiseksi maidoksi - käytetään luomulehmä-nimistä keksintöä. Mallin ovat maatalous-viranomaiset kehittäneet lehmäksi kutsutusta alkuperäis- tuotteesta.

Keksintöä tavataan vauraissa länsimaissa samoilla alueilla kuin peruslehmiäkin. Eroja perusmalleihin ovat muun muassa runsaampi viranomaisvalvonta sekä keksinnön palveluksessa olevan henkilökunnan hyvä byrokratian kestävyys. Lajit saattaa erottaa toisistaaan joidenkin havaintopaikassa esiintyvien indikaattorien perusteella, mutta varmaan lajintunnistukseen tarvitaan kokenut luomutarkastaja ja muutama mappi paperia.

Suursäkki on niin suuri ja seinä niin lähellä, että kuva piti ottaa lävistäjän suuntaisesti. Papu valuu siilosta etukuormaajan trukkipiikkien auki pitämään säkkiin. Säkki täytetään vaa'an päällä.

"....hyökkään myrskynä kuusikon sisään, vapaa ja selvä on sukseni tie, minne on toivoni sinne se vie." (san. Vilppu Kaukonen) Helppo hyökätä, kun keskittää toivonsa näille koneurille ja metsäautoteille. Riittää hiihtomaastoa näin vähänkin lumen aikana.

Pakkasta on odoteltu ja nyt sitä lopulta pikkuisen tuli. Vähän aikaa näyttivät sääkartat oikein mukavilta, mutta nyt olivat ennustekuvat taas modernisoineet itsensä; nollat ja plusykköset oli palautettu maisemiin. Emäntä otti kuitenkin ilon irti sunnuntai-iltapäivän pikkupakkasesta ja huvitteli hiihtelemällä pitkin metsiä. Suojalla sivakointi edellyttäisi parempaa perehtymistä suksenpohjien käsittelyyn. Emäntä on toistaiseksi priorisoinut paremman perehtymisensä lukuisiin muihin asioihin. Muutenkin suksien voitelupalvelu on toistaiseksi järjestynyt Ukki oy:ssä. Käsittelyn vaihtoehto olisi tietysti tuoda suksien mukana kelpo kerros lunta pihaan, mutta kyseinen urheilumuoto ei toistaiseksi oikein nappaa. Vaihtoehtoisiakin lajeja on tarjolla. Esimerkiksi keinutuolissa keinuttelu on eduksi syville vatsalihaksille.

Uudempi vuosimalli

Tämmöistä Hollolan rekossa juuri joulun alla. Paikallinen lumikasa hiukan laittoi parkkeerausta ahtaammalle, mutta röykkiön vajaaikäisille myyntiapulaisille tai asiakkaille tarjoama korkeatasoinen ajankulu korvasi mahdolliset haitat täysimääräisesti.

Hyvän Tuomaan tulosta on jo toista viikkoa ja paha Nuutti (Älkää Nuutit ottako henkilökohtaisesti, sillä lausunto on tarkoitettu yleiselle tasolle ylläpitämään muinaisia sananparsia.) saapuu myös 2018 vuosimallin kalenterien mukaan vasta parin viikon päässä. Joulu on siis vielä ilonamme. Näin lapsityövoimallisessa taloudessa sen tietysti parhaiten huomaa joululoman jatkumisesta ja siitä, että sen loman tähden vallitsevan viikonpäivän nimeä joutuu aina vähän miettimään.

Sama uuden vuoden menu tarjoillaan kuivitetussa tilassa katon alla, mutta ulkona syöminen vaan sopii paremmin näitten rouvien tyyliin. Pitävät yllä luonnonlapsen imagoaan. Katsotaan, muuttuvatko mieltymykset, kun raketit alkavat räiskyä.

Tästä voi kirjaimellisesti laittaa hymyä huuleen,
jos joulukuusi tuntuu liian kruusaltulta.
Ilmeestä päätellen pursotusmestari on tehnyt
peilikuvansa.

Lehmille on tehty uuden vuoden kattaus. Menu on sama kuin joulunakin: säilörehua ja heinää. Tuntuu maistuvan, joten mitä sitä muuttelemaan. Toivottavasti keskittyvät syömiseen ja märehtimiseen, eivätkä anna pikkuasioiden häiritä. Aina 31.12. ajankohtainen pikkuasia on rakettien räiske. Pauke ja välähtely on lehmän hermoista huolimatta joskus joillekin eläimille liikaa.

Täällä ei pitäisi isompaa murhetta olla, koska eläimet osaavat olla myös rakennuksessa, jonne välke hiukan vähemmän näkyy. Sijaintikaan ei onneksi ole minkään runsasrakettisen asutusalueen välittömässä naapurissa. Sellaisiakin tapauksia on, missä talonväen uuden vuoden yön ohjelma on häärätä valaistun, pörisevän traktorin kanssa eläinten joukossa. Tutut valot ja äänet hiukan häivyttävät eläinten arveluttavana pitämää pauketta ja välähtelyä. Vaihtoehto on saattanut olla se, että tammikuun alku on keräilty sonneja pitkin pitäjää. Täällä on toistaiseksi selvitty tilanteen tarkistamisella. Toivottavasti tänäkin vuonna.

Ei se mihinkään mene...

Enimmäkseen hämärähommia tämä tienteko tähän vuodenaikaan.

...mutta sitä pitkin pääsee. Tämä oli tietenkin vastaus kysymykseen "Mihin tämä tie menee?" Parantuneet liikenneyhteydet vallitsevat. Noin vuosi sitten aloiteltu Tupala E -liittymän teko saatiin päätökseen. Tai ei nyt ihan päätökseen, mutta isompaa ryminää ei työmaalla enää aiheuteta. "Oikeilla" tietyömailla näkee jyriä, joilla soraa tiivistetään. Tältä työmaalta sellainen puuttui ja tiivistäminen jatkuu painovoimaisesti, eli murske saa talven aikana painua. Painovoima on mainio työkalu, ilmainen ja kaikkialla saatavilla.

Etualalla kivillä painotettuna "tukikangasta". Kangas pysäyttää päälle
tulevan soran uppoamista pohjamaahan. Ilman kangasta tehtäessä
kantavan kerroksen olisi oltava reilusti paksumpi.

Edellisessä elämässään nykyinen tiemme on suurelta osin ollut pre-Päijänne-tunneli. Se kohta maankuorta, joka on kaivettu päivän valoon, jotta helsinkiläiset saisivat janonsa tyydytettyä ja pyykkikoneensa käymään. Tunnelin kaivumaita on edelleen tunnelin suuaukkojen tuntumassa. Suuaukkojahan on työteknisistä syistä pitkin matkaa Päijänteen ja pääkaupungin välillä. Yksi tällainen sijaitsee tilusten välittömässä läheisyydessä ja sieltä nyt ajeltiin alun kolmatta päivää sopivasti möykkyistä maata tien kantavaksi kerrokseksi pois kuoritun pellon pinnan tilalle. Nyt ovat sorat paikallaan ja pinta tasoiteltu ja laskukin laitettu maksuun. Aika valmista siis.

Teistä muihin liikenneasioihin. Lapsukainen laittoi emännän pohdittavaksi mielenkiintoisen kysymyksen. Miten Aku Ankan auton rekisteri merkittäisiin roomalaisilla numeroilla. Onko se "kolme iitä, yks ii, kolme iitä (III I III)" vai "kolmeseetäyksäkskolmeiitä (CCCXIII)"? Lopullista kantaani en ole vielä muodostanut. Kysymys ei onneksi ole aivan päivän polttava, sillä muinaiset roomalaiset eivät tunteneet A. Ankkaa, vaikka esim. Pompejin yleisten käymälöitten seinäkaiverruksista voisi päätellä heidän olleen kaikin puolin nykyajan hermolla.

Varauduttu jouluun

"Hyvät kuulijat..." No, ei vaan. Leukojen asento
vähän hämää. Märehtimässähän Muhkea oli eikä puhetta pitämässä.

Joululta alkaa tuntumaan, vaikkei lanttulaatikko vielä tuoksukaan. Emännälle joulupöydän kolme välttämättömintä tekijää ovat lanttulaatikko, sallatti ja silakka. Kaikkia niitä voi kyllä syödä muulloinkin. No, perunalaatikko on myös hyväksi.

Kyytön kaupittelussa jouluun valmistautuminen tarkoittaa sitä, että suunnitellaan reko-reissut ja teurasauton käynnit niin, että kyyttöä joulu/pikkujoulupöytään kaipaaville ei tarvitsisi tarjota eioota. Sitten kun tulee taas vasikan nimien E-vuosi, voi tietysti tarjolle tulla Eioota. Mahdollisen Eioon teurasikään taitaa kuitenkin mennä vielä kymmenisen vuotta.

Rajoitteita suunnittelulle aiheuttaa se, että pakastimen kansien pitäisi mennä kiinni myös leikkaamolla käynnin jälkeen. Lihojen nouto leikkaamolta taas olisi tehokasta saada samalle päivälle etelään suuntautuvan reko-kierroksen kanssa. Näin saadaan autoilu vähän vähemmäksi, kun auton kuljetus ei varsinaisesti ole agronomin koulutuksella osaamisemme ydinaluetta. Bottakset ja Räikköset hallitsevat sen paljon paremmin ja saavat siitä sitä paitsi paljon paremman korvauksenkin. Ajokit heillä tosin ovat niin ahtaat, että eivät pääse reissaamaan romanttisesti kahdestaan emännän (omansa) kanssa toisin kuin Tupalan akronoomit. Pääosin Lahden moottoritietä kulkeva lihareittimme ei ehkä täytä kaikkia romanttisen matkailun kriteerejä, mutta seura on kai pääasia. Ja jää siinä jokunen polttoaine-euro tilille ja pienhiukkanen vapautumatta, kun hoidetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Härkäpapua ja hampunsiemeniä. Näistä ei
taida kumpaakaan perinteisissä
jouluresepteissä olla, mutta onneksi
ihmiset eivät ole urautuneita.

Pakattua kyyttölehmän entrecôtea. Kuvan palanen on jo mennyt
parempiin suihin, mutta sekä sonnin että lehmän kappaleita, entrecôteakin, on vielä tarjolla ennen joulua.