Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.

Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.

"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.

Mitä puimurille jäi?

Kyllä tänne puimurin kanssa tultiin, vaikka kevät ei kovin lupaavalta
näyttänytkään.

"Oi saavu toukokuumme ja tuuli lämmin tuo." Sekä tänä että viime vuonna kevät toi vähän turhankin lämpimiä tuulia ja ennen kaikkea siinä lämmössä viihtyviä siipiveikkoja.

Rypsin lisäksi muutkin kaalikasvit ovat ötökkäherkkiä tai vain maittavia.
Mustat pisteet ovat kirppoja tuholaisverkon päällä. Muun muassa kukkakaalit
ja lantut selviävät tässä vaiheessa kasvuaan näistä, vaikka joku verkon
alle osaakin lehtiä nakertamaan. Esim. kiinankaalilla ulkonäön myyvyys
taas kärsii, jos lehdet on kirjottu pienillä rei'illä.

Toukokuinen tarkastusretki kukkivalle rypsipellolle ei varsinaisesti mieltä nostattanut. Keltaisia kukintoja täplittivät ikävästi mustat rapsikuoriaiset. Yleensä niitä ei siihen aikaan ole vaivaksi asti ollut, ja siksi syysrypsistä on tullut luomuna ihan käypäisiä satoja. Ötökättömyyttä on todennäköisesti auttanut sekin, ettei syysöljykasveja  seudulla juuri viljellä.

Ainoa, mitä näille mustille pilkuille voi siinä vaiheessa luomuna tehdä on poistua paikalta, nostaa peukut pystyyn ja palata loppukesästä puimurin kanssa toivoen, että sillekin on jäänyt jotain. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe on työläämpi, sillä ruiskun kanssa tapahtumapaikalle palaamalla on paljonkin pelastettavissa.

Kirjanpito tuppaa kesäaikaan usein olemaan vähän rästiintynyttä. Viime
päivinä vallinnut >+25C-lämpötila kannusti kuitenkin siirtymään ulkotöistä
kuitin näpyttelyyn. Työ on vähemän hikistä ja plussana hirsiseinän
aurinkosuojakerroin pärjää vallitsevalle uv-indeksille reilusti tuhdeintakin
aurinkorasvaa paremmin. Eikä vuodenajan eväissäkään ole valittamista.

Rypsin puintiin päästiin eilen. Kyseessä oli talon poutivin lohko ja kuivuus olikin osassa kasvustoa vielä täydentänyt kuoriaisten töitä. Harjoitukset jatkuvat, mutta laarien ratkeamisvaaraa ei valitettavasti ole näköpiirissä tämän päivän kohteillakaan. Viljelijä on kuitenkin jonkin sortin optimisti, sillä tulevan vuoden rypsimaata on taas valmisteilla. Jos vaikka ensi keväänä ne lämpimät tuulet tulisivat pikkuisen myöhemmin. Rikkojen kuritusta pouta ja helle suosivat, mutta kylvämäänkin pitäisi päästä, jos satoa mielii saada. Tasaiseen taimettumiseen tarvittavaa H2O-tehoainetta vain ei ole lähitulevaisuuden sääennusteisiin merkattu.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa yleisön kahvinjano oli huomattavasti tiedonjanoa
suurempi. Kasvipöydän ympärillä on paljon väljempää kuin puffetissa.
Kameramies ei kuitenkaan ollut laukaisuvalmiina yleisön toisenlaisen
sijoittumisen aikana.

Tämä aita pysäyttää hirven. Ihminen mahtuu alta ryömimään, kunhan
vyötärönympärys on Kansanterveyslaitoksen suosittelemissa rajoissa. Kuvan
Oja-hiehoa isompi Nätti-lehmä on kuitenkin aidan pariinkin kertaan alittanut.
Tämänkertainen alituskohta oli kuvassa näkyvän punaisen kepin vieressä.
Aika joustava materiaali.

Lauantaina oli ovet auki - niin että siitä oli oikein tiedotettu suuntaan ja toiseen. Emäntä oli ainakin vaivannut päätänsä keksiäkseen firman fb-päivityksiin joka päivälle erilaisen aasinsillan, jolla muistuttaa siitä, että täällä on lauantaina yleisötilaisuus. Yleisön muisti lienee ollut mainio - muistutuksista johtuen tai niistä huolimatta - sillä väkeä oli paikalla oikein mukavasti. Ei mennyt järjestämisen vaiva harakoille. Kunniamaininnan arvoisesti kunnostautui meteorologinen osasto. Kasvinäytteissä oli muun muassa sokerijuurikas Etelä-Hämeenkoskelta, mutta sen vieressä esillä ollut sokeri ei muuttunut sokerivedeksi. Eikä tuuli vienyt näytepurkkeja.

Ruokintasimulaattori koekäytettiin omalla väellä ennen
yleisön saapumista. Miljoona (vas.), Oikea, Muhkea ja Runsas
nauttivat henkilökohtaisesta heinätarjoilusta pitkin päivää.

Perjantaina mentiin ajoissa nukkumaan, jotta lauantaiaamuna aikaisin oltaisiin sitten virkeinä tekemässä viimeiset valmistelut. Naapuri soitti illalla yhdentoista aikaan. Hänelle oli ilmoitettu väärin sijaitsevasta lehmästä. Naapurin lehmät olivat ilmeisesti sijainneet asianmukaisesti, joten naapuri ystävällisesti välitti tiedon dislokaatiosta meille. Paikka jäi hieman epävarmaksi, joten isäntä lähti tarkastamaan epäiltyä kohdetta. Epäilty löytyi itse teosta. Kerran aikaisemminkin hirviaidan alittanut Nätti-lehmä hölkötteli laitumen viertä tienpenkalla. Isäntä avasi hirviaidan portin ja huhuili Nätin takaisin. Suvaitsi onneksi tulla.

Isännän keskeytyneet unet eivät valitettavasti palanneet yhtä sutjakkaasti. Keskeytyneistä unista huolimatta aamun valmisteluissa oltiin ajoissa. Aamulla tehtiin nimittäin hiukan ylimääräistä väliaitaa, jotta Nätin lauma saatiin varmuuden vuoksi pois hirviaidan vierestä. Olisihan sitä tietysti päivällä ollut runsaasti porukkaa aituria jahtaamaan, jos tarve olisi tullut. Biotooppikierroksella ollut väki ei sekään valittanut nukahtelevasta oppaasta.

P.S. Tervetuloa uudelleen 31.8. Suomen luonnon päivän merkeissä! Ainakin vihannesvalikoima on silloin laajempi.

Jotta voisit paistaa munkkeja

Ruohon tappoon lähdössä. Ensin yritettiin juolannostimella (alakuva), mutta kasvusto
oli liian tuhtia sekä maan päällä että alla. Yläkuvassa on sitten järeyttä lisää ja homma
alkoi sujua. Toinen kierros varmaan hoituu taas pykälää kevyemmällä kalustolla.

Jotta homma - esim. majoneesin valmistus tai munkin paisto - kävisi jatkossakin kuin rasvattu, suunnitellaan taas rypsin kylvöä. Sopiva kylvöaika lähestyy, mutta ensin on raivattava esteet tieltä. Esteenä toimii tantereilla vallitseva heinäkasvusto sekä näiden seassa pesivät rikkakasvit. Ruoho on siis ensin saatava riittävän heikkohenkiseksi, että rypsillä olisi mitään mahdollisuuksia. Multavalla maalla se henki ei lähde helposti, varsinkaan jos kosteutta riittää. Kesän sateisempi jakso taisikin juuri alkaa, jottei homma olisi liian helppoa. Alkukesän kuivuudessa aurinkoon pöllähtäneet juuret olisivat olleet helpompi saalis, mutta lohkoilta tehtiin ensin lehmille talvievästä ja kylvövalmistelut aloitettiin sen jälkeen.

Sitä itteään pumpataan säiliöstä lietevaunuun ja sitten
kasvuvoimaksi ruohon- tai rypsinjuuritasolle. Liete on
sekoitettava ennen levitystä, jotta se kulkisi pumpuissa
ja letkuissa ja saataisiin tasaisesti maahan kalusto ehjänä.

Ennen nurmen lopetusta isäntä tarjoili rypsilohkoille kierroksen. Kasvuvoiman takaavia neljäntoista kuution kolpakoita meni useampi.  Tarjoilun puuttuvat prosentit oli osin korvattu hajulla, jonka huomaa parhaiten siinä vaiheessa, kun isäntä on parkkeerannut työkenkänsä eteiseen. Ei ne tietysti lietekuskin omaan nenään ajaessa haisseet.

Rypsin asia etenee säiden mukaan. Mahdollisten poutapäivien jälkeen pöllytellään taas juurakoita. Sitä ennen pitäisi tehdä yhtä ja toista ensi viikon avoimien ovien päivän (13.7.) valmistamiseksi. Ensin pitäisi tietysti muistaa, mitä kaikkea on tarpeen tehdä. Huominen päivä omistetaan kuitenkin kuntoilulle. Menemme merta edemmäs kalaan eli aiomme urheilla talsimalla jokusen kilometrin pitkin maatalousnäyttelykenttää Oripäässä. N.s. merta lähempänä olevan liikunnan jätämme ukille, jolla on toimeksianto toimittaa alakuvan laatikko Hämeenkosken heinäjuoksun palkintopöydälle. Oikein urheilulliset tietysti osallistuvat ihan juoksuunkin.

Tämä laatikko lähtee palkinnoksi Hämeenkosken heinäjuoksuun. Kiire treenaamaan, jos voittaa meinaat. Kisa on huomenna. Paistin, valkosipulia, salaattia, uutta perunaa, persiljaa, sipulia ja hampunsiemeniä saa tietysti juoksematta suoraan tilalta.

Meinaa pitää kiirettä

Juhannusperunoita.Tämänpäiväisissä on keskikoko jo isompi.

Juhannuksena avattiin vihannesputiikki pellon laidalla. Ei tosin vielä itsepalvelutoiminnolla, vaan yhdistetyllä aikuis- ja lapsityövoimalla. Aikuistyövoima punnitsi ja kirjasi muistiin, lapsityövoima kuokki. Myytävää alkaisi pikkuhiljaa olla, mutta myymälän fasiliteetit (katos, käyttöohjeet) ovat vielä muiden kiireiden vuoksi vaiheessa. Nämä askareet lienevät viimeistään ensi viikon kiireitä. Salaattia saa kyllä punnitsemattakin itse kerättynä ja tonkkaan maksettuna 1,5 €/kpl - tammenlehti/jäävuori/rooma/lollo rosso.

Kuluvan viikon kiireitä ja jännitystä lisäsi heinänteko. Ennustettu neljän päivän pouta oli hieman katkonainen. Ensimmäinen sade kasteli lähinnä pääosan traktorin konepellistä, mutta toinen vielä edellisenkin päivän ennusteista puuttunut versio märensi jo heiniäkin. Onneksi tuuli seuraavana päivänä. Maanantaiksi suunniteltu paalaus siirtyi pääosin tiistaille. Nyt ovat säänennustajat yksimielisiä siitä, että sade alkaa ensi yönä ennen kolmea. Itse yritämme olla yksimielisiä siitä, että paalit on kerätty ja kääritty siihen mennessä.

Heinävispilä. Tätä lajia riitti noin yhdeksän tunnin annos
useammalle päivälle.

Rehunteolla ja kitkemisellä olisi tämä viikko täyttynyt ihan tarpeeksi, mutta sunnuntaina huomattiin, että Oikea ontuu. Kyseinen lehmä oli hallista nähden kaikkein kaukaisimmalla laitumella niin, että hallin ja potilaan välissä oli vielä yksi lauma. Emäntä ja isäntä siis ulkoilivat maanantaiaamuna varhain niin, että yksi lauma oli siirrelty pois reitiltä, reitille laitettu välaikaiset ohjurilangat, Oikean lauma juoksutettu hallille, potilas lapsineen erotettu karsinaan, lauma palautettu laitumelle, välissä ollut lauma takaisin niittyyn ja langat kerätty pois. Kaikki tämä ennen eläinlääkärin päivystysajan alkamista.

Yhteen aikaan puhuttiin kovasti valkoselkätikoista, mutta meillä on
valkoselkälehmiä.

Oikeassa etusorkassa oli kasvukohdassa halkeama. Hoidoksi saatiin särkylääkettä ja ohje suihkuttaa halkeamaa kuparispraylla, jotta se ei tulehtuisi. Oikea ei ollenkaan tykännyt spray-pullon suhinasta. Tänäänkin ilme muuttui epäluuloiseksi, kun karsinaa lähestyi tämä epäilyttävä äänilähde kourassa. Vasemman sorkan suihkiminen olisi vielä onnistunut, mutta Oikean oikea, jota tavoiteltiin, pysyi tiukasti kauemmalla puolella. Onnistunee paremmin kahden hengen voimalla.

Ekstratöitä aiheutti myös traktori, joka hyytyi keskelle tietä pöyhin perässä. Polttoainevalo oli vilkahdellut, joten ensiavuksi isäntä tilasi emännän ja kanisterin paikalle. Nesteytys ei kuitenkaan riittänyt hoidoksi, eikä teleliikenneyhteys Herralan konehuoltoonkaan konetta käynnistänyt. Isäntä oli onneksi kurvannut vähäliikenteiselle kylätielle, kun kierrokset alkoivat laskea. Suunnitelmanmukaisella reitillä pysyessä olisi jökötetty valtatiellä. Siinä olisi tietysti muu liikenne mahtunut ohittamaan, nyt postiauto kiersi aiheuttamamme tukoksen sen valtatien kautta. Pöyhin saatiin toisen traktorin perään ja konehuolto saapui paikalle pyörien päällä puhelinlankojen sijaan. Tarvittava varaosa saatiin seuraavaksi aamuksi ja kone kulkee taas.

Iltapäivällä päivystettiin myös teurasauton tuloa. Halli oli lehmien siirtelyn ja pihojen laiduntamisen vuoksi aitalankojen takana, mutta auton niistä selvittyä itse lastaus kävi nopeasti. Viitisentoista sekuntia auton ovien avautumisesta härkä oli hölkännyt tyylikkäästi kyytiin. Toisenlaisiakin harjoituksia on ollut. Teurasauto piti vielä päästää pois aitalankojen takaa. Langat tuli nostettua ja tarkistettua, että niissä on sähkö. Hiukan myöhemmin iltapäivällä nuoriso-osasto tuli ilmoittamaan, että Nompparellin porukka on hallissa käytävällä. Nuoriso oli ollut tilanteen tasalla ja sulkenut hallin toisen pään oven. Emäntä oli unohtanut sulkea hallin oven teurasauton jäljiltä, jolloin takapihan laiduntajat olivat saapastelleet halliin. Rakennuksessa oli onneksi ollut riittävästi mielenkiinnon kohteita niin, että porukka ei ollut tullut toisen päädyn ovesta aitaamattomalle alueelle. Onneksi on tätä lisämuistia käytettävissä.

Nimenhuutoja heinähommien ohessa

Tästä kyyttöjen talviruokinta lähtee. Kuskien on syytä olla tarkkana, etteivät kyynärpäät kolahda yhteen. Vasemmalla heinä katkeaa ja oikealla leviää parempaan kuivumisasentoon. Pöyhimestä on kolmannes omaa, niittoalusto on naapurin. Niittotraktorin koppiin tosin nousi noin 25 kiloa työnjohtoa talon puolesta.

Karanneita lehmiä riittää. Isännälle ohikulkija tekstiviestitti Vanhallatiellä havaitsemastaan naudasta. Emäntä oli kotona ja lähti katsomaan todennäköisintä karkupaikkaa, mutta mäen päällä  olivat aidat ehjiä, tunnelma rauhallinen ja nimenhuudossa kaikki todettiin läsnäoleviksi. Emäntä piti varmuuden vuoksi nimenhuudon viereiselläkin laitumella, mutta sielläkään ei ollut havaittavia puutteita. Isäntä soitti naapuriin, jos siellä mahdollisesti olisi epäiltävissä päälukuvajausta. Tuli tietoon, että tiellä käyskentelijä oli havaittu aikaisemminkin ja se onkin mustavalkoinen, pitkäjalkainen, ilmeisesti tiine hieho, jota kukaan, keneltä on keksitty kysyä, ei kaipaa. On siis tullut jostain vähän kauempaa. Korvamerkinlukuetäisyydelle ei ole päästy. Tieto selitti todennäköisesti myös noin viikko sitten valtatien toisella puolella olevan naapurin postilaatikolla olleen nautamaisen sorkan jäljen. Ilmoituksesta selvittiin siis tarkastuskäynnillä ilman hölkkäharjoituksia.

Tästä on lähtenyt jäävuori keritytymään. Kohta näitäkin
pääsee rouskuttamaan.

Lapsityövoima kylvi kasvihuoneessa tammenterhoja
ruukkuun ja raportoi lähes päivittäin tammen taimien
lehtien koosta ja lukumäärästä sekä siitä, että nämä
tammenlehtisalaatin lehdet ovat vain vähän
oikean tammenlehden näköisiä.

Isäntä oli viestiä vastaanottaessaan ulkoiluttamassa pöyhijää kauemmalla lohkolla ja ulkoisti yllämainitut nimenhuudot siksi emännälle. Viikonlopun viihteeksi oli nimittäin  perjantai-iltapäivällä aloitettu rehunteko. Emokyyttö ei kauhean sulavaa sapuskaa tarvitsisi, joten sen puolesta olisi voinut vielä hiukan varrota ruohon korsiintumista. Tietyille lohkoille pesiytyneet hevonhierakat piti kuitenkin saada poikki, ennen kuin siemenet kehittyvät itäviksi. Niittokone kuskeineen päästettiin siksi vapaaksi heinikkoon. Valmista tulee nykykalustolla aika sukkelaan, joten aparaattia ei tarvitse onneksi olla itsellä. Nyt korsista käännellään toistuvasti kosteampaa puolta päälle päin ja toivotaan, että aurinko suvaitsisi paistaa eikä tuulikaan olisi pahitteeksi. Pitäisi varmaan ruveta siirtelemään kasvimaan harsoja johonkin, niin tuuli vähän yltyisi. Tämän erän paketointi on tarkoitus aloittaa maanantaina. Katsotaan juhlistetaanko toisella satsilla juhannusta, vai miten käy.

Kasvimaan päivän tilanne tuli tarkastettua nimenhuutoreissulla. Tähän aikaan vuodesta tilanne kehittyy aika ripeästi. Juhannukseksi tulee jo vitamiinia - tai ainakin rouskutettavaa - tarjolle. Pelkällä persiljalla ei pitkälle pötki, mutta sitä olisi nyt jo. Perunapenkkiin tehty tutkimus jätti vielä epätietoiseksi. Syödäänkö näitä jo juhannuksena vai vasta vähän jälkeen? Syötävän kokoista salaattia kuitenkin tulee juhannusmakkaran seuraksi. Alkaisi siis vähitellen olla aika suunnitella pellonlaidan myyntiosaston uudelleen toteutus. Tuuli repi nimittäin viime kesänä kasvimaalla olleen katoksen. Täytyy keksiä jotain järeämpää tilalle ja ehtiä vielä pystyttämään kyseinen keksintö.

Näinkin valmistaudutaan juhliin

Ei hullumpi tapa viettää hellepäivää. Itse joutuu valitettavan usein valitsemaan hikisempiäkin tapoja.

Viime viikolla saatiin toivottavasti täyteen kesän lehmän perässä- ja edeltä juoksukiintiö. Tämä on tietenkin lähinnä harras toive. Viimekertaisen hieholauman kotiin noudon jälkeen hevosia metsätiellä ulkoiluttavalta naapuri ilmoitti matkalla havaitsemastaan Oikea-hiehosta. Oikea oli poikinut. Aitalankaa matalampi vasikka oli ilmeisesti siirtynyt valitsemaansa suuntaan ja tuore, tunnollinen emo seurannut pienokaistansa - taidolla aitaa rikkomatta.

Porkkanarivejä. Riviväleissä tehtiin puhdasta jälkeä kärrättävän haran
hanhenjaloilla. Riveistä piti vapauttaa porkkanat ihan käsipelillä. Oikealla
valmista, vasen rivi odottaa.

Tässä puutarhurin mikrobikontaktien määrää
on vähennetty käyttämällä kitkemistarvetta
pienentävää biokalvoa. Joutuu tyytymään
persiljan terveellisyyteen.

Emäntä lähti kiertämään metsälenkkiä, jonka varrella kaksikko oli nähty. Ennen karkulaishavaintoa tuli kuitenkin havaittua pari sataa metriä maassa olevaa aitalankaa ja pari katkennutta tolppaa. Lehmät eivät onneksi olleet käyneet tällä puolella metsää. Tältä puolelta olisi ollut suorahko reitti pellon poikki naapuriin. Hiehon etsinnän seurauksena aita huomattiin korjata ennen suurempia nautainvaelluksia. Huonommalla tuurilla aitarikkohavaintoon olisi johtanut pari päivää myöhemmin puhelinsoitto, jossa naapurin ylioppilasjuhlahumusta ilmoitetaan meidän ylioppilasjuhlahumuumme navetan pihalla pyörivästä ylimääräisestä lehmälaumasta. Lakkipäiset ja heidän vieraansa saivat onneksi juhlia rauhassa, kun aidan korjaus lisättiin juhlavalmistelulistalle. Langat oli venytellyt laitumelta ulos kävellyt hirvi. Toisaalla lenkin varrelta löytyi sisäänmenokohta, jossa langat olivat maassa vähän lyhyemmältä matkalta. Täytynee vaihtaa ylälanka näkyvämpään. Hirvellä on sentään pitkät kintut, joilla ylityksen pitäisi onnistua aitaa vaurioittamatta, kunhan sen huomaa. Aidan korkeus on mitoitettu niin, että isäntä, joka siis on hirveä lyhytkoipisempi, pääsee harppaamalla yli, emäntä ei. Arvatkaa, kumpi oli aitaa tekemässä.

Lakkiaisvalmisteluiden aikana rikkakasvit kasvoivat. Loppuviikon havaintojen perusteella ei ollut epäselvyyttä siitä, mihin juhlahumu päättyy. Se päättyi siis raittiiseen ilmaan, auringonpaisteeseen ja multaan kynsien alla. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ihmisten pitäisi olla enemmän tekemisissä maan mikrobien kanssa, jotta esim. allergiat vähenisivät ja olisivat lievempioireisia. Multa kynsien alla ei siis ole merkki epähygieenisyydestä, vaan siitä, että ihminen huolehtii tarkoituksenmukaisesta vastustuskyvystä.