Puida vai kylvää?

Lehtoneidonvaippaakin on kuivina vuosina ollut
harvemmassa kuin muulloin. Se ilmestyi metsään
muutaman vuoden laiduntamisen jälkeen. Laidunnus
siis mahdollisti sen esiin tulon. Toisaalta se näyttäisi
kuuluvan ns. maukkaampiin eväisiin. Löytyy lehtiä ja
niiden keskeltä haukkaistu kukkavarsi. 

Sadetta on varrottu suurin piirtein koko suvi. Yleensä tällaisissa tapauksissa odotus palkitaan puimuristartin häämöttäessä. Siltä vähän näyttäisi nytkin. Puimuri on vireessä, mutta toistaiseksi vielä lähtökuoppien puolella. Lehtivihreän pitäisi kypsyä rypsin siemenistä pois ensin. Tätä odotellessa saatiin pitkästä aikaa sääennuste, jossa oli sinisiä tolppia useammalle päivälle peräkkäin. Ennusteen lisäksi on myös tullut ihan oikeata vettä maahan ja sademittariin asti. 

Rypsin puintia sade haittaa, mutta rypsin kylvölle se on edellytys - kunhan väliin tulee sopiva tauko. Sopivat rypsimaat vain ovat nyt kuivan alkukesän takia vähissä. Suunnitelma oli kesäkuussa rehunteon jälkeen ruveta mylläämään vanhoja nurmia rypsinkylvökuntoon. Mylläyksellä paitsi katkaistaan hyödyllisiä matoja ja ruokitaan lokkeja katkotaan myös haittaavien rikkakasvien juuria. Tämä operaatio vaatii riittävästi toistoja, jotta juuresta alkanut uusi kasvu saa juuren pätkät riittävästi kuihdutettua. Toistot pitää ehtiä tekemään ennen kuin on liian myöhäistä kylvää. Toisen rehusadon jälkeen ei enää rypsi ehdi. Kuivuus on haitannut myös uusien nurmien perustamista, joten siitäkin syystä varastossa olevan rehumäärän on oltava ennemmin ylä- kuin alakanttinen. Aakkosissa on onneksi noita kirjaimia, joten suunnitelma B tai C tai jne. ottanee paikkansa. Suunnitelma A on vain yleensä ollut se taloudellisimmaksi arvioitu.

Maataloushallinto jossain vaiheessa vaati etukäteen tehtyä useamman vuoden viljelykiertosuunnitelmaa maataloustukiin liittyville sitoumuskausille. Suunnitelmaa ei ollut pakko noudattaa, mutta se piti tehdä ja haluttiin nähdä, kun papereihin liittyviä tarkastuksia tehtiin. Olihan se tietysti jo pykälää edistyneempää verrattuna erään naapurimaan taannoiseen järjestelmään, jossa viisivuotissuunnitelmaa myös noudatettiin säistä ja markkinoista piittaamatta. Paperihommia on kuitenkin sen verran tarjolla, että niistäkin tekisi mieluiten niitä, joista on oikeasti hyötyä.

Vettä kaipaavat metsälaitumetkin. Tästä on hyvin syöty, mutta uutta kasvua ilmaantuu vedettä vähän niukasti. 

Satoi ja paistoi

Tällaisia kuvia on julkaistu ennenkin avoimien ovien päivän jäljiltä. Uutta on telttakatoksen väri. Sen alla on väristä johtuen hämärämpää kuin vanhan, vuosia sitten sulovilenöidyn (*) valkoisen. Arveltiin kuitenkin, että värillisestä ei niin pahasti pistäisi silmään sen kesäinen oleskelu pihlajan alla. Valkoinen on puun roskista aika nuhraantunut ja lisäksi ilmastointiteippi ei ole pysynyt kauhean hyvin vuotokohdissa. (*) sulovilenöidä = ostaa jotakin, kun sattuu halvalla saamaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa televisiota katsoneet varmaan termin ymmärsivätkin

Metsästä yleisön ulottuville. Isommalta näytöltä katselevat
havainnevat lapsityövoiman juoksevan edellä. Kännykällä
katsottuna lehmä ja pikkupoika näyttävät aika samalta.
Kärkijoukko oli vetänyt selvän välin kameraryhmään.
Kameraryhmän virkaa hoitanut isäntä todennäköisesti selittää,
että välimatkan kertyminen ei johtunut juoksunopeudesta
vaan kännykän esiin kaivamisen ja kameran toimintaan
näpyttelyn viemästä ajasta. 

Kirjoitusaktiivisuudesta - tai pikemminkin sen puutteesta - johtuen avoimet ovet on jo vuodenaikaa lukuun ottamatta menneen talven lumia. Satoi. Ehkä viisi kertaa. Kuusi kertaa oli poutaa. Päiviä on järjestetty kohta kymmenen vuotta. Itse asiassa pyöreät vuodet täyttyvät juuri elokuun 26. päivä, jolloin on tänäkin vuonna Suomen luonnon päivä ja avoimet ovet tulossa. Luonnonpäivän lisäksi on ollut avoimia maatiloja Hämeessä. Kalaaseja on pidetty yhteensä kuusitoista kertaa ja vain yhden kerran on ollut sadetakki esillä, mutta ei silloinkaan sitten oikein satanut. 

Ei siis voi säästä valittaa, jos nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin biotooppiretki vaati sadevarustusta. Pihalle sen sijaan oli saatu uusi katos ja viljelykasvinäyttely oli suojautunut autotalliin, joten vähemmilläkin varusteilla pärjäsi. Ensimmäisenä koronavuonna Avoimet maatilat oli tauolla ja silloin tuli vettä ihan kunnolla, mutta ei sitten lasketa sitä. Kehutaan vaan, että on ilmoja pirelly.

Viime viikon isompi operaatio oli porkkanan harvennus ja kitkentä. Ensi viikoksi niitä saadaan todennäköisesti jo myyntiinkin. Omassa pöydässä on jostain syystä viime päivinä useimmissa ruokalajeissa ollut harvennusporkkanaa. Tämä ei  siis johtunut muodikkuudestamme, vaikka sesongin mukainen ruoka onkin kovasti muotia. Porkkanamaan lisäksi on kontattu mansikkarivien välissä. Tässä lajissa on kunnostautunut erityisesti mummo. Ensi talven mansikkatilanne näyttää tässä vaiheessa aika turvatulta. Ei näy aamiaispöydässä kaurapuurosta vilaustakaan, kun mansikkakerros ei ole läpinäkyvä. Mustikoiden suhteen on huonompaa, kun ensin oli hallaa kukinta-aikaan ja sitten niin kuivaa, että ne niukemmat marjat jäivät kovin pieniksi. Maatalous on siis talven yli pärjäämisen kannalta selvästi varmempaa kuin tuo keräilytalous. Tämän esi-isätkin huomasivat jo vuosituhansia sitten ja siirtyivät laajamittaisesti eräkulttuurista agrikulttuuriin. 

Kesäkukkia koko pelto. Näille herneille näytetään kyllä syksyn tullen leikkuupuimuria. Rypsipelto puolestaan ei enää viherrä tai kirkkaankellerrä, joten sinne puimurin saa suunnata kohta puoleen.

Itsepalvelu ja avoimet ovet

Reitti kasvimaalle pitää huoltaa ennen varsinaista kauden avausta. Tässä meneillään piennarten niitto.

Emäntä lähdössä karhottamaan. Kone ja emäntä ovat
ilmeisesti molemmat riittävän leveitä, kun kumpikaan
ei mahtunut kuvaan kokonaan. 

Ensimmäinen satsi heiniä saatiin korjuun juhannuksena. Juhannusta vietettiin paremmin sitten vasta sunnuntaina. Sato jäi aika niukaksi. Ensin kasvua rajoitti kylmyys ja sitten kuivuus. Tällä erällä ja vanhoilla varastoilla pärjättäisiin kyllä talven yli, mutta siltä varalta, että seuraava suvi on samanlainen, harjoituksia jatketaan, kun korret ovat taas kasvaneet. Toivottavasti tulee vettäkin jossain välissä. Muutkin kasvit tykkäisivät. 

Nyt odotellaan kovasti, että perunat hiukan vielä pulskistuisivat. Ja tietysti muutkin vihannekset. Kasvimaan itsepalvelu julistetaan avatuksi ihan lähipäivinä. Sorttimäärä on valitettavasti pienempi kuin edellisinä 

Avomaankurkku näyttäisi poikivan heinäkuun alkupuolella. 

vuosina tähän aikaan. Ensin oli se kylmä alkukesä halloineen ja yöpakkasineen ja sitten eräisiin kaalikasveihin ilmestyi kirppoja ihan toiseen malliin kuin edellisinä vuosina. Purjotkin ottivat jostain nokkiinsa, mutta sellerit ja herneet näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä tämä tästä. Tuhdeimmin kasvua puskevat kuitenkin oloihin täydellisimmin sopeutuneet kasvit eli rikkaruohot. Kitkemään tarttis mennä. Se on onneksi ihan mukavaa hommaa, kun työn jälki aina näkyy. 

Sitten herättiin siihenkin, että puolentoista viikon päästä (8.7.) on Avoimet maatilat Hämeessä. Tapaukseen on kyllä jo sikäli hyvin valmistauduttu, että eilen tuli kotiutettua hiehollinen lihoja. Sitten vain toteuttamaan valmistelujen harkittua aikataulutusta: kasvimaalle silloin, kun aurinko on alempana ja kyyttöpasteijoita leipomaan silloin, kun enemmän porottaa. Ehkä jotain muutakin pitää tehdä. Yritetään vaan muistaa mitä. Isäntä suosittelee aina kaikenlaisten tarkistuslistojen tekemistä, mutta emäntä ei luota siihen, että muistaisi, minkä nimisessä tiedostossa tällainen lista on. Jostain syystä on helpompi luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee jossain vaiheessa mieleen. Tai sitten on vaan helpompi siirtää listan laatimisen kaltaista hommaa, jota ei ole ihan pakko tehdä. Ja se lista pitäisi tietysti malttaa lukeakin joka kohdasta. Tämä tietysti myös kuvastaa eroja emännän ja isännän huithapeliusasteessa.

Reitillä kasvimaalle on myös huollettujen piennarten välissä tilaisuus tutustua lukuisiin kuoriaislajeihin niiden lajityypillisessä ympäristössä.

Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.

 

Pari siirtoa

Käännös vasempaan päin! Vanhat lehmät olisivat menneet jo. Teinineidoille oikeasta suunnasta piti vihjaista pihlajan oksilla.

Laidunkausi on siinä vaiheessa, että lehmät on siirretty ensimmäisestä metsästä seuraavaan ja takapihan putsanneet hiehotkin ovat päässeet uudelle kohteelle. Isäntä siirteli lehmiä ja soitti jossain vaiheessa hierakkajahdissa olleelle emännälle, kuinka monta näitä pitikään olla. Ihan riittävän suureen lukemaan isäntä ei laskelmissa päässyt. Puutteet lienevät ilmeisesti matemaattisia, sillä aita todettiin koko matkalta ehjäksi, eikä kyliltä ole kuulunut kertomuksia vaeltelevista valkoselkäisistä lehmistä. 

Mitä teki Ohkanen päästyään uudelle metsälohkolle? Turpaa korkeammalla olevien pihlajan lehtien tavoitteluun on käytössä tämä kätevä käännä kaulalla -tekniikka. Tera pyrkii osingolle. 

Hiehot oli kuivurin ympäristön parturoinnin jälkeen tarkoitus saada peltolohkolle lähemmäs kasvimaata. Reitti sinne kulkee perinnebiotoopin läpi ja puron yli. Matkalle oli laitettu lanka ohjaamaan siirtyvä seurue oikeaan suuntaan. Biotoopin syönnin vuoro tulee vasta myöhemmin. Hieholaumassa ei kuitenkaan demografisista syistä ole vuosien kokemuksen omaavaa vanhaa lehmää, joka jo pienistä vihjeistä ymmärtää, mihin ollaan menossa. Näinpä nämä teinitytöt sitten erehtyivät ohjurilangan väärälle puolelle maistelemaan biotoopin korsia. Ei niillä sielläkään mitään hätää ollut. Laitumen korret vain kasvaisivat turhan pitkiksi, jos sinne jäisivät. Siirto jätettiin kuitenkin vaiheeseen. Isäntä kävi vain siirtämässä ohjurin toisen pään eri reunalle peltolohkon veräjää, jotta porukka biotoopin toiselta laidalta lähestyessä ohjautuisi kuin itsestään halutulle laitumelle. Tonttia oli kuitenkin tarjolla sen verran, etteivät ohjautuneet. 

Isäntä siirteli lehmiä ilman matemaattista apua, kun emäntä oli nyppimässä hevonhierakoita tältä perinnebiotoopin pääkadulta. 

Seuraavana päivänä hiehot asettuivat mainitun ohjurilangan alkupäähän, mutta eivät isännän ja emännän vihjailuista huolimatta lähteneet etenemään sen toivottua puolta. Sillä toivotulla puolella on loivin kohta jyrkkää rinnettä ja puron yli silta, josta jänis/peräpään valvoja pääsee kuivin jaloin toiselle puolelle. No, ei sitten. Isäntä siirtyi muihin hommiin. Emäntä päätti kuitenkin aktivoitua ja kävi tiedustelemassa langan toiselta puolelta sen jyrkän rinteen jyrkemmästä osasta kohdan, jossa kahdellakin jalalla on edellytykset pitää painopiste tukipinnan alueella. Neljällä jalallahan tämä on huomattavasti helpompaa. Reitin selvittyä suunta kohti hiehoja ja huhuilua. Sieltähän ne tulivat ja lähtivät seuraamaan. Rinnettä alas. Edelleen tulivat. Tässä kohtaa emännälle tuli hidaste. Se silta oli siellä langan toisella puolella. Saappaissa olisi voinut kahlata yli, mutta kenkäjalkaisena se ei ollut erityisen miellyttävä vaihtoehto. Tuli siis kenkien ja sukkien riisumistauko. Pysähdyksen riski on se, että seuraamassa ollut porukka hajaantuu, kun mitään ei enää tapahdu. Hiehot lähtivätkin puron vartta ylävirtaan, mutta onneksi vain kymmenisen metriä omalle vakiokahlaamolleen. Emäntä sai tämän koukkaisun aikana sukat rannalle ja läiskytteli puron yli. Vesikään ei ollut enää kovin kylmää. Hiehot tulivat perässä. Viimeisen mutkan matkaan teki nokkospöheikkö. Sen ylittämiseen kengät olisivat olleet se miellyttävä vaihtoehto. Piti siis kiertää. Tässä vaiheessa Ua ja Uhkea kuitenkin löysivät sisäisen vanhan lehmänsä ja rynnistivät emännän ohi laitumen portille muut perässään. Enää tarvitsi vain odottaa, että viimeisenä kipitellyt Unelmatorttukin pääsee oikealla puolella ja sitten sulkea aitalangat, kahlata takaisin ja kävellä kengät kädessä kotiin. 

Kuumuutta, kettinkiä ja kevyttä kalustoa

Kasvimaan ensimmäiset kaalit, Dottenfelder Dauer varastolajike pääsi ensimmäisenä istumaan.  Muita sortteja kyllä syödään aikaisemmin, sillä tällä on pisin kasvuaika. Vasemmalla häämöttää sipulia. Kaaleilla suurimman osan rikantorkunnasta hoitaa kalvo. Alkuvaiheessa kaalien vierestä tunkee kyllä ei toivottuja naapureita. Kaalit kuitenkin kasvavat niin peittäviksi, että myöhemmässä vaiheessa niiden varjosta ei juuri tulijoita ole.

Aamuhuurteiset (maanpinnasta kysymys) ovat käyneet sen verran vähiin, että kasvimaalla on alkanut tapahtua. Ensimmäisenä istutettiin perunaa ja tehtiin kalvopenkit. Penkkien pintojen rikkomisen aloittivat sipulin istukkaat - tai oikeammin emäntä, joka ne istukkaat kalvoon tökki. Seuraavaksi kylvettiin porkkanaa, palsternakkaa sekä puna-, kelta- ja raitajuurta, jossain välissä hernettäkin. 

Kasvu alkoi välittömästi - ainakin rikkakasveilla. Niitä on siis päästy jo torjumaankin. Juurikasmaalla käytettiin kärrättävää lohikäärmettä, joka ehkä tarvike- ja konekatalogeista löytyy paremmin liekittimen nimellä. Liekittimen nimellä taitaa tosin löytyä myös keittiötarvikkeita, mutta todennäköisesti sekä puutarhatiloilla että ravintoloissa osataan tunnistaa oman alan tuoteprosyyrit.

Kärryn kyydissä on kaasupullo ja liekittimen "grillilevyt"
roikkuvat alaosassa. Voisikohan tätä käännettynä käyttää
makkaran paistoon? Liekityssysteemin tilalle saa vaihdettua
myös harat, hiukan järeämpien rikkojen torjuntaan.

Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa. 

Liekittäminen on luomuviljelyn (luonnonmukainen tuotanto) konsteja. Välillä tuntuu, että tuo luonnonmukainen ei ole ihan kaikkein osuvin sana menetelmiä kuvaamaan. Ulkomaaksi luomu onkin bioa ja organikia yms. joten siellä lienee terminologinen ristiriita pienempi. Luomu on kuitenkin sanana suomempaa alkuperää kuin biot (kreikkaa) tai orgaanit (latinaa), joten termi kelpaa emännälle mainiosti muutenkin kuin tähän täsmällinen merkitys -saivarteluun.

Tässä käsitellään sitten perunapenkkien rikkaruohoja. Istutus-/multauskoneen perään on ripustettu pari kettinkiä, jotka raahautuvat pitkin penkkien pintaa irrotellen toivottavasti savikoita ym. pienelle taimelle ehtineitä rikkoja. Tämäkin homma onnistuu vain ennen perunan taimelle tuloa. 

Vähän laihaksi jää soppa, jos näistä rupeaa borssia tekemään. Kesemmällä lienee toisin. Punajuuret jätettiin liekittämättä, koska ne olivat jo ehtineet pintaan. Ne kylvettiin samaan aikaan porkkanoitten kanssa, mutta itäminen on nopeampaa.

 

Vappusuunnitelma

Onkohan tässä nyt jonkinlaista epäsuhtaa saran leveyden ja kaluston koon välillä? Ei mennyt kumminkaan yhdellä vedolla. Tosin jos aurat olisivat siivekkäämmät tarvittaisiin traktoriinkin enemmän ytyä.

Itäneitä Timoja odottamassa
sijoitusta maan uumeniin.

Viimeisen viikon aikana on ollut eräitä lämpimiä päiviä ja pari melko lämmintä yötäkin, mutta nyt on palattu selvästi pohjoismaisempiin Celsiuksiin. Mittari näytti aamulla pluskahta ja taivaalta on pariin otteeseen tiputellut pieniä sieviä räntähiutaleita. Perunamaa on kuitenkin lämmitellyt harson alla, joten se kynnettiin tänään. Huomenna varmaan juhlistamme vapunaattoa istuttamalla pari kolme riviä Timoja. Simakanisterit pullistelevat lupaavasti kellarissa. Muiksi seremonioiksi on suunniteltu mm. munkinpaistoa. Kylvöjen puolesta ei siis ole aikainen vuosi tämäkään ja vappuakin vietetään ihan tavanomaisessa aikataulussa. 

Talven jäljiltä on perehdytty loppukesästä kylvettyjen rypsipeltojen vointiin, joka ei kaikin paikoin ollut aivan täydellinen. Enimmin oli kärsinyt lohko johon syksyllä majoittui hirviseurue. Talvemmalla, kun kyseiset otukset olivat vaihtaneet toisiin maisemiin, taloksi - jos nyt taivasalla näin voi sanoa - asettuivat varsin runsaslukuisina peurat ja kauriit. Siltä tontilta ei sitten öljyä tulevana syksynä puristella. Korvaavista vaihtoehdoista pitäisi valita vähiten huono. Valintaa vaikeuttaa tänä keväänä käyttöön tullut uusi maataloustukikausi, jonka kaikki hienosäätö ei taida vieläkään olla valmiina. Järjestelmää yksinkertaistettiin taas - ainakin tällaisen tavoitteen muistan kuulleeni vuosia sitten suunnittelun alussa. Yksinkertaistamisen tulos oli aivan sama kuin edellisissäkin uudistuksissa eli systeemi on entistäkin vaikeaselkoisempi. Seuraavan CAP (EU:n yhteinen 

Tämä rypsi näyttää oikein vireältä, mutta sama ei valitettavasti
pätenyt ihan koko lohkoon. Toiselta lohkolta taas
löytyi rypsien sijasta lähinnä papanoita ja sorkan jälkiä. 

maatalouspolitiikka)- kauden suunnittelua aloitellaan jo Brysselin syövereissä. Toivottavasti tavoitteeksi otetaan tällä kertaa järjestelmän monimutkaistaminen. Jos vaikka käänteinen psykologia toimisi.

Tällaistakin kalustoa pellon laidalla. Ainakin puolitoista vuotta meneillään ollut projekti kuuden pellolla kierreltävän sähkötolpan vaihtumisesta yksiin haruksiin etenee. Sähkölaitos taisi operaatiota aloitellessa mainita, että ennen talvea saatettaisiin saada peltobaanakin sileäksi. Kyseessä ei näemmä ollut mennyt eikä toissa talvi. Olisikohan jo seuraava?